Skyrim on kuin Oblivion, mutta parempi. Pisteet ja lopputekstit.
Pohjoisessa Skyrimin provinssissa kuolemaantuomittu vanki paljastuu lohikäärmesyntyiseksi, sankariksi, joka voi valjastaa samaan aikaan ilmaantuvan lohhariongelman syylliset omaan käyttöönsä. Siis tappamisen jälkeen.
Siitä alkaa huikean muikea toimintaroolipeliseikkailu laajan Skyrimin jäätävissä tunnelmissa. Elämä menee pakostakin pause-tilaan, sillä harva peli tarjoaa niin paljon tekemistä kuin Vanhusten kääröjen viides osa. Peli on kyllä hemmetin hyvä, mutta arvostellessaan Skyrimin viime numerossa (Pelit 11/2011, 92 p) Tapio Salminen oli niin positiivinen, että suomalainen luonteeni nousi vastarintaan: se mikä on liian suosittua, pitää raastaa maahan ja raa’asti potkia mustelmille. Kansa haluaa verta, ei haleja.
Maailma mielen mukaan
Oblivionissa konsolit otettiin vain huomioon, Skyrimissä peli on tehty niiden ehdoilla. Bethesda on ohjelmoinnin ylijumala, sillä tämän kokoluokan vision tunkeminen muistivammaisiin muinaiskonsoleihin on huima saavutus.
Eikä hinta ole paha edes pc-elitistille. Vaikka konsoloinnissa Skyrimiä on virtaviivaistettu ja yksinkertaistettu, siitä on pelille enemmän etua kuin haittaa. Tosin jos olisin ilkeä pc-nitku, huomauttaisin luolastojen ikävän tutusta designista. Ne ovat suoria putkia, joiden lopussa odottaa tehtävän maalin lisäksi jonkin asteinen pomotaistelu. Jos putkessa on puzzle juoksua hidastamassa, sen ratkaisu on vieressä.
Mutta tärkeintä toki on, että Oblivionin megamunaus numero yksi, pelaajan tasojen nousun mukana skaalautuva maailma, on joko poissa tai meikattu näkymättömiin. Vaikka vakiovaikeustaso on konsoli-normal eli helppo, välillä törmää vastustajiin, jotka joko eivät kaadu tai vaativat tyydyttävästi kieroilua ja yrittämistä. Maailma tuntuu oikealta jo ilman modausta.
Oikeusjutun uhallakin Bethesda uskaltaa käyttää pelissä verbiä ”craft”, vaikka nyt kansa sekoittaa pelin Markus ”Notch” Perssonin Minecraftiin.
Mieletön maailma
Ryhtini vähän lysähti, kun ensimmäinen tappamani susi kantoi mukanaan kahdeksaa kultarahaa. Ehkä emo oli antanut sille välipalarahaa, jos pennulle tulee nälkä, muttei huvita juosta jänistä kiinni, kun pitää chillailla lauman kanssa. Ikävää, että rahan päälle ymmärtävät eläimet ovat tosi harvinaisia, sillä haluaisin palkata niitä syömään Skyrimin lapset. Peleissä lapset saavat korkeintaan näkyä, mutta missään nimessä eivät kuulua. Kaipaan Vladimir Makarovia aina kun joku nordipenska tulee tilittämään jotain yhdentekevää.
Jos kullan väärinkäyttö on perinteinen ongelma, niin on edelleen aineeton lähitaistelukin. Ehkä Bethesda voisi kilauttaa Techlandille, sillä Skyrimin haamutaisteluista on paljon matkaa Dead Islandin luontevaan, fyysiseen murjomiseen. Skyrimin varjotaisteluissa ei ikinä tunnu siltä, että teräs iskee lihaan, sillä minkä animaatio aloittaa se yleensä myös lopettaa, vaikka puolessa välissä terän pitäisi pysähtyä. En hirveästi pidä siitäkään, että kamera siirtyy kuvaamaan tappoiskua ulkopuolelta. Sen mielestä vaakaiskuni päähän on miekan työntäminen alavatsasta ylöspäin.
Asennekoulutus on kovaa: vihollinen voi kaatua maahan ja väittää antautuvansa, anoen armoa. Kun sitä vannoutuneena humanistina menee tyhmyyttään antamaan, tulee tikaria selkään. Muistakaa lapset: jos vihollisen saa maahan, se tapetaan kanssa.
Ja kun puhelin on jo kädessä, pummitaan samalla ratsastus Mount & Bladen tekijöiltä ja unohdetaan nämä omat amatööriviritykset.
Pc Speziaal
Pc-versiossa on oikeitakin ongelmia. Puhtaat bugit eli ääniongelmat, satunnaisesti katoilevat tekstuurit ja kaatuminen ovat syntymäkipuja, eivätkä edes fataalitasoa, niistä siis viis, pliis.
Mutta se käyttöliittymä... Se on padille suunniteltu ja sillä se toimii, hiirinäppiksellä seikkailu ilmeisen satunnaisesti arvottujen näppäimien kanssa hiertää ja kovin. Onneksi modaamalla ja moninappihiirellä pääsee siedettävään lopputulokseen. Hiiren muu käyttäytyminen korjataan SkyrimPrefs.ini-tiedostosta muuttamalla asetus bMouseAcceleration=1 muotoon bMouseAcceleration=0.
Käsityötä vaatii myös Skyrimin kätketyn graafisen potentiaalin vapauttaminen, sillä pelin omilla säädöillä venytään vain vähän nätimpään Xbox 360 -versioon. Oppaita edistyneeseen grafiikansäätöön on netti täynnä. Minua ei niinkään rieponut puiden puuttuvat varjot, vaan putkinäkö. Pelin järkyttävän pienen Field of Visionin (FOV) aiheuttaman putkinäön korjaaminen on onneksi helppoa. §-näppäin (vasemmalla ylhäällä) avaa konsolin, johon kirjoitetaan ”hyvästi putkinäkö!” eli FOV 75 -komento.
Kirjoitushetkellä Bethesda ei vielä ollut julkaissut pelin construction setiä, joten modaus rajoittuu toistaiseksi joihinkin alastomuusgrafiikoihin ja muihin aika yhdentekeviin paranteluihin. Osoite skyrimnexus.com kannattaa panna seurantaan, sillä tilanne tulee muuttumaan.
Lopetan yhden vuoden parhaan pelin potkimisen tähän, ojennan käteni Skyrimille ja nostan sen jaloilleen. Tulehan, peli hyvä, ostan sinulle krouvissa tuopin simaa! Hölmöilystä viis, olet jo syntyessäsi parempi peli kuin isoveljesi, modattu Oblivion. Kultaseni, uskon, että suhteemme tulee kestämään ikuisuuden, vähintään kymmeniä tunteja. Haluan seikkailla kummuillasi, ihailla hienoja lohikäärmeitäsi, tutkia maastosi salattuja sopukoita, keskust...
Mitä? Eikö peliä saa rakastaa?
90
