Amerikkalainen Electronic Arts on yksi harvoja pelitaloja, joka on kestänyt hievahtamatta maailman lamakaudet ja pörssiromahdukset. Tänä vuonna 10 vuotta täyttävä yhtiö ei näytä mitään väsymisen merkkejä, vaan jatkaa porskuttamista nuoruudenomaisella voimalla.
Electronic Arts sijaitsee San Mateossa, Kaliforniassa ja on tällä hetkellä maailman suurin kotitietokoneohjelmien valmistaja. EOA:n perusti vuonna 1982 W.M. (Trip) Hawkins. Tavoitteenaan hänellä oli yhtiö, joka panostaa erityisesti tuotteidensa korkeaan tasoon ja omaperäisyyteen.
"Electronic Arts yrittää tehdä pelejä, joissa on hyvä ja uskottava tarina, mahdollisimman realistinen grafiikka ja jotka jäljittelevät todellisuutta uskottavasti", totesi Trip Hawkins vuonna 1988 C=lehdelle. Hänen näkemyksensä mukaan peleissä pitää olla mukana myös joku kuuluisa henkilö, kuten tuona vuonna ilmestyneessä Chuck Yeager's Advanced Flight Trainerissa. Chuck Yeager paitsi esiintyi pelissä tähtenä myös osallistui sen suunnitteluun. Kuuluisia henkilöitä Electronic Arts käyttää edelleen, kuten esimerkiksi John Madden American Footballista voi päätellä.
Hawkins vaati tuolloin myös kotimikrojen hintojen laskua ja yhteensopivuutta sekä parempia ääniä ja grafiikkaa. Hän myös ennusti tulevaisuuden tietokoneen äänen olevan lähellä CD-tasoa. "Ja mitä paremmiksi tietokoneet tulevat, sitä helpompi niitä on käyttää", hän väitti tuolloin, ja on varmasti edelleen sanojensa takana.
Mihin EOA tähtää?
Yhtiön tuotteiden piti olla vuorovaikutteisia, luovia, huippuluokkaisia ja ennen kaikkea viihdyttäviä. EOA:n ensimmäinen peli Pinball Construction Set julkaistiin toukokuussa 1983 ja se täyttikin nämä vaatimukset. Ensimmäisen vuotensa aikana yhtiö julkaisi 34 uutta ohjelmaa ja ansaitsi myynnistä lähes 6 miljoonaa dollaria.
EOA:n tavoitteena oli myös nostaa tietokonepelit elokuvien rinnalle massamediana. Uuden Hollywoodin luomisprosessi tapahtui siten, että yhtiö palkkasi ulkopuolisia ohjelmoijia ja antoi näille parhaan mahdollisen ympäristön pelien kehittelyyn. Koska systeemi toimi, onnistui EOA:n vetää puoleensa alan parhaat lahjakkuudet.
Euroopan haaraliike avataan
Euroopan Electronic Arts perustettiin huhtikuussa 1987. Sen tehtävänä on julkaista Euroopassa sekä eurooppalaisia että amerikkalaisia ohjelmia. Sillä on myös yksinoikeudet Euroopassa Interplayn, Mindcraftin ja muiden Electronic Artsin nimen alla työskentelevien ohjelmatalojen ohjelmiin.
1991 loppuun mennessä EOA on julkaissut yli 500 tuotetta kasetilla, levykkeellä ja moduulilla seitsemälle eri tietokoneelle, kuudella eri kielellä 16:ssa Euroopan maassa.
Electronic Arts on voittanut kasapäin erilaisia palkintoja. Tähän mennessä eri palkintojen lukumäärä on pitkälti yli 200. Yhtiö on myynyt yli 16 miljoonaa yksittäistä tuotetta ja 55 sen julkaisuista on tuottanut yli miljoona dollaria voittoa. Sen kuusi viimeisintä toimintavuotta ovat kaikki olleet voitollisia. Tilivuosi 1991 päättyi tilikirjojen näyttäessä yli 100 miljoonan dollarin tuloja.
Vuonna 1990 Sega julkaisi ensimmäisen 16-bittisen pelikonsolin Euroopassa. Hieman yli vuodessa EOA on noussut myös johtavaksi ulkopuoliseksi Sega-moduulien valmistajaksi. Sellaiset tuotteet kuten John Madden American Football, Populous, Road Rash ja EA Hockey kuuluvat Sega Megadriven pelien parhaimmistoon. EOA:n asema pelikonsolimarkkinoilla vahvistuu entisestään kun Nintendo julkaisee 16-bittisen Super NES-konsolinsa, sillä Electronic Artsilla on valmiina mittava määrä tuotteita sitäkin varten.
