Pelimiehet mustissa
Samalla kun osallistuimme prinsessa Dianan hautajaisiin, päätimme vierailla paikallisilla tietokonemessuilla, lentokonekin kun lähti vasta keskiviikkona. Suureksi iloksemme messut olivatkin European Computer Trade Show 1997, yksi eurooppalaisen pelialan tärkeimmistä tapahtumista.
Entisten aikojen mukavan hiljaisista messuista ei ole enää jäljellä kuin muisto, tilalla on E3:sta jäljittelevä sirkus. Lippuja oli jaettu siihen malliin, että "Taka-Hikiän Näköratio & Viihdepelit" -tason kauppojen varasto-apulaisia vilisi kuin Vilkkilän kissoja, ja journalistia leikkivät pikkumiehet eivät hekään olleet tuntematon näky.
Virginin orgaanis-mustekalamainen The Virg -rakennelma androgyyneine ovenvartijoineen tarjosi kuumimmat peliuutuudet. Ilmanvaihtoa ei nimittäin vielä sunnuntaina oltu saatu asennettua, ja sisälämpötila kohosi kunnioitettaviin lukemiin.
Kun viime ECTS tarjosi muinaisia temppeleitä, tämän vuoden teema oli ihmisvartalo. Eidoksen osastolla tarjolla oli mustaa nahkaa ja verkkosukkia Deathtrap Dungeon -tyttöjen päällä plus pari kaappia kehonrakentajaa ilmeisesti Fighting Forcea puffaamassa. Lara Croftin live-esiintyminen tukkeutti standin ympäristön. Outoja nuo otakut. Gremlinin standilla tietysti seisoi miehiä mustissa puvuissa ja laseissa. Minkähän lisenssi Gremlin oli ostanut?
Erikoismaininnan ansaitsevat Activisionin Quake II -teemaiset "elävät patsaat", jotka onnistuivat pelästyttämään monia. Itse pelästyin, kun käytyäni puuteroimassa nenäni jäin melkein nurkan takaa pyyhältävän herra Carmageddonin alle. Tämä kun näytti juuri niin elämänmyönteiseltä ja ystävälliseltä kuin koko päivän pelimetelissä seissyt punaiseksi maalattu kalju kehonrakentaja vain voi näyttää.
Sirkushuvien lisäksi kaksi näkyvintä trendiä olivat 3D-kortit (lue: 3Dfx Voodoo) ja Quake. Lähes jokainen kolmiulotteista grafiikkaa käyttävä peli oli kiihdytetty, ja loppuihinkin tuki luvattiin. Toistaiseksi ei muilla näytä olevan asiaa Voodoon dominoimille markkinoille: joka toisessa kiihdytetyssä pelissä oli monitorin reunassa 3Dfx:n lappu. Messujen mellevimmät 3D-korttihyödyntäjät olivat Acclaimin vähän descenttaava Forsaken, Psygnosiksen helikopteriammuskelu G-Police ja Ragen Incoming, jossa helikopterin lisäksi on tankkeja ja IT-tykkikin.
Quaken engineä hyödyntäviä tai muuten vaan quakehtavia pelejä on tulossa liikaa. Muiden pelien taso noin yleensä ottaen näytti varsin hyvältä, etukäteen tuomittuja räpellyksiä toki joukkoon mahtui ja keskinkertaista, nopeaan unohdukseen vaipuvaa kanssa.
Messujen ennakkoon eniten odotettu peli oli Westwoodin Blade Runner, josta ensimmäistä kertaa näytettiin ihka oikeaa peliä. Voiko Ridley Scottin ohjaamasta, scififilmien kärkipään kulttirainasta tehdä pelin? Westwoodin pomo Louis Castle väitti demonstraatiossaan, että voi.
