Eisenhowerin muistolle

Unohdetaan peliväkivalta ja keskitytään todelliseen ongelmaan: sotapeliteollinen kompleksi on täyttämässä nuorisomme arvotyhjiön.

Yhdysvaltain 34. presidentti Dwight D. Eisenhower varoitti virkakautensa päätöspuheessa vuonna 1961 amerikkalaisia sotateollisen kompleksin noususta. Aseteollisuudesta ja sen monisyisten sidosryhmien yhteenliittymästä oli tullut niin merkittävä vaikuttaja amerikkalaisessa yhteiskunnassa, että Eisenhower pelkäsi sen painoarvon uhkaavan kansalaisvapauksia ja demokraattista prosessia.

"Vallan karkaaminen vääriin käsiin on pysyvä uhka maallemme", Eisenhower varoitti. "Vain mitä valppain ja tiedostavin kansakunta voi toivoa sovittavansa valtavan sotateollisen koneiston osaksi rauhantahtoisia tavoitteita niin, että turvallisuus ja vapaus voivat kukoistaa yhdessä."

Eisenhowerin käsitteellistämä sotateollinen kompleksi on jäänyt sitkeästi elämään kansalaisaktiivien uhkakuvissa. Jokaisen uuden sodan alla kriittisimpiä mieliä puhuttaa väistämättä selkkauksen todellisten hyötyjien henkilöllisyys.

Salaliittoteoreetikoille aihe on vieläkin antoisampi, sillä ketäpä nyt ei kutkuttaisi ajatus kulissien takana lankoja ohjailevasta, kasvottomasta valtakoneesta. Siitä saakin helpon syntipukin, jonka syntilistan pituutta rajoittaa vain oma mielikuvitus. Pahimmat hörhöt syyttävät sotateollista kompleksia muun muassa Vietnamin sotaan kriittisesti suhtautuneen Kennedyn salamurhasta.

Täydellistä propagandaa

Eisenhowerin ajatusten ydin on, etteivät sotateollisen kompleksin intressit käy yhteen muun yhteiskunnan kanssa. Monikaan ei toivo sotaa, mutta sotateollinen kompleksi elää sodasta tai ainakin sen välittömästä uhasta. Kansalaisten asenteiden ja arvomaailman militarisointi on siis mitä suurimmassa määrin sotateollisen kompleksin intressien mukaista.

Viihdeteollisuus on sotateollisen kompleksin olennaisimpia vaikutuskanavia. Hollywoodin ja sotahaukkojen heilastelu onkin tunnettu ilmiönä jo pitkään. Yhdysvaltain puolustusministeriö Pentagon antaa kernaasti tukensa näyttäville sotaspektaakkeleille, joissa sodanvastainen sanoma hukkuu mieltä ylentävän isänmaallisuuden alle.

Hollywoodin karkein sotainto on laantumassa. Top Gunin ja Rambojen kaltaiset ylilyönnit ovat unohtuneet jonnekin kaukaiselle 80-luvulle. Länsikulttuurissa on tapahtunut perustavanlaatuinen vallankumous, jossa tietokonepelit ovat kaapanneet Hollywoodin paikan militarismin vankimpana linnakkeena.

Sotateollisen kompleksin näkökulmasta pelejä voi pitää lähes täydellisinä propagandavälineinä. Paitsi että peleillä vaikutetaan suoraan vastaanottavaisimpaan kansan osaan, lapsiin ja nuoriin, ne eivät edes tarvitse sodanvastaisen sanoman savuverhoa naamiokseen.

Ja katso: olemme todistamassa sotapeliteollisen kompleksin syntyä.

"Teemme pelejä, emme politiikkaa"

Pelien arvomaailma vastaa niiden sankareita. Sotilaita, agentteja, taistelulentäjiä ja kenraaleja vilisevissä peleissä liputetaan avoimesti vahvimman oikeuden, aseteknisen mahdin, ennakoivan iskun itseoikeutuksen ja pohjattoman velvollisuudentunnon puolesta.

Vielä 90-luvun vaihteessa peleissä otettiin rohkeasti kantaa Yhdysvaltain ulkopolitiikan puolesta. Aikakauden menestysnimikkeissä, kuten Operation Thunderbolt ja Desert Strike, iskettiin säästelemättä arabiterroristeja ja Lähi-idän diktaattoreja vastaan.

