Sukupuuttoon kuolleeksi lajiksi lentosimut ovat viime aikoina osoittaneet ihmeellisen paljon elonmerkkejä. Uutta simua pukkaa päälle vaikka koko peliteollisuus potkii päähän ja yrittää tunkea hankalaa lajia haudan lepoon.
Viimeisen vuoden sisään on saanut kuulla joka tuutista, miten simulaattorit ovat kuolleet. Syynä on yleisimmin ollut se, että niitä ei myydä riittävästi ja se, että niiden tekeminen on aivan liian kallista. Molemmat väittämät saattavat olla totta, mutta se riippuu täysin siitä, kuinka paljon on riittävästi ja minkä hintaista on kallis.
Ei syytä paniikkiin
Poru alkoi, kun suuret julkaisijat kuten Electronic Arts, Hasbro ja Havas joukolla hyllyttivät simulaattoreita. Samaan aikaan muutama muu suurehko julkaisija ilmoitti kehitteillä olleiden simujen hyllytyksistä. Epäilykset konkretisoituivat kevään E3-messuilla, missä simuja joutui toden teolla etsimään ja silti käteen jäi vain muutama.
Paniikkiin ei kuitenkaan ole mitään syytä. Vielä tämän vuoden puolella on ilmestymässä tai jo ilmestynyt kolme suurehkoa lentosimua, tosin samalla ollaan vanhan ongelman edessä, eli jostain ihmeen syystä samasta aiheesta julkaistaan samaan aikaan monta peliä.
Microsoft julkaisi Tyynenmeren taisteluihin keskittyvän Combat Flight Simulator 2:n, Hasbro on julkaisemassa "MicroProsen viimeiseksi simulaattoriksi" nimetyn B-17 Flying Fortress 2:n ja Empireltä tulee vielä ennen vuoden loppua Battle of Britain. Kolme toisen maailmansodan lentosimua parin kuukauden sisällä tuntuu hullulta, vaikka käytännössä kaikki kolme ovat lähestymistavaltaan ja sisällöltään hyvinkin erilaisia. Minulle ei ole mikään ongelma hommata kaikkia kolmea, mutta suuri yleisö ei taatusti koske kuin yhteen niistä.
Samanlainen rynnistys on tapahtumassa nettilentosimujen puolella. Aikanaan Air Warriorin aktiivisten pelaajien kehittelemä Warbirds on poikinut kolme samaa aihetta käsittelevää nettipeliä. Vaikka alkuperäinen porukka on lähtenyt ajat sitten, on Warbirdsin kehitys jatkunut kohta julkaistavaan kolmanteen osaan.
Etukäteen kaikkein kiinnostavin nettisimulaattori on kuitenkin WWII Online, joka kattaa vaatimattomasti koko toisen maailmansodan kaikkine aselajeineen maalla, merellä ja ilmassa, aivan kuin Korkkareissa aikanaan. Kuulostaa kaistapäisen suuruudenhullulta, mutta peliä on tekemässä porukka, joka on jo näyttänyt kyntensä Warbirdsillä ja jolta voi odottaa sen takia paljon. He jos ketkään voivat viimein onnistua "sähköisen taistelukentän" tekemisessä.
Warbirds 3 ja WWII Online ovat tällä hetkellä suljetussa betatestauksessa ja molemmat ovat vuodenvaihteen tuntumassa siirtymässä avoimeen betatestiin, joten valinnanvaraa on enemmän kuin riittävästi. Lisäksi seassa on Warbirdsin pääsuunnittelijan uusi nettisimu Aces High.
Vuodenvaihteen korvilla toisen maailmansodan ilmataisteluista kiinnostuneiden sieluista kamppailee näkökannasta riippuen kolmesta viiteen maksullista nettipeliä ja kolme perinteistä peliä. Kaikki samaan aikaan. Miten kukaan voi väittää lentosimuilla menevän huonosti?
