Windows 95:n myötä "Sound Blaster -yhteensopivuus" alkoi taikasanana haalistua. Kokonaan uuden sukupolven Sound Blaster Live! on Creativen mukaan se äärimmäinen äänikortti.
Sound Blaster Liven sydän on upouusi EMU10K1-ääniprosessori, joka käyttää P90:n verran voimaa pelkkään äänen käsittelyyn. Liitännöistä ja ominaisuuksista päätellen SB Live! on selvästi suunnattu pelaajan lisäksi myös äänen kanssa muutenkin leikkiville.
Mutta mä vaan pelaan. Pelikorttina SB Livessä on monta mielenkiintoista juttua, mielenkiintoisimpana tietysti 3D-ääni, efektien muokkaus lennossa ja erinomaiset wawetable-ominaisuudet. Koska kortti käyttää PCI-väylää, se ei kuormita prosessoria kuten vanhat ISA-kortit. Ja kalliiden spesiaalimuistipalikoiden asemasta kortti käyttää suoraan isäntäkoneen muistia.
Joka puolella
Vaikka 3D-ääni teoriassa irtoaa kuulokkeilla tai kahdella kaiuttimella, ilman neljää kaiutinta kokemus on aika onneton. Itse käytin Creativen Cambridge FourPointSurround -systeemiä, jossa on neljä satelliittikaiutinta ja subwoofer. Lelumaisesta ulkomuodosta huolimatta äänentoisto on hyvä, ja paketin hinta on 800 markan paikkeilla.
Liven rajapinta on Creativen oma DirectSound3D-laajennus EAX (Environment Audio Extensions), joka tukee 3D-äänen lisäksi äänen muokkausta, ja lisäksi DirectSound- sekä DirectSound 3D -rajapintoja. EAX on kaikille avoin standardi, joka kuulemma on mukana seuraavassa Direct-X:ssä.
EMU 10K1:n varsinainen bravuuri on Enviromental Sound (tm), kyky muokata lennossa ääniefektejä ja lisätä niihin vänkiä ympäristöefektejä. Jopa vanhoihin peleihin.
Sanotaan vaikka, että jaksat vielä pelata Tomb Raider II:sta. Siinä liikutaan luolissa, joten Livestä valitaan valmiit Cave-asetukset ääneen. Nyt kortti maustaa Lara-pelin äänet ikään kuin todella mentäisiin luolassa. Kun Lara lupsahtaa uimaan, kuulostaa edelleenkin siltä kuin oltaisiin luolassa, joten innokas pelaaja ALT-TABbaa itsensä vaihtamaan ympäristöksi Underwaterin. Systeemi toimii: vanha peli efekteillä terästettynä ja neljästä kaiuttimesta (vaikkakin ilman 3D:tä) kuulostaa hienolta.
Tulevissa peleissä, joissa on suora EAX-tuki, mahdollisuudet ovatkin sitten toista luokkaa, koska ääniä voidaan muokataan lennossa ympäristön mukaan. Suoraan EAX-tekniikkaa tukevia pelejä on kirjoitushetkellä tasan yksi: kortin mukana tuleva Unrealin 10 yksinpelikentän ja kolmen DM-kentän kokoinen erikoisversio.
Aluksi olin vähän pettynyt, sillä kaiuttimien asettelusta huolimatta en saanut aikaiseksi odottamaani kiistatonta 3D-vaikutelmaa. Vaikka "korva kiinni kajarissa" -tekniikka paljasti, että ääni tuli vain takakaiuttimista eikä etukaiuttimista tullut pihaustakaan, tuntui ääni silti turhan ambientilta. Ja onkos tämä surround sound sitten niin kova juttu?
Vaihdoin Unrealin normaaliin stereotilaan, pelin itse tuottamin ympäristöäänin. Ja sitten takaisin. Jumankekka! 3D surround sound plus EAX ovat kuin värikäs, muheva öljyvärimaalaus siinä missä originaali on haalea vesivärityö. Yleensä ottaen peli kuin peli kuulostaa paremmalta kun istuu keskellä neljää kaiutinta, ilman sen kummempia 3D surroundeja.
Käydään vieraissa
Peleissä 3D-äänituki on joko Microsoftin DirectSound 3D- tai Aurealin A3D-rajapintaa tukeva. DS3D-rajapintaa Live! tukee suoraan, ja A3D-rajapintaa tietyissä tapauksissa. A3D ilmeisesti emuloidaan, ja jos peli haistelee, onko koneessa A3D-yhteensopiva kortti, ei Live! kelpaa. Näin esimerkiksi Battlezonessa ja Conflict: Freespacessa. Mutta jos pelille saa itse valehdella, kuten Jedi Knightissä ja Incomingissa, ääni kajahtaa kolmiulotteisena kuten kuuluukin.
Varsinkin kuulokkeilla A3D kuulostaa EAX:ia kolmiulotteisemmalta, ja vähän asiaa pähkäiltyäni keksin miksi. Muutenkin kuin että A3D on tietysti kuulokkeita ja kahta kaiutinta varten optimoitu. Liven nykyiset EAX-ajurit eivät saa uskottavasti pistemäistä äänilähdettä esimerkiksi "eteen", kaiuttimien väliin, vaan ääni tuntuu tulevan aina jonkun kaiuttimen tai kaiuttimien suunnasta. Eivätkä Y-akselille (ylös/alas) sijoittuvat äänet vielä neljällä kaiuttimella vakuuta.
