Aikainen lintu pelin nappaa
PC-pelejä on perinteisesti haukuttu siitä, että ne julkaistaan puolivalmiina. Viimeisen noin vuoden aikana tästä on tullut hyväksytty tapa tehdä bisnestä. Kyse ei ole ahneiden pelifirmojen laiskuudesta, vaan köyhistä indiekehittäjistä, joita me kaikki rakastamme ja kunnioitamme. Early Access eli maistiaispeli on alfarahoituksen laajempi muoto. Idea on sama: pelaaja maksaa keskeneräisestä pelistä, yleensä sitä vähemmän mitä enemmän peli on kesken. Pelintekijä rahoittaa esimyynnillä pelin kehitystä. Tulevaisuuteen uskova pelaaja pääsee heti mukaan katsomaan, miten peli kehittyy, ja saa aikanaan pelin lopullisen version. Ensimmäinen merkittävä tällä systeemillä rahoitettu peli oli Mount & Blade, tunnetuin ja menestynein Minecraft. Kehitysversioiden myynti lähti käyntiin Kickstarterin mukana, kun vähän ylimääräistä antamalla sai beta- tai alphaversion ennen julkaisua. Vauhti kiihtyi, kun Steamin Project Greenlight muodostui indieprojektien lähtöalustaksi. Nyt Early Access -rahoitus on osa Steamin kikkapakettia. Koska sitä voi pelata? Aikaissaantipeli voi olla mitä tahansa, huterosta pelattavasta konseptista demon tapaiseen pätkään tai ihan läpäistävä peli. Klassista XCOMia uusintaversiona tarjoava Xenonauts esimerkiksi on jo niin valmis, että sen voi halutessaan pelata alusta loppuun. Mutta kannattaako se? Tämä on ihan oikea dilemma: missä vaiheessa raakileeseen kannattaa alkaa polttaa kallisarvoisia pelitunteja? Oma politiikkani on, että odotan julkaisuksi julistettua versiota, ennen kuin pistän kunnolla peliaikaa likoon. Siksi pelimaailman filantrooppina ja suurrahoittajana minulla on virtuaalinurkat täynnä mielenkiintoisia pelinraakileita odottamassa pääsyä arvostelulistalleni. Katsokaamme, mitä ihmeitä kaapista löytyykään! Väisty vähän, Tuukka. VIELÄKÖ MUISTAT SEN PELIN? 
Voi hyvä jumala! Peter Molyneux, me tapaamme jälleen! Electronic Artsin oravanpyörästä hypännyt legendasuunnittelija julkaisee pienen 22Cans-firmansa kanssa Goduksen, joka on selkeästi uusiksi visioitu versio Peterin ensimmäisestä merkkipelistä, jumalsimu Populousista. Populous-muistojen voimalla ostaa täräytin Goduksen. Idea on sama, palvojien uskolla tasataan maata ja tehdään ihmeitä. 22 Cansin edellinen peli on Curiosity, jossa täppärin omistajat yhteisvoimin taptaptap hajottivat valtavaa kuutiota, sillä sen keskellä oli ensimmäiselle palkinto. 900 000 nakuttajasta Bryan Hendesron voitti ja... pääsi digitaaliseksi jumalaksi Godukseen. Plus saa siivun rahasta, jota ihmiset Goduksessa käyttävät. Naksuttelu jäi Peterille pakkomielteeksi, ja sitä tehdään Goduksessa enemmän kuin tarpeeksi. Mökistä ei lähde ihminen liikkeelle ilman naksausta, usko ei livahda jumalan tilille ilman naksausta ja maastosta kerätään uskoa puita kaatamalla ja kiviä murskaamalla, mikä vasta naksuttelua vaatiikin. Ideana on johtaa heimoani kohti sivilisaatiota. Kun tasoitan maata, palvojat pykäävät siihen rakennuksen, ja pelialueen laajetessa kerään lisää uskoa, joka näkyy purkkapalloina mökkien päällä. Välillä löytyy alttareita, joista saa vaikka (ankeita) jumalallisia ihmeitä. Yleensä maan alta löytyvistä arkuista löytyy edistys- ja raaka-ainekortteja, joilla noustaan kehityksen tikkaita. Toistaiseksi ainoa etäisesti pelillinen elementti on maaston muokkaus, joka ei toimi lainkaan yhtä hyvin kuin aikoinaan. Maasto on koottu levyistä, joita voi vaakatasossa venyttää eri suuntaan, mutta esimerkiksi kuopan kaivaminen keskelle levyä ei onnistu. Aluksi maastoa venytetään taso kerrallaan, ja vasta kun maaston muokkausta voi harrastaa pinon voimalla, siinä on jotain järkeä. Peter, Peter, minne se peli taas jäi? Vastustajaa ei vielä ole, pelin tempo vastaa maalin kuivumista, ja vain simuloidut erilliset moninpelihaasteet AI-pelaajia vastaan muistuttavat pelaamista, sellaista kylkeen pultattua pelaamista. Godus on jo 41 % valmis, ja vaikka siinä oli jotain kummaa viehätystä, olen aika agnostisissa fiiliksissä. 
