Nnirvi ei halua, että häntä kutsutaan kolumnistiksi, koska -istit harrastavat -ismejä. Niko on ludokultulööri, joka luo ja esittää pakinamonologeja.
Nnirvi
Epäolennaisen toiminnan semanttiset modukset
Kutsukaa minua Ishmaeliksi, mutta älkää kutsuko minua pelaajaksi.
Pelaaja tuo mieleen kaikkea inhaa, kuten vanhempiensa kellarissa asuvia miespoikia tai suosikkipeleistään nettifoorumeilla kirkuvia vähäpäitä. Pelaajasta on siis päästävä eroon.
Tätä mieltä on edesmenneen Game Developer -lehden emeritus-päätoimittaja, nykyinen Gamasutran avustaja Brandon Sheffield. Jo vuonna 2004 aloittanut Brandon myös kertoo miksi. Eikä hän vain puhu lämpimikseen, sillä Game Developerista poistettiin sanat ”gamer” ja ”gaming” (jälkimmäinen kuulemma sen takia, että sen voi yhdistää uhkapelaamiseen.)
Jos luulin, että itse teen välillä ensin tikusta asian, sitten maalaan sen kärpäseksi ja lopulta tuunaan härkäseksi, niin Brandonin semanttiseen piperrykseen verrattuna olen aloittelija.
Brandonin painaessa kaasua kiihdyin sadasta kahdestakympistä yli kahteensataan hyvin vaivattomasti. Sarjakuvista tehtiin graafisia novelleja, tieteiskirjallisuudesta spekulatiivista fiktiota, nyt jumalauta riittää!
Taas meitä sorretaan
Brandonin mielestä pelaaja eli gamer on puhtaasti alentava, markkinoijien luoma termi, joka luokittelee meidät peliviihdekuluttajat ahtaaseen aitaukseen.
”Gamer, jos noudatamme englannin sääntöjä, on ihminen, joka pelaa pelejä kaiken muun kustannuksella. Jos käytät sanaa, joka ei jätä tilaa ylimääräisille kiinnostuksen kohteille tai harrastuksille, mitä se kertoo sinusta itsestäsi?”
”Sana gamer on regressiivinen. Sillä hyväksytään valtamedioiden meistä maalaama kuva, ja aina kun kuulen tai näen sen, voin vähän pahoin.”
”Mikä muu ala käyttää vain yhtä termiä käyttäjäkuntansa määrittelyyn”, jatkaa Brandon ja todistelee: ”Elokuvia katsovat niin elokuvayleisö, filmifriikit kuin katsojat, kirjoja lukevat kaikki fiksut ihmiset, bibliofiilit, kirjallisuuden ystävät sekä lukijat. Musiikillakin on yleisöä, kuuntelijoita ja audiofiilejä.”
Sanaan gamer kohdistuva yleistys ei ilmeisesti koske muita er-päätteisiä sanoja, minkä kommenttiketju kyllä huomioi.
Brandon jatkaa muistelemalla, että pelaaminen katsottiin Atari 2600-aikoina lasten puuhaksi, mistä jäi stigma. Vielä 90-luvulla pelaavaa aikuista miestä pidettiin Peter Pan -syndroomasta kärsivänä, kellarissa asuvana miespoikana, jopa perverssinä.
Kuka piti, Brandon? Tytöt?
It’s all shame to me
Jos sinulla edes hetken käy mielessä, että mieshän puhuu asiaa, ole hyvä ja hanki joko itsetunto tai harrastus, jota ei tarvitse hävetä. Olen samaa mieltä kuin suurin osa kolumnin kommenttiketjusta: gamer on ihan hyvä sana ja Brandon huono trolli, joka mahdollisesti laajentaa omat ongelmansa yleistasolle.
Esimerkit ovat älyttömiä. Pelaaja-määrittelyä ei satavarmasti käytetä sosiaalisesti, vai oletko koskaan esitellyt itseäsi tyylillä: ”Hei! Olen Niko Nirvi, pelaaja, mutta luen myös kirjoja!” Ei kukaan ole. Tuskin kukaan esittelee itseään sen puoleen esimerkiksi lukijana, joka katsoo myös elokuvia.
Ainoa tilanne, jossa voin kuvitella sanovani: ”Hei! Olen Niko ja olen pelaaja”, koko Anonyymien Pelaajien kokoussali vastaa: ”Hei, Niko!”
Mutta minä en ole anonyymi pelaaja enkä sellaiseksi halua. Minä olen aikuinen mies, joka harrastaa pelaamista(kin). Ja scifiä, mukaan lukien siitä hassusta Rillit huurusta -sarjasta tuttu Star Trek, plus sarjakuvia, tv-sarjoja ja mitä muuta me peterpanit harrastammekaan. Tämä saa olla ainoa kerta kun selittelen, mutta olen minä oikea karskimieskin. Hirveä en osaa kyniä ja paloitella, mutta jotakuinkin kaikki muu onnistuu multimediatuotannosta ja ruoanlaitosta moottorisahan perushuoltoon. Lastenkasvatuksessa vasta murrosikä palautti minut todellisuuteen.