Silti tuntuu kuin ala olisi taas ampumassa itseään jalkaan. Nettilentosimut saattavat hyvinkin pärjätä, koska raha menee sellaisenaan tekijöille ja maksulliset pelit tuottavat rahavirtoja vuosien ajan. Perinteiset pelit ovat kuitenkin hyllyllä vain muutaman viikon, mikä vielä korostuu jouluruuhkassa. Siihen soppaan on huono tunkea monta samanlaista lentosimua.
Suuret hölmöläiset
Pienet julkaisijat ja pelkästään nettipeleihin keskittyneet lafkat ovat ymmärtäneet, että tulevaisuus on erikoistumisessa ja riittävän pienille ryhmille tehdyissä peleissä. Kaikki eivät silti vieläkään ymmärrä vihjettä ja yrittävät edelleen tehdä "simulaattoripelejä" vanhoilla tasapäistävillä konsteilla. Eräs lähiaikoina ilmestyvän Jet Fighter IV: Fortress American tekijöistä kuvaili tekelettään seuraavasti:
"Monia varmaan viehättää mahdollisuus lennellä rauhassa maisemia katsellen ilman vaaraa vihollisista. Pelin paras puoli on kuitenkin se, miten taistelu alkaa tarvittaessa heti ja vartin mittaiset koiratappelut ruokatunnilla onnistuvat mainiosti. Jet Fighter IV on vähän kuin lentosimujen Quake."
Anteeksi vaan valopäät, mutta luulenpa useimpien hankkivan Quaken, jos haluavat pelata Quakea ja lentosimun, jos haluavat lentää. Alalla on valtavasti samanlaisia ääliöitä, jotka eivät kerta kaikkiaan ymmärrä, mitkä asiat tekevät mistäkin peleistä suosittuja. Simulaattori ei muutu massojen viihteeksi lisäämällä siihen kaikkea mahdollista, vaan siitä tulee onneton epäsikiö, joka ei kelpaa kenellekään.
Toisaalta isojen poikien haluttomuus julkaista oikeita simulaattoreita on täysin ymmärrettävää. Yksikään suurista julkaisijoista ei ole alalla tehdäkseen hyviä pelejä. Heidän olemassaolonsa oikeutus on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Sitä parempi mitä enemmän, nopeammin ja pienimmällä mahdollisella riskillä. Lentosimut eivät oikein sovi formaattiin. Niiden tekeminen on kallista, kestää kauan ja niiden pieni kohderyhmä on äänekästä ja nirsoa väkeä. Kaiken lisäksi kyseiset nirppanokat pelaavat typeriä simujaan aivan liian kauan, eivätkä osta uusia simuja riittävän usein. Eihän sellainen vetele.
Huvittavaa sinänsä, miten vihatuista vihatuin Microsoft on poikkeus suurten julkaisijoiden joukossa. Sen ei tarvitse elää kädestä suuhun ja vuosineljännes kerrallaan, vaan sillä on näemmä varaa julkaista Allegiancen tapainen kunnianhimoinen nettipeli, joka ei taatusti tuota koskaan dollariakaan voittoa, ja Combat Flight Simulator 2, joka muuten tuottaa aivan varmasti voittoa siitä huolimatta, että se on realistinen lentosimu. Joko Microsoft tietää jotain mitä muut julkaisijat eivät, tai sitten kysymys on vain rahasta ja tehokkuudesta.
Sen nykyinen tilanne joka tapauksessa osoittaa, että kukaan ei menetä mitään, kun suuret julkaisijat keskittyvät massamarkkinoille. Simulaattorit jäävät sellaisten ihmisten hommaksi, jotka näkevät elämässä vähän muutakin kuin vain kohderyhmiä ja lyhyen tähtäimen helppoja voittoja. Kiitos ja näkemiin Electronic Arts, Hasbro ja Havas, pärjäämme hyvin ilman teitäkin. Olkaa hyvä ja viekää mukananne brandit, vuosineljännekset, massamarkkinat ja lisenssit ja ennen kaikkea, jättäkää meidät rauhaan. Kiva kun kävitte, mutta kukaan ei itke lähtöänne.
