Elokuva syntyy bitti kerrallaan

Komedian ystävänä olen huolissani nykykomedian tilasta. Huono maku on ihan ok pieninä annoksina, mutta missä ovat käsikirjoitukseen ja dialogiin perustuvat huumorileffat?

On niitä viime ajoilta muutama kuten Toy Story 2 ja Shrek. Myös ensi helmikuussa Suomeen saapuva Monsters, Inc. kuulostaa lupaavalta. Mutta mitä ihmeen "vanhaa hyvää aikaa" nämä muka edustavat? Nuohan on tehty tietokoneanimaatiolla, siis teknisesti niin modernisti kuin mahdollista.

Monet viime aikojen parhaista komedioista ovat olleet tietokoneanimaatioita, mutta se on sivuseikka. Tärkeämpää on, että näiden elokuvien tekijät ovat tajunneet palata takaisin juurille - hyvään käsikirjoitukseen. Sellaisen päälle on helppo rakentaa, oli käytettävä tekniikka sitten mikä tahansa.

Tietokoneanimaation historia on lyhyt, eikä siihen montakaan nimikettä kuulu. Varsinkin jos tarkoitetaan täyspitkiä elokuvia, jotka on tehty kokonaan bittiä vääntäen. Visionääri John Lasseter ja tuotantoyhtiö Pixar saivat Toy Storyn valmiiksi vuonna 1995. Ensimmäinen kokopitkä tietokoneanimaatioelokuva oli syntynyt.

Elävistä leluista kertonut raina oli kova hitti, joka sai myös kriitikkojen hyväksynnän.

Toy Storyn tekeminen maksoi 30 miljoonaa taalaa. Elokuva tuotti maailmanlaajuisesti 358 miljoonaa dollaria plus oheiskrääsätuotto päälle. Pixar ja Lasseter saivat erikois-Oscarin uraauurtavasta työstään.

Hollywoodia voidaan syyttää monesta asiasta mutta ei rahan aliarvostamisesta. Yhtälö oli selkeä: Toy Story on tietokoneanimaatio, joka on valtava hitti, tehkäämme siis lisää tietokoneanimaatioita.

Mutta animaation tekeminen on aina ollut valtava prosessi, eikä tietokone tuo tähän faktaan muutosta. Suuren budjetin jenkkirainan tie ideasta valkokankaalle kestää ainakin kaksi vuotta. Animaatiolla samaan menee aikaa noin tuplasti enemmän. Vaikka raha haisisi miten hyvältä, animaatioelokuvaa ei polkaista pystyyn tuosta vain.

Vuonna 1998 Pixar sai ensimmäisen todellisen kilpailijan. Steven Spielbergin ja kumppaneiden DreamWorks lähti liikkeelle hieman matalammalla profiililla. Pacific Data Images -yhtiön (PDI) Muurahaizet (Antz) ei loistanut animaatiollaan, mutta käsikirjoitus oli timanttia. Muurahaiskeon kapinallisesta kertovasta tarinasta saattaa helposti löytää jopa syvempiä sävyjä.

Muurahaizet osoitti luovuutta valitessaan ääninäyttelijöitä. Missä muussa tyylilajissa Sylvester Stallone ja Woody Allen voisivat näytellä toistensa parhaita ystäviä?

Dinot pilasivat genren

Myös Pixar luotti muurahaisteemaan, vaikka Ötökän elämässä (A Bug's Life, 1998) on mukana muitakin hyönteisiä. Ötökän elämän Flikiä vaivasi sama vaiva kuin Muurahaizten päähenkilöä: Hän ei sopeutunut yhteisöön, vaan halusi olla yksilö.

Jo seuraavana vuonna Pixar sai valmiiksi Toy Storyn jatko-osan, joka oli yhtä kova hitti kuin edeltäjänsäkin ja komediana jopa hieman onnistuneempi. Budjetti tosin kasvoi 30 miljoonasta 90:een, mutta niin kasvoivat myös oheiskrääsätuotot.

Oli kyse sitten sarjamurhaajista tai teinikauhusta, ennemmin tai myöhemmin Hollywood käsittää hyvän idean väärin. Alan tunnetuin veteraani Disney perusti oman tietokoneanimaatiostudion, jonka ensimmäinen tuotos kertoi dinosaurusten joukkomuutosta. Yhtäläisyydet juutalaisten muinaiseen autiomaavaellukseen tuskin ovat sattuma.

Dinosaurus (Dinosaur, 2000) on kuitenkin tylsä elokuva, joka on täynnä rasittavia, narisevia eläinhahmoja. Päähenkilön karismamittari näyttää tasan nollaa. Dinosauruksen floppaaminen ei ollut suurikaan ihme. Vielä on maailmassa oikeudenmukaisuutta.

Virallisten tietojen mukaan Dinosaurus maksoi Disneylle 127 miljoonaa dollaria, mutta huhujen mukaan oikea luku on lähempänä kahtasataa. Dinosaurus ja joulun alla meille saapuva perinteistä tyyliä edustava Atlantis ovat nostaneet puheenaiheeksi Disneyn animaatiotuotannon kriisin. Tekniikka on noussut käsikirjoitusta tärkeämmäksi, jolloin katsojat ovat äänestäneet jaloillaan.

Videopeliyhtiö Square siirsi huippusuositun Final Fantasy -pelisarjan valkokankaalle, mutta meni vanhanaikaiseen, tai siis Disneyn uudenaikaiseen. Scifiseikkailu Final Fantasy: The Spirits Within (2001) näyttää upealta, mutta itse tarina on sekava ja henkilöhahmot kliseisiä.

