Kiristääkö vanne päätäsi? Tuntuuko sinusta joskus, että sinua tarkkaillaan? Oletko koskaan halunnut olla kukkakauppias?
Elder Scrolls -maailman hullujenhuone Shivering Isles sijaitsee daedraprinssi Sheogorathin omassa ulottuvuudessa. Siellä ei parannuta ja vierailijatkin palaavat järkensä menettäneinä. Tilanne on kuitenkin poissa silmistä, poissa mielestä, kunnes Niben-lahden keskelle ilmestyy maailmat yhdistävä portaali. Hulluuden jumalalla on pelaajalle tehtävä. Iä! Iä! Cthulhu F'tang! No ei sentään.
Puistattavat saaret ovat Sheagorathin oma luomus. Ongelmana on, että fasistisen Järjestyksen nimeen vannova kilpailija saapuu paikalle tasaisin väliajoin ja panee kaiken matalaksi. Taas olisi vallankumouksen aika, mutta tällä kertaa pelaajan apu voi pysäyttää alkaneen tuhon.
Shivering Isles on Oblivionin ensimmäinen kunnon laajennus. Se sisältää mitä pitääkin, eli ison kasan uusia tehtäviä, tavaroita ja kokonaan uuden pelialueen. Hahmo kuin hahmo kelpaa maailmanpelastushommiin, sillä kuten Oblivionissa muutenkin, Shivering Isles tasapainottaa vihollisten vaikeuden pelihahmon tason mukaan. Hahmo kuin hahmo kelpaa maailmanpelastushommiin.
Uusi alue sijaitsee täysin erillään pääpelin Cyrodiilista, ja kaukoliikenne sinne toimii portaalin kautta. Uuden alueen väitetään olevan neljäsosa alkuperäisalueen koosta. Omien askelmittausteni perusteella siihen ei päästä, mutta kokoa on joka tapauksessa riittävästi. Maanisdepressiivisen puolijumalan valtakunta on yhtä kahtiajakautunut kuin hallitsijansa mieli. Toisella puolella on hyperaktiivinen ja hedonistinen Mania, toisella synkkä ja julma Dementia. Kaupunkeja on vain yksi ja se on pääkaupunki, muut asutukset ovat pikkukyliä.
Dorothy ei todellakaan ole enää Kansasissa, vaan Shivering Isles on kaikin puolin toista maata kuin perusfantasialla varman päälle pelannut alkuperäispeli. Luonto on lähellä Morrowindia, sillä maasto on täynnä jättiläissieniä. Jako maniaan ja dementiaan näkyy luonnossa ja luonnonelävissä. Mania on valoisaa ja räikeää ylänköä, Dementia taas surkean synkkää suota ja rämeikköä. Ihan nappiin maisemanvaihdos ei silti mene. Ehkä homma menee hullun maailmanluojan piikkiin, mutta maasto on aikamoista sillisalaattia, eikä kokonaisuutena yhtä hyvä kuin Cyrodiilin alueet. Ilahduttavasti kaikki viholliset ovat uusia.
Yksi lensi yli käenpesän
Seikkailu alkaa hienosti. Pelaaja astuu teleportista maahantuloviranomaisen haastatteluhuoneeseen. Kun kyselytunti on ohi, pyrähtävät huonetta ympäröivät seinät lentoon perhosina ja pelaaja tipautetaan saaren karanteenialueelle, josta monimetrinen lähes kuolematon portinvartija estää pääsyn pääsaarelle. Siitä vaan kryptoniittia etsimään.
Saaren tehtävät ovat monipuolinen sekoitus noutohommia ja dialogitehtäviä. Erikoisemmasta päästä on oman Frankensteinin hirviön kokoaminen osa osalta. Sadistisia puoliaan pääsee toteuttamaan, sankarin pitää esimerkiksi toimia Dementian kuningattaren inkvisiittorina ja yhdessä hovikiduttajan kanssa selvittää, kuka mahdollisesti suunnittelee vainoharhaisen kuningattaren murhaa. Kuulustelumetodit eivät ole niin graafisia kuin voisi kuvitella, mutta meno on silti roisin hilpeää.
Kahteen pussiin ei voi pelata loputtomasti, joten myöhemmin pelaaja joutuu valitsemaan puolensa jakautuneessa maassa. Kumpi miellyttää enemmän, synkkyydessä vellova Dementia vai Manian hullut huumeveikot? Päätöksen voi tehdä vaikka hotimpien naisvartijoiden perusteella: Dementiassa järjestystä pitävät mustat goottiviettelijät ja Maniassa kissansilmäiset pyhimykset.