Blade Runner on eräänlainen seikkailupeli/simulaatio, joskin Louis Castle sanoi, että peli on seikkailupeli siinä kun Red Alert on strategiapeli. Pelaaja on bladerunner, joka metsästää pelimaailmassa replikantteja. Pelihahmojen ominaisuudet arvotaan pelin alussa. Replikanttien määrä voi vaihdella kahdesta kymmeneen, ja niiden löytämiseen tarvitaan todella niin etsiväntyötä kuin Voight-Kampfin testiäkin. Pelaajan toilaillessa muut pelihahmot liikkuvat ympäriinsä ja yrittävät suorittaa omaa tehtäväänsä.
Blade Runner on livenä sellaista leukaatiputtavaa luokkaa. Peliympäristö ja -hahmot ovat aidosti kolmiulotteisia, mikä mahdollistaa näpsäkät kamera-ajot, ällistyttävät valaistusefektit ja todella aidon näköisen, elokuvamaisen fiiliksen. Pelin engine vääntää ruudulle parhaimmillaan kolme miljoonaa polygonia, ja käyttää muun muassa yhden pikselin kokoisia polygoneja.
Hämmästyttävän aidon Blade Runnerin näköinen peli pyöri demonstraatiokoneessa sujuvasti. Ja kone oli nelinopeuksisella rompulla varustettu P-90. Ilman 3D-korttia.
Kvääk!
Erilaisia 3D-ammuskeluja on tulossa pilvin pimein, ja suoraan sanoen ilman kunnon 3D-korttia pelikauppiaalle tuskin kannattaa viikkorahoja nakata.
Quake-kloonien, ja vieläpä itsensä Quaken enginellä pyörivien kloonien, määrä on turhan iso. Valven Halflife, Ravenin Hexen II, Ritualin Sin, Ion Stormin Daikatana ja vieläpä idin itsensä Quake 2 pahimmassa tapauksessa syövät toinen toisensa. Kaikki pyörivät Voodoolla ja näyttivät jotakuinkin toistensa veljiltä. Edes itse Quake II ei ainakaan vierestä seurattuna tuntunut tajuntaa räjäyttävältä.
Kilpailijoista näytillä oli deathmatch-versiona Unreal. Epicin johtaja Nigel Kent roikkui monitorilla piesten deatchmatchissa brittipolon toisensa jälkeen, kunnes hiireen tarttui Pelit-lehden oma poika Kaj Laaksonen, joka ilman sen syvempää Unreal-tietämystä pisti Nigeliä nokkiin niin, että tämä loppujen lopuksi vähin äänin hävisi paikalta. Muuten erot Quaken klaaniin eivät ole kovin silmäänpistäviä.
Tähtien Sota -peleistä Jedi Knight ei miljoonien Quake-kloonien jälkeen enää tehnyt vaikutusta, ja saakin sisältää jotain todella näppärää kohotakseen joukosta esiin. Nintendo 64:sta käännetty Turok: The Dinosaur Hunter on ainakin jonkin verran erilainen. Siinä on tasohyppelyä 3D-ympäristössä, aakeeta laakeeta juostavana, sekä osittain veret seisauttavan hyvännäköisiä ase-efektejä sekä pomohirviöitä. Turok ei toimi ilman 3D-korttia.
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä on markkinoinnin riemuvoitto: Tomb Raider 2. Jos Tomb Raiderin pääosassa olisi ollut Lauri Croft, olisiko se kohonnut nykyiseen asemaansa? Lettipäinen Lara, pyöreämmin myyntiargumentein, näyttää muuten tutun menon lisäksi kiipeävän ja tarttuvan ainakin lumikelkan kahvoihin.
Puolielämää ja lumimyrskyjä
Ennen Sierrana tunnettu CUC:n johtotähti on, kuinkas muuten, Valven Quake-variaatio Halflife, jonka myyntiargumenttina on hirviöiden edistynyt tekoäly. Toisia joukonkerääjiä olivat Blizzardin Warcraft-pohjainen seikkailupeli ja tietenkin suhteettoman odotettu Starcraft, joka näytti reaaliaikaiselta scifi-strategiapeliltä.
