Kun iloiset lapset leikkivät vihaisilla linnuilla, taustalla heristää nyrkkiä katkera vanha hiiri.
Mikki Hiirellä on imago-ongelma. Piirroselokuvien vanha pallokorva ei ole menestynyt uusissa medioissa, ja otus tunnetaan nykyään enää lähinnä jättiläisyritys Disneyn virnuilevana maskottina.
Nelisormisia hanskoja ei ole pantu naulaan, sillä hahmo yrittää paluuta videopeleissä. Tätä varten hiiri palasi juurilleen vanhan ajan anarkistisiin piirrettyihin, joiden innoittamana syntyi Wiin Epic Mickey (Pelit 12/2010, 82 pistettä), itsensä Warren ”Deus Ex” Spectorin suunnittelemana.
Mukiinmenevän Wii-tasoloikan jatko-osa tulee kaikille pelilaitteille. Uutena jujuna on yhteispeli, sillä Mikin partneriksi seikkailuun lyöttäytyy Osku Kani eli Oswald the Lucky Rabbit, Walt Disneyn ennen Mikkiä luoma unohdettu animaatiohahmo. Kun tuottaja Charles Mintz yritti leikata Waltin palkkioita, tämä lähti ja keksi matkalla kotiin idean hiirestä. Oswald jatkoi vieraissa käsissä vuoteen 1943 asti ja palasi Disney-kotiin vuonna 2006 vaihdossa urheiluselostaja Al Michaelsiin. Oswald-piirretyt on julkaistu osana Walt Disney Treasures -DVD-sarjaa.
Jos Disney-trivia ei kiinnosta, älä tartu Mikkiin. Juuri Disney- ja Mikki-trivian pelillistäminen on Epic Mickey 2:n kiistaton vahvuus, edeltäjänsä tapaan se on visuaalinen kunnianosoitus vanhalle Disneylle. Monet kentät on kokonaan rakennettu vanhoista leluista ja muusta retrokrääsästä. Vanhanaikaisuus näkyy myös mekaniikassa, sillä Epic Mickey 2 on äärimmäisen perinteinen tasoloikka, jonka pienet ja perinteisesti rakennetut kentät tuovat mieleen ykköspleikan aikaiset loikinnat.
Kerronnallisena uudistuksena aiemmin mykät hahmot ovat saaneet täyden ääninäyttelyn, jonka laatu on hyvää keskitasoa. Eikä uudistus jää pelkkään puheeseen, sillä tietyissä välianimaatioissa pistetään laulaen. Disney-brändin peliksi Epic Mickey 2:n musikaalikohtaukset jäävät latteiksi.
Maalaten läpi menneisyyden
Oskun hallitsema unohdettujen piirrettyjen koti Wasteland on pulassa, kun salaperäinen maanjäristys repii mestan halki ja puolimekaaniset Blotworx-hirviöt mellastavat. Hätiin kutsutaan Mikki Hiiri, joka taikapensselinsä avulla ryhtyy ratkomaan tapausta yhdessä Oskun kanssa.
Mikin pensseli toimii samaan tapaan kuin edeltäjässä. Siveltimellä roiskitaan ympäristöön maalia, joka täydentää puuttuvia osia kentästä. Toisella nappulalla roiskitaan puolestaan tinneriä, joka pyyhkii maalatut alueet olemattomiin. Alun perin liikeohjaukseen perustunut tähtäily on kääntynyt kivuttomasti padille, joskin kameran kääntäminen pelissä on tähtäimen takia hidasta. Valkoinen tähtäin tuppaa myös hukkumaan ruudulle hektisissä tilanteissa.
Osku Kanin työkaluna on kaukosäädin, jolla aktivoidaan maisemista löytyviä laitteita ja annetaan tärskyjä mekaanisille vihollisille. Ongelmanratkaisu ja taistelu perustuvat työkalujen yhteiskäyttöön. Yksinpelissä Oskua komennetaan nappulalla kontekstin mukaan. Kaveritekoäly toimii enimmäkseen hyvin, mutta joskus jänöjussilla on vaikeuksia pysyä perässä. Osku on kai käynyt saman lentokoulun kuin Sonicin kettukaveri, sillä jänön korvat toimivat koptereina, joiden avulla parivaljakko pystyy leijailemaan suurien railojen yli Mikin roikkuessa jaloista.
Kommunikaatiokatkos
Jos edellispelin ongelmia oli rautalangan käyttö pelaajan ohjeistuksessa, vetää jatko-osa toiseen ääripäähän. Mikkiä neuvova menninkäinen on edelleen mukana kuvioissa, mutta sen neuvot ovat monissa tilanteissa joko hyödyttömiä tai jopa harhaanjohtavia. Epic Mickey 2 ei ole vaikea peli, mutta se on yksi turhauttavimmista pelaamistani tasoloikista. Ehkä jumiin jääminen johtui omasta tyhmyydestäni, mutta jos yli 15 vuotta tasoloikkia pelanneena en tätä osaa, pelastakaa edes lapset!
Viestintä pelaajan kanssa köhii varsinkin kohdissa, joissa etenemiseen on vaihtoehtoisia reittejä. Epic Mickeyssä ongelmiin on ainakin kaksi eri ratkaisua. Vaihtoehdot eivät aina ole selkeitä, sillä joskus neuvonantaja vinkkaa Mikkiä vain yhteen suuntaan. Eräässäkin kohtauksessa hakkasin noin tunnin ajan päätäni seinään mahdottomalta tuntuneen hyppelysuorituksen kanssa, kunnes tajusin, ettei neuvottu reitti ollut ainoa vaihtoehto.
Tavoitteiden hämäryys vaivaa myös taisteluja. Robottihaarniskoihin suojautuvat blotworxit pitää saada avattua, jotta Mikki voi ruiskuttaa kuskia ja joko käännyttää sen kaverikseen tai pyyhkiä sen olemattomiin. Eri vihollistyypeille on omat kikkansa, mutta en vieläkään ole selvillä kaikista, sillä useimmiten taistelut voitetaan puolivahingossa. Hämärä logiikka kiusaa myös pomotaisteluja, jotka voitetaan vain puuduttavalla yrittämisellä ja erehtymisellä.
Turhauttavat kohdat vielä menisivät, jos seikkailu tempaisisi mukaansa, mutta kun ei. Pelin sankarit ovat niin persoonattomia, että heitä erottaa toisistaan vain kalsareiden väri, ja pahikset ovat geneerisiä mörköjä.
Pelimekaniikaltaan Epic Mickey 2 toimii, mutta ei jaetun ruudun kaksinpelin lisäksi tarjoa mitään uutta tai säväyttävää. Vanhemman ja lapsen yhteispeliksi Epic Mickey 2 on harkinnan arvoinen, sillä moiseen sopivia pelejä ei markkinoilla ole monia.
Ehkäpä Warren Spector voisi seuraavaksi kokeilla myöhempää salapoliisi-Mikkiä sellaisella Mous Ex-otteella.
Lassi Lapintie
74