Taistelusaari Ainakin Jyrki Kasvi ja Kaj Laaksonen, varmasti muutama muukin, muistavat Battle Isle -strategiapelit kultaiselta 90-luvulta. Ne olivat scifiteemaisia (aikanaan) kevyitä vuoropohjaisia strategiapelejä, joissa otettiin yhteen ihan juonen puitteissa. Erikoisuutena taistelut näytettiin ylimääräisenä animaationa, Advance Warsin tyyliin. Jostain syystä en itse koskaan lämmennyt sarjalle, mutta ihan Pyhän Vuoropohjaisuuden nimissä piti tukea henkiinherätyskampanjaa. Battle World: Kronos näyttääkin niin kovin tutulta. Pikku scifivehkeet telovat toisiaan heksaruudukon päällä toistaiseksi neljän näytetehtävän verran, ja vaikka meno on muodollisesti pätevää, taas se jättää minut kylmäksi. 
Ovi auki potkaistiin, isä astui kammariin! SWAT-haaveeni lytättiin lailla kärpästen, kun Takedown: Red Sabre paljastui pettymykseksi. Mutta ei taktisen räiskinnän nousu siihen kaadu! Door Kickers on yllättävän hauska pikkupeli, jossa kaksi SWAT-miestä vyöryttää talon kokoisia kriisipisteitä. Joissain on panttivankeja, joissain vain yhteiskunnan sortokoneiston viattomia uhreja, aseet käsissä. Sisältö on juuri sitä, mitä Takedownilta toivoin, vain kuvakulma on väärä. Kentät on kuvattu suoraan ylhäältä, ja SWAT-miehiä komennetaan joko lennossa tai pausen aikana. Käytössä on kunnon arsenaali flashbangeja, oviräjähteitä ja jopa kuituoptinen kamera. Kaikki edut kelpaavat, koska miehet tuntuvat olevan vähän altavastaajia. En pistäisi pahakseni, jos pahikset olisivat vielä pari sekunnin kymmenystä hitaampia. Door Kickers sopisi todella hyvin täppäriin, koska erien kesto lasketaan minuuteissa. Peli on jo täysin pelattavassa kunnossa. Yksittäin pelattavia kenttiä on muutama kymmen ja tuoreimmassa versiossa tuli ensimmäinen versio tehtävägeneraattorista sekä miesten varusteiden vaihdosta. Kampanjaakin on joskus tulossa. 