Kysyin suoraan Skandinavian toimiston vetäjältä Christian Martinsolilta, miksi esimerkiksi Betrayal At Antaran ja Birthrightin Skandinaviaan saapuminen kesti niin älyttömän kauan. Selitys oli varsin tyydyttävä: kummankin pelin Yhdysvalloissa julkaistu versio sisältää pahoja, jopa pelin läpäisyn estäviä bugeja, ja hän päätti odottaa kunnes toimivat versiot ovat valmiit. Jenkki-Sierralla on nimittäin resurssit postittaa tuhansia päivityslevykkeitä, mutta Skandinaviassa ei. Varsin ymmärrettävää.
Betrayal Of Antara ja Birthright julkaistiin juuri täälläkin virallisesti, joten eiköhän vihdoin ja viimein ensi lehdessä ole jo arvostelutkin.
Miekkamiehet heiluttaa
Roolipelipuutteeseen on tarjolla ainakin pari maistuvan näköistä huikopalaa, molemmat Interplayn julkaisemia. Dungeons & Dragons -lisenssi Baldur's Gate, Biowaren ohjelmoima isometristä grafiikkaa hyödyntävä Forgotten Realms -peli näytti herkullisen pelattavalta. Pelin läpäisy on yritetty saada mahdollisimman epälineaariseksi, ja mahdollisuuksia päästä eteenpäin on monia. Peliä esitelleen Biowaren nokkamiehen Raymond A. Muzykan esikuvat ainakin ovat oikeat: miehissä muistelimme Betrayal At Krondoria ja Ultima Underworldeja.
Sitä toista, Interplayn eriomaisen lu
paavaa, ydinsodan jälkeiseen aikaan sijoittuvaa Falloutia ei ollut jostain syystä esillä.
Die By The Sword, kolmiulotteinen miekanheiluttelu, oli esillä 3Dfx-versiona. Pelissä miekka heiluu täysin vapaasti sen mukaan miten hiirtään heiluttaa, ja näppärästi irtosi hirviöiltä milloin pää, milloin pala raajaa. Hehheh.. eiku! Arveluttavaa hupia.
Messiaanista menoa
Shinyn Dave Perry esitelmöi suljettujen ovien takana Messiah'sta, joka tulee kuulemma olemaan 3D-pelien seuraava virstanpylväs. Paljon itse pelistä ei vielä tiedä, mutta grafiikkarutiinit ovat kieltämättä pykälän edellä tämänhetkisistä peleistä. Perry loihti ruudulle nahkabikineihin sonnustautuneen Dominatrixin, jonka ryntäät ja pakarat kieltämättä heilahtelivat. Pyöreitä pintoja ja yksityiskohtia riitti ja silti hahmot liikkuivat ällistyttävän elävästi. Shiny ei ole vielä erehtynyt, joten Messiaalta on lupa odotella paljon ja huumorikin on aivan niin vinksahtanutta kuin Shinyn peleissä ennenkin.
Mindscape ja SSI ottivat rauhallisesti ja tekivät viisaasti pysyessään itse messualueen ulkopuolella. Hotellin sviitissä sai rauhassa tutustua strategiapeleihin, jotka olisivat hukkuneet messualueen hälinään. Warhammer 40000 -peli Steel Panthers -enginellä kuulostaa kieltämättä mielenkiintoiselta.
Matkalla avaruuteen
Interplayn jo ainakin Yhdysvalloissa julkaisema Starfleet Academy on aiheuttanut vihaista palautetta, pelin esikuva kun on kuulemma TIE Fighter, ja satojen metrien tähtialuksia ohjaillaan kuin pikkuhävittäjiä. Minun entisissä trekkerisilmissäni peli ei näyttänyt silti yhtään hassummalta, joskin olisin mieluummin nähnyt kunnon simulaation tähtialuksen komentamisesta.