Monta aaltopöytää
Hauskojen kikkailuiden lisäksi olisi suotavaa, että kortti toimisi oikeanakin äänikorttina. EMU10K1 nappaa äänestä kahdeksan näytettä ja laskee niiden perusteella sille luonnollisemman muodon. Äänet soivat puhtaasti, kultakorvien testien mukaan ennen kuulumattoman puhtaasti, ja ainakin teoriassa 32 efektiä yhtä aikaa. 3D-kanavia on kahdeksan (seuraavissa ajureissa luvattu 32).
Polyfonioita eli yhtäaikaisia ääniä Live! tuottaa 64 raudalla ja 192 lisää emuloituna, eli yhteensä 256 yhtäaikaista ääntä. Seuraaviin ajureihin äänimääräksi on luvattu 512. Nämä äänimäärät kajahtelevat wavetablessa.
Wavetablesssa Live! käyttää jo AWEista tuttua soundfont-tekniikkaa, mutta omien RAM-palikoiden asemasta käyttää enintään 32 megaa isäntäkoneen muistia äänenkäsittelyyn ja soundfont-samplekirjastoihin. Jo ihan OK General MIDI -kortillani huonoilta kuulostaneet kappaleet soivatkin nyt tosi nätisti.
Final Fantasy VII:ssa sekä Yamaha-emulaattori että Creativen oma 4-megainen FFVII-soundfont jäivät kevyesti General MIDIn jalkoihin. Liveen lataamani vakio 8-megainen General MIDI -soundfont soi kirkkaasti ja puhtaasti.
Puhtaassa Dosissa Live! emuloi Sound Blaster Prota, Dos-ikkunassa SB-16:sta ja ihan hyvin. Jos sain Dos-pelin toimimaan Win98:ssa, toimi siinä äänetkin, General MIDIä myöten.
Vaikken kultakorva olekaan, Sound Blaster Live! teki vaikutuksen. Se on yhteensopiva, kuulostaa pirun hyvältä ja efektitkin ovat kivoja. 3D-asemointia voisi vähän parantaa, mutta noin kymmenessä nettiarvostelussa siitä ei valittanut kukaan muu, he vain vapisivat ekstaasissa EAX-Unrealin edessä.
Kortin hinnalla saa kolme-neljä AWE64:sta: Sound Blaster Live! maksaa 1 495 markkaa, ja tulevan SB Live! Valuen hinnaksi saan perusversion taala/markkaa-suhteella noin 990 markkaa. Valuesta puuttuu digitaalinen I/O-kortti, muuten sen pitäisi olla identtinen.
Suursota syttyy
Verrattuna grafiikan 3D-kiihdytykseen, 3D-ääni ei ole läheskään yhtä tärkeää. Siinä missä grafiikkakiihdytys on välttämätöntä, 3D-ääni kuuluu sarjaan "vänkä lisuke". Lisäksi 3D-äänikortit ovat jokseenkin samassa tilanteessa kuin 3D-grafiikkakortit noin puolitoista vuotta sitten. 3D-ääni on vielä erikoisuus, ja markkinat hakevat vielä itseään. Vastakkain ovat Aureal Vortex (ja tuleva Vortex 2) plus A3D (ja 2.0) -rajapinta, sekä Creativen EMU10K1 plus EAX -rajapinta.
Aurealin Vortex 2 -piiri tuntuukin paperilla vaikuttavalta, ja siinä ilmeisesti tulee olemaan EAX-tukikin. Sen sijaan A3D 2.0. -rajapintaan tulee kuulemma tarkistuskoodi, joka rajaa pois muut kuin Aurealin piirillä varustetut vehkeet.
Toisaalta Vortex 2 on olemassa vasta paperilla, ja Live! on jo totta. Livellä on myös ässä hihassa: Creativen mukaan EMU 10K1:sta ei ole hyödynnetty kuin korkeintaan puoliksi, ja jo seuraavassa päivityksessä luvataan 512 yhtaikaista ääntä sekä 32 3D-streamia. Lisää lupauksia voi ihailla Creativen kotisivuilla.
Eikä saa unohtaa USB-väylää, joka löytyy P2-koneiden persuuksista. Tähän saa suoraan lyötyä kaiuttimet, joista virtaa digitaalisen puhdasta ääntä (muttei CD-audiota) ihan ilman varsinaista äänikorttia. Siinä hyvä syy, miksi äänikorttifirmat kehittävät Liven ja Vorte
x 2 -korttien tapaisia erikoiskortteja.
Tällä hetkellä Sound Blaster Liven eväät riittävät uudeksi pelaajan äänikorttikuninkaaksi. Oikeasti valtapeli ratkeaa vasta vuoden, puolen kuluttua, kun kortit ja USB ovat jo vakiintunutta tekniikkaa. Sitä ennen voittajaspekulointi on ajanvietettä.