Taloudellisesti Square otti kovasti takkiin. Uuteen tietokoneanimaatiostudioon sijoitetut rahat pitäisi saada poikimaan, mutta uusi uhkayritys täyspitkälle elokuvalla pelottaa. Square onkin ilmoittanut keskittyvänsä muiden studioiden alihankintatöihin, siis käytännössä tekemään erikoistehosteita Hollywood-leffoihin.

Antz oli ollut PDI:ltä hyvä harjoitustyö. Pajatson he tyhjensivät isosta vihreästä erakkohirviöstä kertovalla Shrekillä (2001), joka kuuluu ehdottomasta tämän vuoden pakkonähtävien elokuvien joukkoon. Shrek on huippuhauska ja symppis satufantasiaparodia, jonka näkemisen jälkeen maailma tuntuu aiempaa paremmalta paikalta elää.

Pixar ei jäänyt pyörittelemään peukaloitaan. Lokakuun alussa Yhdysvaltojen ensi-iltansa saanut Monsters, Inc. on ollut valtava hitti, jota on kehuttu palstakilometreittäin. Tosin taloudellinen satsauskin oli Pixarin historian rohkein. 115 miljoonalla dollarilla jopa James Cameron saisi melkein elokuvan aikaiseksi.

Ensi vuonna jaetaan ensimmäistä kertaa Oscar-palkintojen historiassa pysti parhaalle täyspitkälle animaatioelokuvalle. Uuden sarjan järkevyyttä epäiltiin aluksi. Epäiltiin, että hyviä, tai edes säännöt täyttäviä, ehdokkaita ei löydy tarpeeksi.

Ainakaan vielä ensi vuonna syytä huoleen ei ole. Oli voittaja sitten Shrek tai Monsters, Inc., lopputulos ei ole oikeusmurha.

Pixarin tarina

Ilman Pixaria tietokoneanimaatioelokuvien lyhyt historia olisi kovin vaatimaton, tai ehkä peräti olematon. Yhtiön henkinen johtaja John Lasseter aloitti uransa animaattorina Disneyllä. Vuonna 1984 Lasseter siirtyi George Lucasin erikoistehostefirmaan etsimään uusia haasteita. Jo samana vuonna ilmestyy ensimmäinen tietokoneella tehty 3D-lyhytelokuva nimeltään Andre and Wally B.

Vuonna 1986 tietokoneyhtiö Applen luoja ja alan legenda Steve Jobs osti Lucasilta hänen tehostepajansa. 10 miljoonalla taalalla Jobs sai 44 työntekijää. Pixar oli syntynyt.

Pixar jatkoi lyhytanimaatioiden tekemistä ja alkoi saavuttaa mainetta. Elävästä pöytälampusta kertova Juxo Jr. nimitettiin jopa Oscar-ehdokkaaksi parhaan lyhytanimaation sarjassa.

Vuonna 1989 elävistä leluista kertonyt lyhytfilmi Tin Toy lopulta voitti Oscarin. Samalla Lasseterin päähän jäi kytemään idea Toy Storystä, josta tulisi myöhemmin Pixarin lopullinen läpimurto Hollywoodin ytimeen niin taiteellisesti kuin liiketaloudellisestikin.

Vuonna 1991 Pixar teki yhteistyösopimuksen Disneyn kanssa. Pixar saa tehdä elokuvansa itsenäisesti, mutta Disney hoitaa niiden markkinoinnin ja levityksen. Myös Disneyn kokemus aina vain tärkeämmästä oheiskrääsästä on avuksi.

Aluksi sopimus kattoi kolme elokuvaa, mutta kun Toy Story osoittautui odotettua suuremmaksi menestykseksi, sopimus neuvoteltiin uusiksi.

Ötökän elämää oli ensimmäinen viiden elokuvan mittaisen yhteistyön hedelmä. Avoliitto Disneyn kanssa saattaa jatkua pitkään, sillä jatko-osia ei lasketa mukaan sopimuksen viiteen elokuvaan. Pelkkä ajatus Toy Story 3:sta ja Monsters, Inc. 2:sta saa hiirijätin varmasti kuolaamaan hunajaa.

Pixarin päämaja on Kalifornian Emeryvillessä. Firmassa on noin 600 työntekijää.

Lisää aiheesta

  • Kino: Kevät koittaa Hitlerille


    Kino

    Kevät koittaa Hitlerille

    Huhtikuussa tähtilaiva on lastattu kuunatseilla.

    Saksalaiset kansallissosialistit sytyttivät noin 70 vuotta sitten Euroopan liekkeihin. Vaikka yleisesti uskotaan, natsivalta ei päättynyt Berliinin miehitykseen ja Hitlerin itsemurhaan. Tappion hetkellä osa…
  • Vanhan mestarin kädenjälki

    James Cameron osaa edelleen kertoa huikeita tarinoita, vaikka pääosassa olisi pitkiä sinisiä animehahmoja.

    Kuuluin siihen ensi-iltaa edeltävänä aikana vauhdilla kasvaneeseen joukkoon, jonka mielestä Cameronin 12 vuotta vääntämä Avatar-leffa oli näkemättä nolo. Ei ihme, sillä kaikki…
  • Terveisiä Nörttilästä

    Zombileffat ovat taas in. Zombieland vääntää maailmanlopun vitsiksi, mutta kieli on liikaa poskessa.

    Aivojen perässä kuolaaviksi zombeiksi muuttunut ihmiskunta on aihe, jossa teoriassa riittää materiaalia komediaan. Muiden dystopioiden tavoin asiassa on kuitenkin yksi paha kompastuskivi:…