Mitä tapahtuu, jos jossain sosiaalisessa tilaisuudessa vahingossa kerron jollekin uudelle tuttavuudelle pelaavani tietsikalla, hän sanookin halveksivasti ”Mutta nehän ovat lapsille!” ja pyytää puhelinnumeronsa takaisin?
En käperry häpeästä kasaan ja soperra puolustelevaa tilastotietoa, kuinka aikuisetkin nykyään pelaavat Wiillä ja Angry Birdsiä pelaa naiset kanssa ja nykypelit ovat kuin elokuvia ja Supercell on uusi Nokia. ERR (Estimated Reply Response) vaihtelee tilanteesta ja kysyjästä riippuen välillä vastauksesta ”Eivät ole” tyhjentävään ”Miten noin tylsä ihminen voi olla myös noin tyhmä? Poimi luuri, idiootti, 2013 soittaa.”
Jouduin Linnan juhlien mustalle listalle, mutta oli se sen arvoistakin.
Ei pelaamista tarvitse selitellä missään olosuhteissa tai kenellekään, eikä sille tarvitse keksiä mitään sosiaalisesti hyväksyttävää newspeak-termiä. Päin vastoin, olkaamme ylpeitä siitä, että olemme pelaajia. Järjestetään virtuaalisia Gamer Pride -marsseja Vauva-lehden foorumeilla ja muilla pahuuden sikiämissijoilla, julistetaan siellä ylpeänä: ”I am gamer, you’re a lamer, get used to it.”
Jos tulee päivä, että oikeasti häpeän pelaamistani, ostan purkin narurasvaa ja panen kolme kasvihuonettani tuottamaan hamppuköyteen raaka-ainetta.
Suomalaisittain
Mutta takaisin semantiikkaan. OK, leikitään mukana että ”pelaaja” leimaa interaktiivisen taiteen harrastajakuluttajaa samalla karmealla tavalla kuin viherpipertäjä, lihapää, furry tai svedupelle. Mitä tilalle?
Hyvä kysymys. Nimittäin jos Brandon onnistuu pääsemään eroon gamer-termistä, niin minä mielelläni ostaisin sen, meiltä Suomesta kun puuttuu sellainen. Meidän ”pelaajamme” ei ole vain gamer, se on samalla myös player ja gambler.
Vaan eiväthän termit ole kuin keksimisestä kiinni. Miten olisi pelimies? Ei, se sana on jo menetetty seksimerkitysrutolle piparin, pesän ja Jorman kanssa. Entäs lupsakkaan savolaisesti peljmies? Sekin loukkaisi tasa-arvoa ja niin edes päin.
Kun täppäriä kutsutaan taulutietokoneeksi, pelaaja voisi olla yhtä kankeasti ja joka tasolla väärin ruutuvideokokija. Tai jos suomeen kelpaa täppärin synonyymiksi tabletti, niin samalla logiikalla syntyy myös geimeri. Ehkä geimaaja? Vai suomalaisittain keimeri? Ööh, ei, eikä siksi että pelkäisin geimaantuvani. Pelittäjä? Ludofiili? Ludari?
Luovutan.
Yksinäistä pelaajaa ei kukaan ymmärrä
Onneksi tarve ei ole suuri, sillä gamer/pelaaja on termi, jota tarvitaan lähinnä apusanana peliarvosteluissa tai muissa pelaamisesta kertovissa jutuissa. Pelaaja on joku joka pelaa, se tarkoittaa abstraktia henkilöä, eikä yhtään mitään muuta.
OK, pelaajalle on liikaa vaihtoehtoisia merkityksiä, mutta sana itse on vain puolet ongelmasta. Ensinnäkin se toimii oikeassa asiayhteydessä. Call of Dutyn pelaajat ovat palikoita, Manchester Unitedin pelaajista kolmannes ei osaa lukea, pokerin pelaajista puolet sekoittaa tuurin ja taidon, hedelmäpelien pelaajista osa syöttää siihen eläkkeensä. Kaikki tietävät millaisista pelaajista puhutaan.
Muuten sana tarvitsee vain kaverin, joka liitetään siihen eteen ja hyvin menee. Konsolipelaaja, pc-pelaaja, kasuaalipelaaja, strategiapelaaja, pokerinpelaaja tai curling-pelaaja, mitään ongelmaa ei enää ole. Leimautuuko joku? Korkeintaan typeräksi nipottajaksi.
Jätän lopetuksen Brandon Sheffieldin harteille, sillä itse en näihin sfääreihin veny.
”Minä uskon tähän taiteen muotoon, peleihin, ja minä uskon ihmisiin, jotka tekevät niitä. Siksi minä olen niin ankara pelialalle, sillä uskon, että vaikka niin upea kuin se joskus onkin, se voi olla parempikin.”
Playa plz.
Brandon Sheffieldin alkuperäinen kolumni: http://www.gamasutra.com/view/news/192107/Opinion_Lets_retire_the_word_gamer.php