Hyöty- ja opetusohjelmia
Vaikka Electronic Arts onkin pääasiallisesti pelitalo, on sen julkaisulistoilla huomattava määrä opetusohjelmia monille eri koneille, sekä tuotanto-ohjelmistoa, joista tunnetuin on varmasti Deluxe Paint. Deluxe-sarjasta löytyy ohjelma lähes joka lähtöön, teit sitten multimedia-esityksiä, animaatiota tai videotuotantoa. Deluxe Paint on nyt jo neljännessä versiossaan, joka hyödyntää erinomaisesti Amigan 4096 värin palettia sekä Amigan animaatiomahdollisuuksia. Samainen Deluxe Paint on hyväksytty viralliseksi opetustyökaluksi kouluissa ympäri maailmaa, eikä Suomi ole poikkeus.
Deluxe-sarjan ohjelmilla ja kiintolevyllisellä Amigalla pystyy helposti tekemään erinomaista jälkeä, jonka ovat huomanneet monet ihmiset aina paikallistelevisioiden päättäjistä sellaisiin isoihin yhtiöihin kuin Firestone, RCA ja Saatchi/Saatchi. Suomen TV-kanavilta löytyy useista ohjelmista Amigalla ja Deluxe-ohjelmilla tehtyjä alkukuvia ja animaatioita.
Hittipelejä yksi toisensa jälkeen
Electronic Artsin ensimmäinen menestys oli Pinball Construction Set, siihen aikaan ennennäkemätön peli, jolla kuka tahansa pystyi nopeasti ja helposti luomaan juuri haluamansa tyylisen flipperin. Jos oikein muistan, peli julkaistiin ensin Commodore 64:lle ja käännettiin myöhemmin PC:lle ja muille koneille. Menestyksen innoittamana EOA julkaisi myöhemmin lisää Construction Set -pelejä, joista tunnetuimmat ovat Adventure Construction Set ja Racing Construction Set. ACS:llä pystyi suht' helposti kehittämään monipuolisia seikkailupelejä, joskin ohjelman rajoitukset tulivat aika nopeasti vastaan.
RCS puolestaan oli silkkaa mannaa autopelien ystäville. Kaksi pelaajaa pystyi pelaamaan yhtäaikaa toisiaan vastaan, koska ruutu oli jaettu kahtia vaakasuoraan. Parasta ohjelmassa oli se, että sillä pystyi itse rakentamaan todella huikeita ratoja. Suurinta lystiä oli rakentaa ratoja, jossa on ensin valtava kiihdytyssuora, sitten valtava hyppyri, jonka jälkeen paljon suoraa laskeutumista varten. Tähän kun vielä lisäsi valikosta erittäin pienen painovoiman, autot todella LENSIVÄT. Olen aina surrut sitä, ettei peliä koskaan käännetty Amigalle tai PC:lle.
Muulilla maineeseen
M.U.L.E. on varmaan tuttu monelle joskus C64:n omistaneelle. Kyseessä on eräänlainen strategiapeli, jossa monta pelaajaa pystyi kilpailemaan toisiaan vastaan. Nimen muuli oli robottimuuli, joka kantoi pelaajan kaivamia mineraaleja. Ne olivat erittäin tärkeitä menestymistä silmälläpitäen, joten niitä varasteltiin muilta pelaajilta. Lisäksi, koska hahmot olivat robotteja, niillä saattoi aika ajoin olla aika oikukas luonne kuten oikeillakin muuleilla. Tätäkään klassikkoa ei käännetty 16-bittisille koneille.
Väkivaltaista shakkia
Archon-sarja sen sijaan on käännetty useimmille kotitietokoneille. Archon on shakkipeli, jossa on kuitenkin jotain uutta. Aluksi pelaajat valitsevat puolensa pimeästä ja valosta, eli pahasta ja hyvästä. Kummallakin joukkueella on erilaiset pelinappulat, joilla on erilaiset kyvyt. Jotkut nappulat ovat vahvoja ja hitaita, toiset taas heikkoja mutta vikkeliä. Joillakin nappuloilla on maagisia kykyjä ja ne pystyvät loitsimaan pelaajan avuksi olioita toisista ulottuvuuksista.