Strategiaa löytyykin Star Wars: Supremacysta, joka kuuluu taas niihin peleihin, jonka arvon vasta pelailu tulee paljastamaan. Pikaisen tutustumisen jälkeen lähin vertailukohde tuntuisi olevan Master Of Orion II.
Kiinnostavin avaruusrähellys oli Oceanin osastolla. I-Wars näyttää kiinnostavalta tekniseltä avaruussimulta, jonka tehtävät tuntuvat TIE Fighteristä nyysityiltä. Pelaaja ohjaa isoa tukialusta, ja tarvittaessa voi hypätä hävittäjän ohjaimiin. Lentomalli pohjautuu ainakin osaksi oikeaan fysiikkaan a la Warhead. Peli näytti hienolta ilman luvattua 3D-tukeakin.
Wing Commander: Prophecy oli kehittynyt valtavasti sitten E3:n. Pelin tuottaja Rod Nakamoton lempilapsi oli erittäin valmiin oloinen. Aikaisemmista Wing Commandereista ei ole jäljellä paria näyttelijää lukuunottamatta juuri mitään. Lentäminen muistutti huomattavasti TIE Fighteria, mikä ei liene paha asia. Eniten silmiin pistivät valtavat emoalukset sekä jänskä vihollisrotu, joka eli avaruudessa kuin kalat vedessä. Orgaaniset alukset osasivat jakaantua ja yhdistyä isommiksi aluksiksi kesken taistelun, mikä teki taistelun aika kinkkiseksi, vaikka oli ihmisten aluksissakin liikkuvien tykkitornien kaltaisia hienouksia. Lisää Prophecysta tulevassa Rod Nakamoton haastattelussa.
Lentokoneita
DID esitteli mielenkiintoista F22: ADF:ää aina kun koneiden rassaamiselta ja kaatuilevan pelin pelastamiselta ehtivät. Periaatteessa F22: ADF näytti hyvin mielenkiintoiselta sekoitukselta AWACS-koneelta käsin hoidettavaa ilmataistelun hallintaa ja millä tahansa oman puolen F22:lla käytävää ilmataistelua. Grafiikka oli luonnollisesti huippuluokkaa, mutta sehän alkaa olla itsestään selvä asia. Tehtävien suunnittelu ja asejärjestelmät olivat harvinaisen huolellisesti tehtyjä. Kunnollista kampanjaa ja moninpeliä joudutaan ikävä kyllä odottelemaan myöhemmin ilmestyvään lisäpakettiin asti.
Todella valtavien ennakkopaineiden alla elävä simu on Falcon 4.0. Sen isähän oli lentosimu, jonka tasolle tai edes lähelle harva simu pääsi. Ainakin grafiikka ja äänet ovat kunnossa. Ja kun simun taustalla pitäisi pyöriä ihka oikea sota, joka pyörii silloinkin kun pelaaja nynneröi status-ruuduissa, ja joka saattaa yhtäkkiä yllättää pelaajan housut kintuissa, niin kyllä kannattaakin odottaa.
Dynamixin Red Baron oli kauan genrensä klassikko, vaan mitenpä käynee Red Baron II:n? Siinä kun ei ole tukea 3D-korteille, ja sitä eivät ainakaan vakavammat simuharrastajat sulata.
Interactive Magicin Wild Bill Stealey oli oma joviaali itsensä ja intoili WarBirds 2.0:sta. WarBirdistähän on tulossa rankasti helpotettu karvalakkiversiokin. Varmaan syytäkin: eräässä "arvostelussa" WarBirdsin miinukseksi laskettiin se, että kokeneemmat ampuvat alas märkäkorvia eivätkä nämä voi juuri mitään ilman harjoittelua. Kun maailmasta loppuu bensa, konvertoidaan autot kulkemaan itkupilleillä. Ne ovat loppumaton luonnonvara.