Ilmiö nimeltä poliittinen korrektius on sittemmin siistinyt pelien ideologiavyörytystä. Pelien viholliskuvat ovat vuosi vuodelta yhä epämääräisempiä eikä sankarien periamerikkalaisuutta korosteta enää yhtä selvästi. Jäljelle on siis jäänyt pelkkä pidäkkeetön militarismi, jota syötetään yhä nuoremmille ja nuoremmille kohderyhmille.

Samalla kun kaikenlaisesta kantaaottavuudesta on tullut pelintekijöille vertauskuvallinen kirosana, ajatus sodanvastaisesta tietokonepelistä tuntuu yhä etäisemmältä. Peleissä sota banalisoituu irvokkaaksi näytelmäksi, jossa inhimillinen kärsimys korvataan sotakaluston suoritusarvoilla.

Strategi nukkuu yönsä huonosti

Avoimen nihilistisiin räiskintäpeleihin verrattuina strategiapelit nauttivat astetta sivistyneemmän peliviihteen sädekehästä. Armeijakuntia siirrellessä kädet eivät likaannu, kun ei tarvitse itse olla vetämässä liipaisimesta.

Strategiapelaajan on helppo sortua harhakuvitelmaan, että kolmannen valtakunnan ylimarssi Euroopasta olisi pelkkää akateemista ajatusleikkiä ilman ideologian painolastia. Vähän niin kuin natsilautasiakin kerättäisiin vain niiden kauniin muotoilun takia.

Pohjimmiltaan strategiapelit perustuvat siihen samaan militaristiseen arvomaailmaan kuin räiskintäserkkunsakin. Jos jotain, räiskintäpelit ovat tarkoitusperilleen sotastrategioita rehellisempiä ja läpinäkyvämpiä.

Ällistyttävintä on, että pelien militaristiset tuhofantasiat ovat pitkälti sisäsyntyisiä. Sotateollisen kompleksin varjovaikuttajat muuttuvat tarpeettomiksi, kun peliteollisuuden kulttuurikehitys on jämähtänyt lähtökuoppiinsa matalaotsaiseksi sotapiehtaroinniksi.

Kokonaan uudenlainen ilmiö ovat America's Armyn kaltaiset mainospelit, joilla pyritään peittelemättömän tarkoitushakuisesti iskostamaan sotamyönteistä arvomaailmaa pelaajien mieliin. America's Army iskee psykologisena operaationa syvemmälle kuin mikään Hollywoodin tuottama Top Gun tai Black Hawk Down ikinä kykenisi. Se on digitaalisen ajan vastine toisen maailmansodan avoimen asenteellisille propagandafilmeille.

Kaikki ovat syyllisiä

Pelejä yleisesti ja sotapelejä erityisesti vaivaa perustavaa laatua oleva sisältöjen ja arvomaailmojen köyhyys. Pelit ovat viihdettä, mutta mikä estää käsittelemästä aiheita hieman kriittisemmästä ja moniarvoisemmasta näkökulmasta?

Raha ja kaupallisuus eivät voi olla ainoita vastauksia, sillä ovathan pehmeämmät arvot löytäneet sijansa muistakin viihdemuodoista. Ehkä vika on sittenkin vain 15-25-vuotiaassa Pertti Peruspelaajassa, joka ei osaa toivoa peliviihteeltään muuta kuin loputonta tuhoa ja verilöylyä.

Pelimarkkinoilla kysyntä kohtaa tarjonnan.

Lisää aiheesta

  • Laakson pohjalla

    www.animal-crossing.com/cityfolk

    Animal Crossing on enemmän harrastus kuin peli, sillä säännöllisellä ja pitkäjänteisellä paneutumisella Eläinristeyksestä saa eniten irti.

    Elämäsimulaattori Animal Crossing on Nintendon omalaatuinen virtuaalinukkekodin, kalenterin, tamagotchin ja…
  • Tiedostavan nuoren korneri [2]

    OIKEUTUS: Tuomas Honkala kelaa juttuja niinku tosi syvällisesti.

    Pelikonsolisi on valmistettu Kiinassa, tajuatko mitä se tarkoittaa?

    Nykyaikaisen videopelin tuotanto on monimutkainen prosessi, johon tarvitaan vähimmilläänkin kymmenien ammatti-ihmisten työpanosta. Suurimmissa…
  • 100 pistettä

    Tuomas Honkala arvostelee pelkästään yli 90 pisteen pelejä.

    * * * * *

    Sadan pisteen tyrannian on loputtava!

    Kriitikoiden vähemmistö, valistuneiden blogikirjoittajien enemmistö ja koko joukko tyytymättömiä kauppiaita ja valmistajia on kyllästynyt sadan pisteen tyranniaan. Eikä ihme,…