Peliä pelataan aluksi kuin shakkia ikään, siirrellään nappuloita shakkilaudalla. Hupi alkaa siinä vaiheessa, kun kaksi nappulaa osuu samalle ruudulle. Pelialue muuttuu taistelukentäksi, jolla on erilaisia esteitä. Pelaajat ohjaavat olentojaan tavoitteenaan toisen tuho. Tässä vaiheessa myös taistelustrategian valitseminen on erittäin tarkkaa. Miten pärjätä heikolla, mutta nopealla olennolla hidasta, mutta äärettömän voimakasta olentoa vastaan? Archon-sarjaa on tehty myös osa II: Adept. Peli oli huomattavan erilainen, joskin perusajatus oli sama. Viisi adeptia kamppaili peruselementteihin jaetun kentän hallinnast
a huomattavasti monimutkaisemmin säännöin kuin edeltäjässään, minkä ansiosta kakkonen ei jakanut ykkösen suosiota. Sen sijaan Archon III:n kanssa ei EOA:lla ole mitään tekemistä.
Sukkana sisään
EOA:n vanhemmissa peleissä on yksi maininnan arvoinen myös urheilun ystäville. One-on-One pisti samalle kentälle amerikkalaiset koripallotöhdet Doctor Julius Irvingin ja Larry Birdin. Irving on erinomainen pallonkuljettaja ja donkkaaja, kun Bird puolestaan osaa maagisen hyvin kaukoheitot.
Animaatio oli pelin ilmestyessä todella ilmiömäistä. Ajoituksesta riippuen Irvingin hahmo osasi tehdä vaikka kuinka monta erilaista ja toinen toistaan hienompaa donkkia. Eikä Bird jäänyt paljon huonommaksi. Muistan miten suuni loksahti, kun ensimmäisen kerran Irvingin donkki tuhosi korin takana olevan pleksin. Valtavan räsähdyksen kera pleksi muuttui tuhansiksi siruiksi ja valahti pelilattialle. Paikalle taapersi siivooja, joka harjanheiluttelun päätteeksi vielä napisi hetken pelureille. Tämän jälkeen jokaisen donkin tavoite oli tietysti hajottaa pleksi.
Ja olihan niitä muitakin vanhoja pelejä. Worms, Murder On Zinderneuf, Axis Assassin, Hard Hat Mack, kaikki tuttuja nimiä vanhoille kuusnelostelijoille.
Populous ja muut
EOA:n lähimenneisyydestä löytyy pelihittejä vaikka muille yhtiöille jakaa. Kukapa ei tuntisi sellaisia pelejä kuin Powerdrome, Populous, Flood, Powermonger ja tietysti Populous II. Neljä viimeksi mainittua ovat lähtöisin englantilaiselta ohjelmoijaryhmältä, joka kantaa nimeä Bullfrog. Eikä sovi unohtaa Electronic Artsin amerikkalaisia yhteistyökumppaneita, jotka tuottavat tasaiseen tahtiin etenkin amerikkalaiseen makuun räätälöityjä pelejä. Tästä huolimatta ne vetävät Euroopassakin ihmisiä puoleensä kuin sokeri muurahaisia. Kun vielä otetaan huomioon se, että EOA pystyy yksinoikeudella markkinoimaan eurooppalaistyylisiä pelejään Amerikassa, ei tarvitse ihmetellä yhtiön menestystä.
Mikä on jättiläisen tulevaisuus?
Näyttää erittäin vahvasti siltä, että EOA keskittyy enemmän ja enemmän pelikonsoleihin. Yhtiö päätti jo vuonna 1991 jättää kokonaan 8-bittiset koneet, kuten Commodore 64:n. Päätöksen jälkeen ainoat 8-bittiset julkaisut ovat olleet Immortal ja Jordan vs Bird, molemmat Nintendon Gameboylle. EOA on selvästi maailman johtava talo Segan Megadriven suhteen, ja panostaa vahvasti Nintendon pian julkaistavaan Super NES-konsoliin.
Kaikki tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että yhtiö unohtaisi kokonaan Amigan, PC:n ja Macin (Atari ST:stä EOA ei ole koskaan kummemmin perustanut), mutta saattaa olla, että pian EOA:n pelit tehdään ensin konsoleille ja käännetään niistä "todellisille tietokoneille". Jos näin käy, voimme unohtaa "megapelit", jotka syövät kiintolevytilaa useita megatavuja, Mario- ja Sonic-tyyliset loikkimispelit yleistyvät varmasti. Toivoa sopii, että EOA:lla on tarpeeksi järkeä jatkaa omaa linjaansa, ja tehdä kullekin koneelle siihen parhaiten sopivia pelejä.