SELVIYTYMISTARINOITA Valtio on mätä Odotan innolla kolmea zombiepeliä. Walking Deadin seuraavaa kautta ja vuoropohjaista Dead Statea saan vielä odottaakin, mutta se toiminnallisempi zombirällästys State of Decay (Pelit 08/13, 82 p) on jo näpeissäni. Mädäntymisaste on pätevä selviytymispeli zombien valtaamassa hiekkalaatikkomaailmassa. Xboxin latauspelinä se on jo miljoonamyyntiin yltänyt hitti, nyt on pc:n vuoro. Vaikka zombipelejä on näennäisesti paljon, State of Decay on niitä harvoja, joissa pelaaminen muistuttaa elämistä Walking Deadin maailmassa. Elossapysyvät keräävät aseita, lääkkeitä ja paljon muuta tavaraa ottaen siinä ohessa yhteen zombilaumojen kanssa. Omaa tukikohtaa linnoitetaan ja tiimistä yritetään pitää huolta. Väsymys ja uupumus ovat todellisia pelillisiä tekijöitä. Zombien silmät hohtavat, mikä ärsyttää minua enemmän kuin pitäisi. Muutaman tunnin alustavan pelaamisen jälkeen peli itse sai minut innostumaan, mutta taidan vielä pikkuisen odottaa peeseelöintiprosessin loppumista. State of Decay oli raakakäännös, eli se on käännetty pc:lle sellaisenaan ja vaatii padin käyttämistä pelaamiseen. Padi oli tungettu toimintoja täyteen, eikä peli muutenkaan ole mikään virtaviivaisuuden riemuvoitto. Myöskään graafisesti peli ei edes konsolissa saanut kehuja näyttävyydestä. Kirjoitushetkellä tilanne on jo se, että grafiikan resoluutiot ovat oikeat, ja pelissä on jo jollain tavalla toimiva hiiri-näppäimistötuki. State of Decay kannattaa pitää mielessä, kun Walking Deadia lukiessa (tai katsoessa) alkaa zombinnälkäpeli kuumottaa. 
Ne metsästää meitä! Sir, You Are Being Hunted, mitä ihmettä? Doom, Prey, Quake, eikö kukaan enää arvosta iskeviä nimiä? Herra, teitä metsästetään kertoo pelin idean, mutta ei sen kulisseja. Oudon selviytymispelin tapahtumapaikka on unenomainen versio englantilaisesta maaseudusta, joskin viiden saaren saaristona. Sen sumuisilla nummilla on hylättyjä kyliä ja kirkkoja, aitoja, metsää sekä puskia, jotka saisivat ketun iloiseksi. Jollainen minä oikeastaan olen. Olen joutunut tänne oudon portin kautta, ja päästäkseni takaisin minun täytyy korjata portti pulttaamalla siihen parikymmentä palaa outoa kiveä. Niiden putoamispaikkaa merkkaa savupatsas, ja tarpeeksi läheltä portin vierestä löytynyt laite näyttää suunnan. Palasten hakua hankaloittavat yläluokan brittiroboteista koostuvat robottimetsästäjät, joilla on jopa tähystysilmapallo. Ne käyvät saarta läpi yrittäen saada pelaajaparan pään omalle metsästysmuistoseinälleen. Roboteilla on ikävä tapa hengailla kylissä ja fragmenttien ympärillä, mikä onkin järkevää. Kun kaksi–kolme roboa on usein jo liian kova vastus, on kiva yrittää keksiä, miten päästä taloja ryöstämään tai palaan käsiksi. Taloista löytää kaikenlaista kamaa, joilla robotteja voi yrittää tuhota tai hämätä. Vaikka heitetyllä pullolla? Tai herätyskellolla? Tai raa’asti nakkaamalla pötkö dynamiittia robojen keskelle? Tuliaseet ovat niin epätarkkoja, että kohde pitää käytännössä väijyttää ja ampua metrin päästä. Elossapysymistä vaikeuttaa se, että ruokaa pitää löytää. Myös sidetarpeita olisi hyvä löytyä, sillä haavat pitää sitoa, ennen kuin vuotaa kuiviin. Hunted on yllättävän kiehtova peli, ja sen verran hyvässä iskussa, ettei sitä alphaversioksi arvaisi, jollei sitä kerrottaisi. PIKKU RAKENTAJAT 