Wild Bill jaksaa edelleenkin olla vaikuttunut suomalaisten pilottien osallistumisesta tapaamisiin jenkkilässä, Flak Panzer Fuel -varastoineen. Mosquito Meeting '97 teki Billiin tietysti vaikutuksen.
Seikkailua
Monkey Island III:n jälkeen seuraavassa LucasArts-seikkailussa tanssitaan synkkä fandango. Full Throttlen tekijöiden Grim Fandangossa aiheena on kuolema. Pelin nimi on Grim Fandango, ja sankarina Kuolleiden Maan matkatoimistovirkailija Manny Calavera. Esikuvina pelissä ovat sellaiset elokuvat kuin Chinatown, Casablanca ja The Big Sleep, yhdistettynä muinaismeksikolaiseen mytologiaan. Synkkä Fandango tuo vahvasti mieleen Tim Burtonin mainion nukkeanimaatioelokuvan Nightmare Before Christmas, mikä ei ole huono juttu, koska Tim Burton on nero. Sekoitus kuulostaa ja näyttää ainakin erilaiselta.
Roberta Williams näytti erittäin varhaista versiota aikaisintaan ensi kesänä ilmestyvästä King's Quest VIII:sta. Klassisen seikkailun ystäville menee herne nenään, sillä peli on täysin kolmiulotteinen. Tosin se vielä toistaiseksi näyttää graafisesti heikolta, mutta sen sanoi Roberta itsekin. Mitään Quakea ei tarvitse pelätä, Kings Quest pysyy seikkailupelinä.
Trikoot tiukalla
MicroProsella näyttää olevan hyvää tavaraa tulossa. Erikoisesti innosti Mech Commander, 'mech-vaikutteinen reaaliaikainen strategiapeli. Hyvin animoitujen pikkumechien seikkailut saivat hiirisormen nytkimään, ja peli näyttää suunnatun vähän Red Alertia monimutkaisempaa peliä kaipaaville. Ainakin toivotaan niin.
Wanhaa cunnon vuoropohjaista X-Com-engineä käyttävä Agents of Justice väräytti mielenkiintomittaria kunnolla. Pelaajan supersankariryhmä kyttää superkonnien edesottamuksia ympäri maailmaa, ja kiitää paikalle kun pahuuden kätyrit tekevät tepposiaan. Aluksi estetään vaikka pankkiryöstö, ja ajan kuluessa otetaan superroistojen kanssa yhteen yhä pahemmissa ja pahemmissa tehtävissä. Jos valmiit supersankarit eivät miellytä, voi niistä kustomoida itse parempia.
Taistelussa pahiksia lyödään tiiliseinästä läpi, luonnonvoimia hallitaan, ja muutenkin Ryhmä-X:nsä lukeneet tulevat hihkumaan innosta. Erittäin laaja valikoima erilaisia supervoimia lupaa hyvinkin erilaisia taisteluja.
Simulaatiopuolen pahinta odotusvärinää herättävät herkut ovat jatko-osia genrensä käsitteille. M1 Tank Platoon II näyttäisi ainakin esteettisesti olevan palkitseva kokemus. Toimivan näköinen maastografiikka, erinomainen muu grafiikka ja efektitkin kuulostavat hyviltä. Toivottavasti itse peli ja etenkin maastografiikka toimii. Ikuisuusprojektiksi venähtänyt European Air War oli komistunut reippaasti sitten E3:n ja näytti jo hyvinkin messevältä.
Paljon oli esillä hyvää ja kaunista. Messumulgaisuissa k
annattaa muistaa, että messuilla saa käsityksen lähinnä pelien grafiikasta. Vasta kotimaisemissa rauhassa pelaaminen osoittaa, mitä löytyy kromin alta. Tulevaisuus taas näyttää mikä mainitsematta jäänyt Tuhkimo mullistaa pelimaailman, mikä korea kakku sisältääkin silakkamössöä hapankaalin kera.