Maailmanpelastuksen lisäksi peliin kuuluu suuri määrä juoneen liittymättömiä tehtäviä. Monet niistä ovat hauskoja ja laajoja. Tutkittavaa riittää muutenkin, sillä kaikki maanmerkit ja rakennukset eivät näy lähitutkassa. Palkinnoksi niiden löytämisestä saa taikaesineiden tekoon tarvittavia ohjekirjoja, joita saaren sepät osaavat käyttää. Taikaesineiden tekoa varten pitää lisäksi kerätä tarvittavat aineet, joko meripihkaa tai hulluusmalmia. Aineksista saa rakennutettua täyden sotisovan taika- tai ei-taikaversiona.
Hullujen häkki
Lisälevyssä pitää tietysti olla porkkanana uusi mahtiase. Shivering Islesissa se on verta vaativa miekka, joka muuttaa muotoaan yöllä. Miekka ei mene pääpelin kuningasmiekan Umbran ohi normaaleissa vahinkonumeroissa, mutta käytännössä se panee paremmaksi taikavoimillaan, jotka latautuvat päivän ja yön vaihtuessa. Närkästysnojatuolini perukoilta voisin silti valittaa nuijamiesten ja -naisten jatkuvaa syrjimistä. Miksi ykkösaseet ovat aina miekkoja?
Ja se ääninäyttely. Itse Sheogorathin dialogi on niin överiksi vedettyä hulluutta, että olisi vaatinut BBC:n luonnenäyttelijän saadakseen yhtään uskottavuutta. Sen sijaan roolin vetää ohjelmoijan ryyppykaveri feikkiskottiaksentilla. Tai siltä se ainakin kuulostaa. Ei naurata yhtään.
Näytin jumalaisille järjestyksenvalvojille kaapin paikan 15 tunnissa ja käytin viisi tuntia muuhun tutkiskeluun ja puuhasteluun. Tekemistä olisi riittänyt pidempäänkin. Jälkimaku on kaksijakoinen. Hauskaa oli, mutta kökkönäyttelijöiden (niiden kaikkien kolmen) hulluus ei luo kummoista hullujenhuonetta eikä itse aluekaan ole erityisen ikimuistoinen. Viihdyin, mutta loma ei ollut yhtä upea kuin esitteissä luvattiin.
* * * * * *
Myytinlainaajat ja pelinmurskaajat
Tänään tutkimme myyttiä, jonka mukaan Shivering Isles lainaa kirjailija Michael Moorcockin luomaa laajalle levinnyttä kosmologiaa.
Moorcockin mukaan maailmankaikkeus on multiversumi joka koostuu loputtomista eri ulottuvaisuuksista ja maailmoista. Jokaisesta vääntää kättä kaksi voimaa, Laki (tunnuksena nuoli) ja Kaaos (hyvin tuttu tunnus, kahdeksan keskustasta säteilevää nuolta). Jos Laki tai Kaaos pääsee hallitsemaan yksinään, tulos on aina katastrofi, eri tavalla täysin umpikujaan ajautuva maailma. Siksi kaiken yläpuolella on neutraalin Kosminen tasapaino. Kosmisen tasapainon työkalu on Ikuinen sankari (Champion Eternal), yhä uusina inkarnaatioina ilmestyvä sankari, jonka pysyvä kirous on palauttaa tasapaino. Usein Ikuisen sankarin työkaluna on voimakas taikaesine, jotka nekin ovat aspekteja yhteisistä kantaisistä. Tunnetuin on Elric Melnibonelaisen sieluja syövä miekka Stormbringer.
Shivering Islandsissa hulluuden prinssi Sheogorath ja hänen kaksi herttuaansa ovat Kaaoslordeja ja vastapuoli Jyggalag ilmiselvä Lain lordi. Kun peli vielä heti kättelyssä työntää käteen Stormbringer-variaation, sanoisin että tämä myytti on todistettu.
Nnirvi
PS. Shivering Isles sisältää aikapommin, ainakin PC-versiossa ja lähes satavarmasti myös Xbox 360 -versiona. Jollet päivitä peliä, 50–120 pelitunnin kuluttua koko Oblivion tuhoutuu FormID-bugiin. Jos tämä pikkujuttu unohdetaan, Shivering Isles on hankkimisen arvoinen rehti lisälevy.
83
82
