Endless Ocean (Wii) – Nukkuu kalojen kanssa

Terrrrrrrvetuloa Manaurain päräyttäville hiekkasärkille. Tämä peli on kaikille teille kotikörriäisille, joille seikkailu tarkoittaa matkaa kauppaan ja jännitys vessanpönttöön kurkkaamista. Älä siis enää emmi, vaan ota snorkkeli poskeen ja pulahda vihreisiin vesiin, joissa koralliriutat ja ihon alle uivat loismadot pulikoivat.

Olimme viehättävän neliskanttisen matkaoppaani kanssa juuri ankkuroituneet poukamaan nauttimaan hänen ja luonnon antimista, kun Gabbianon, eli italiasta suomeksi kääntäen Lokki-nimisen aluksemme, viereen pörisi tuo moderni rantarosvo, turhakkeiden ja melusaasteen ykkönen: vesiskootteri.

Vesiskootteria ohjastanut valkoinen Kroisos oli nähnyt Nemoa etsimässä -animaation, sillä vuokkokalan näkemisestä oli tullut äijälle pakkomielle, ja sukeltamaan oli päästävä. Esittelin hänelle aluksi merenalaisia maisemia ja hieman toiveikkaana haita, mutta ensimmäinen ei ukkoa napannut ja jälkimmäisillä ei ollut nälkä. Tutkimme myös uponneita temppeleitä ja kallioluolia, mutta vasta kun etsimiseen turhautuneena vahingossa törkkäsin maassa kimmeltävää kohdetta räpylälläni, seuralaiseni viisari värähti.

Silmämme tarkentuivat kämmenen kokoiseen oranssiin lättyyn ja seurassani loisinut valkoinen valas kirkui vesikuplia vuokkokalan nähdessään. Vihaisena en pystynyt kylmäveriseen murhaan, vaan jouduin repimään hukkuvan äijän niskavilloista takaisin Lokkiin. Hetken happea haukottuaan hän kiitteli minua elämyksestään soperrellen kyyneleet silmissä ja antoi palkkiona kuulakärkikynän. Parinkymmenen minuutin sukellusreissun jälkeen en voinut sanoin kuvailla, kuinka iloinen olin saamastani lahjasta, joten ryhdyin puheista tekoihin ja palautin kirjoitusvälineen sinne minne ei periskoopilla näe.

Kalan kuolleen siellä näin...

Ukon lähdettyä tiehensä lysähdin kannelle katselemaan horisonttiin uppoavaa auringonlaskua ja pohdin, kuinka paljon paremmalta se näyttäisi PS3:lla ja teräväpiirtonäytöltä. Vaikka kehitystä on huomattavasti tapahtunut PlayStation 2:lle julkaistusta Everblue 2:sta (Pelit 5/03, 75 pistettä), jolle Endless Ocean on sukua, ovat muut pelit kiitäneet vielä nopeammin ohitse. Kauneus ei ole vain katsojan silmässä, vaan myös koneen tehojen käytössä.

Silmäni kostuivat, kun vajosin haaveisiini, mutta laivani vieressä leikkisästi hyppivä delfiini keskeytti neitimäisen vetistelyni. Älykäs nisäkäs toi mieleeni nuoruuteni päivät, kun sukeltelin Ecco-delfiinin kanssa MegaDrive-meressä. Homma ei tuolloin tosin tuntunut lainkaan niin eläimiin sekaantumiselta kuin Endless Oceanin nauravan Calypso-delfiinin kylkien hierominen märkäpuvussa kymmenien minuuttien ajan, uusien temppujen opettamisen toivossa. Hetken rapsuteltuani tunsin itseni pysyvästi likaantuneeksi, vaihdoin Calypson nimen johonkin painokelvottomaan ja menin vaihteeksi rapsuttelemaan viehättävää matkakumppaniani.

Polygonidieetillä laihdutettu seuraneitoni opasti jaarituksensa joukossa, että kaloja rapsuttelemalla saan ne lavertelemaan lajinsa salaisuuksia. Löysin siis itseni jälleen merenpohjasta hieromasta vedeneläviä, ja keksin uuden sanan kuvaamaan harrastustani: aquafilia. Ennen kuin lopulta aloin friikkailemaan tämän outouden kanssa, tyydyin uuden oppimisen sijaan nimeämään näkemäni kalat kuin Kirjan Aatami. Nimet olivat Pökkelö, Neliskanttinen tikkari ja Samanlainen kuin se edellinen, minkä näin tunti sitten. Isommat ötökät tosin olivat hyvin vaikuttavia, ja uinti näytti solakalta, vaikkakin hieman määrättyihin paikkoihin sidotulta.

Olin nyt pelannut jo useita tunteja, ihmetellyt laivani kannelle satunnaisesti haahuavia vapaamatkustajia, kuten mursuja ja pingviinejä, sullonut löytämiäni elukoita akvaarioon ja saanut lahjaksi monet uudet speedot toisensa perään sukelluttamiltani asiakkailta. Veden alla soiva Hayley Westernan aluksi korvia hellivä laulu alkoi tässä vaiheessa jo raastaa hermojani motorisoidun juustohöylän tavoin. Kiitin mahdollisuutta soittaa muistikortin kautta omia ämppäreitä sukeltelemalla loppupelin merten sineen Turmion Kätilöiden sulosointujen saattelemana. Siinä mieli lepäsi...

...varrella virran

Sukeltajatuttuni totesi, ettei uinti näyttänyt aidolta. Itse voin täytenä turistina todeta, ettei se juuri siltä tuntunutkaan. Vaikka motella osoittelu on rentouttavaa, eikä lihaksia rasiteta napin painamisen vertaa, häiritsee merenpohjassa silti moni asia. Näistä suurimpana näkymättömät seinät. Aavan meren sijaan tunnen sukeltelevani akvaariossa, jossa on niukasti virikkeitä ja vain muutama erilainen kala paikasta riippuen.

Endless Oceanissa on hyvää pyrkimystä taidepläjäykseksi, joka rentouttaa hektisen arjen sankaria. Se voisi myös olla Jacques Cousteaun sukellusopas tai luontodokkari, mutta se ei selviydy kunnialla oikein kummastakaan tavoitteesta. Wiin rosoinen grafiikka, näkymättömät seinät ja pelin yleinen tylsyys huuhtovat ilon mennessään aina, kun se meinaa edes hieman rantautua isojen elukoiden tai mielenkiintoisten paikkojen muodossa.

Vaikka verkon kautta voisi sukellella kavereiden kanssa ja pitkittää pelin ikää, niin yhdessä kylpyammeessa snorkkelit päässä istuen voi kokea vähintään saman verran viihdettä. Hommassa olisi myös yhtä paljon pointtia.

63

Lisää aiheesta