Teletapit rakentavat linnakkeen Minecraftin menestystä lähti hakemaan moni muukin peli, kuten Castle Story. Linnan tarina näyttää olevan sellainen, että Settlers meni Marsipaanimiehen kanssa naimisiin, ja he saivat keltaisia teletappilapsia. Nämä kaivoivat maata, kaatoivat puita, louhivat maata ja rakensivat linnoja. The end. Minecraftin helpon, lapsiinkin uppoavan rakentamisen asemasta Castle Story kulkee mutkan kautta. Vaikka teletappeja voi tarvittaessa käskyttää kuin tosiaikanaksun yksiköitä, paremmin homma sujuu niin, että metsän kaatamisesta tai linnan rakentamisesta luodaan urakka. Metsureille määrätään paikka, mistä puut kaadetaan. Linnasta esirakennetaan haamuversio. Sitten porukkaa allokoidaan duuneihin. Toiset teletapit kantavat puuta, kiveä ja muuta raaka-ainetta varastoon, toiset hakevat sitä rakentamiseen. Se ei olekaan ihan Minecraft-vaivatonta. Esimerkiksi linnaa rakentaessa pitää rakentaa myös telineet, jotta teletapit pääsevät viemään kivet paikoilleen. Maasto on epätasaista, joten vaikka seinien saaminen tasakorkuisiksi on haaste sinänsä. Castle Storyn nykyversio on pelattava, joskin kenttiä on yksi ja pelimuotoja kaksi. Hiekkalaatikkomoodin lisäksi pelissä on survival, jossa puolustaudutaan hyökkääviä hirviöitä vastaan. Sen homman hoitavat teletappien ritari- ja jousipyssyvariantit. Pelissä on kaksi ongelmakohtaa. Rakentaminen on melkoisen työlästä, eikä tekemistä tai rakennettavia juttuja ole oikein tarpeeksi. Teletapit eivät myöskään avaudu tekemisistään, joten kun ne lopettavat jonkun asian tekemisen, saakin arvailla, onko siihen oikea syy vai lähtikö tekoäly hetkeksi lomalle? Versio on vielä hyvin varhainen, joten saa nähdä, mitä tästä vielä tulee. Toistaiseksi Castle Story saa leiman ”mielenkiintoinen, mutta”. 
Isomerin iso maailma Pihi-Honkala käytti minua proxyna esitellessään Isomerin, joka näyttää Minecraftin ja XCOMin (sen alkuperäisen) ristisiitokselta. Tein kuten Tuomas oletti, iskin senttini tiskille ja tsekkasin pelin. Konsepti tuntui tosi mielenkiintoiselta. Maailma luodaan proseduraalisesti, ja sinne laskeutuu dropship, jossa on miehistönä 10 muukalais-insinööriä. Sitten avaruuspojat alkavat laajentua. Ympäristöstä louhitaan raaka-aineita ja maaston rakentamiseen käytetään (aika lyhyestä) valmismenusta löytyviä vaihtoehtoja. Minecratfmaiset palikat vielä ymmärrän, mutta noin kymmenestä laitteesta tajusin vain parannusaseman. Tutkimuksissa paljastui, että suuri osa laitteista on toistaiseksi vain koristeita. Insinöörit voivat mutatoitua tiedustelijoiksi ja sotilaiksi; jälkimmäisille onkin käyttöä. Noin alle kymmenessä sekunnissa pelin alusta ensimmäinen vihollinen on jo aluksen voimalähdettä ampumassa, ja jatkossa paine vain kasvaa. Yksi kerrallaan ”miehet” kuolevat, ja huoltoalus kiskoo hirveää hintaa korvaajista. Isomer on todella alpha. Animaatio on ääriminimalistista ja kiitos kankean UFO-maisen käyttöliittymän pelattavuus on aika kauheaa. Pelastus löytyy välilyönnistä. Sillä pelin saa pauseen ja voi rauhassa miettiä käskytysteknisiä ongelmia. Kiinnostava alku, mutta jätän toistaiseksi kypsymään. Nnirvi Isomer Ionising 9,99 Godus 22Cans 18,99 State of Decay Undead?? 18,99 Castle Story Sauropod Studio 18,99 Sir, You are being hunted Big Robot 18,99 Battle World: Kronos KING Art $29,99 Door Kickers Killihouse Gamesx 9,99
