www.elitebeatagents.com
Bemanipeli DS:lle tuntuu pystyyn lahonneelta ajatukselta, sillä laitteen ääniominaisuudet ovat vaatimattomat, ja kosketusruutu on paitsi pieni, myös hajoaa jos sen päällä tanssii. Elite Beat Agents kiertää potentiaalisen ongelman nokkelalla biittisysteemillä ja poskettomalla huumorilla. Musiikin tekniset puutteet sujahtavat ohi korvien, kun kappaleen tahtiin sohiminen kirvoittaa hävettävää hihittelyä.
Tanssimisen asemasta Elite Beat Agentissa tökitään kynällä pitkin ja poikin ruutua ilmestyviä rytmipalloja. Ajoitusta autetaan kutistuvilla ympyröillä. Ympyrän kehän hipaistessa rytmipallon reunaa symbolia napautetaan kynällä. Järjestysnumeroilla merkattuja palloja pullahtaa ruudulle parhaimmillaan puoli tusinaa kerrallaan, joten valppaus ja nopeus palkitaan.
Pallojen ohella kynällä hipsutetaan liukuratoja ja hyrriä. Kaarevissa liukuradoissa kynällä seurataan rantapallon etenemistä radan päästä päähän tai edestakaisin. Koko alaruudun täyttävä biittihyrrä pyöritetään vauhtiin vinhalla vispaamisella. Pakko myöntää, että Elite Beat Agents maistuu tuoreelta, vaikka aloitin rytmirumban pelikonsolin tahdissa jo kymmenen vuotta sitten PaRappa the Rapperilla.
Överiksi vedetty kreisihuumori on Elite Beat Agentsin toinen kivijalka. Alaruudulla kädet hysteerisesti heiluen bilettävät biittiagentit edistävät yläruudulla rullaavaa ja kipaleeseen nivottua tarinaa. Biittiagentit vaalivat futistähden teinirakkautta, setvivät Leonardo Da Vincin naissotkuja ja taistelevat solutasolla tähtisprintteriä uhkaavia viruksia vastaan. Miehet viileissä aurinkolaseissa ovat aina siellä, missä tarvitaan vähän ylimääräistä energiaa. Pöhköt tarinat eivät kunnioita luonnon tai logiikan lakeja. Rytmissä pysyminen on aluksi vaikeaa, sillä naama vääntyilee niin että kädet heiluvat. Tietysti huumori on aina yksilöasia ja toista naurattaa äiti, toista tytär. Sarjakuvamaista kerrontaa ryyditetään yksinkertaisilla animaatioilla ja äänitehosteilla. Pelaaja ei pysty seuraamaan koko juonta, sillä alaruutu varastaa kaiken huomion. Kynämiehen mieleen pureutuvat ainoastaan hengähdystaukojen onnistui tai metsään meni -animaatiot. Naputuksen rytmin osuessa kohdalleen tapahtumaketju etenee suotuisasti, ja tietysti päinvastoin, jos kynä harhailee.
Musiikki on teknisesti karkeaa ja suttuista, sillä rankasti pakatut biisit ja samplet puuroutuvat geneeriseksi sekundaksi. Siitä huolimatta kappaleita pitää kuunnella kohtuullisen kovaa, jotta touhu ei rapaudu pelkäksi silmäpeliksi. Kappaleet ovat covereita enemmän tai vähemmän tunnetuista hiteistä: muun muassa Madonnan Material Girl ja David Bowien Let's Dance jäivät mieleen.
Pöteröinen musiikki yrittää laulaa Elite Beat Agentsin suohon, mutta hupaisan omaperäinen pelitapa ja älyvapaa huumori nostavat shown kirkkaasti kuiville. Viihdyttävä Elite Beat Agents ansaitsee paikkansa bemanipelien kaanonissa, vaikka arveluttava äänenlaatu rokottaa väkisin arvosanaa.
70
