Legendin pojat iskevät jälleen markkinoille tuoreella tekstiseikkailullaan. Tällä kertaa Bop "Timequest" Batesin Eric The Unready yrittää kaataa Monkey Island 2:n maailman hauskimpana pelinä.
Eric The Unready on onneton ritarinrääpäle, joka vain vaivoin pystyy säilyttämään ritarin arvonimen. Kaveri on armoton sähläri ja kaiken lisäksi äärettömän epäonninen. Ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun joutuu tämän miehen housuihin. Ehkäpä nauraa, sillä Eric tuo mieleen väistämättä arkielämän todellisen sankarin, nimittäin minut.
Urho (Epä)onnensoturi
Ritari Eric seikkailee ritarien aikakaudessa maailmassa, jossa miekka ja magia kalahtavat yhteen trumpettien soidessa ja kauniit neidot odottavat lohikäärmeiden luolissa pelastavaa ritaria. Nojaa, ei elämä nyt ihan näin romanttista ole, kuten sankarimme varmaan voisi vahvistaa. Varsinkin, kun pelin pääpahan aikomuksina on vähentää romantiikkaa vielä entisestään (vink vink).
Viikko alkaa ihan normaalisti Ericille. Voitettuaan pelätyn mustan ritarin taitavalla peitsenkäytöllä (siis vahingossa) hän onnistuu tapausta seuranneissa juhlissa jälleen mämmäämään sillä tuloksella, että puolet juhlapaikasta palaa poroksi.
Eikä viikko jatku yhtään sen paremmin. Sikaa suudellaan, ja kuninkaantytär kidnapataan. Häntä lähtee pelastamaan _ kukas muu kuin _ ystävämme Eric. Ensin tosin on näytettävä muille pelastajankandidaateille, että ruista löytyy ranteesta, toisin sanoen vedettävä legendaarinen banaani kivestä.
Parseria!
Käyttöliittymä on se Legendin vakio. Ruutu (640x480x16) on jaettu neljään osaan. Oikealla yläkulmassa on kaunis näkymä siitä ruudusta, jossa Eric sillä hetkellä seikkailee. Grafiikan taso on lähes identtinen Gatewayn ja Spellcasting 301:n kanssa, siis loistava. 16 värillä ja suurella tarkkuudella saadaan todella loihdittua uskomatonta jälkeä, kun asialla ovat Legendin pensselimestarit.
Ruudun toisessa neljänneksessä sijaitsee verbaaliviihteen keskuskanava, jonne oma komento kirjoitetaan ja jonne ilmestyy pelin teksti. Kolmannesta puolestaan löytyvät listat, joista voi "kirjoittaa" hiiren avulla. Neljännestä puolestaan näkee, mihin suuntaan voi mennä. Jos hallitsee konekirjoituksen jalon taidon, kannattaa ehdottomasti yhdistää 2. ja 3. neljänneksen tila tekstille.
Parseri, tuo tekstipelien sydän, on tässä(kin) pelissä hyvä. Sanavarastoon kuuluu varsin mielenkiintoisia sanoja sekä luonnollisesti monia synonyymejä pelin haluamista komennoista.
Erittäin positiivinen parannus pelisysteemiin on tehty. Jos paikalla oleville henkilöille voi puhua, aukeaa näitä klikatessa (tai kirjoitettaessa talk to xxx) puhevalikko, josta puheenparret valitaan. Jutustelutuokiot eivät ole pelin ratkaisun kannalta välttämättömiä, mutta niistä heruu arvokkaita vihjeitä tai ainakin kasapäin hauskoja vitsejä. Tämä kun olisi ollut Spellcasting 301:ssä...
Hmm...
Seikkailupelistä kun on kyse, kuuluvat ongelmat luonnollisesti mukaan kuvaan. Ericin päänmenoksi viritellään kaikkea mahdollista ja joko loistavan älynsä tai sitten yksinkertaisesti onnekkaiden yhteensattumien ansiosta hän selviää niistä.
Ongelmat eivät kertaakaan pelatessa olleet liian vaikeita. Suurempi jumiutuminen tapahtuu noin kerran per pelipäivä, mutta näistä selviää pääsääntöisesti yön yli nukkumalla ja koettamalla asiaa uudestaan virkistyneenä. Aivan aloittelijat tosin saattavat painiskella pelin kanssa hyvinkin kauan.
Peli jakautuu seitsemään osioon päivien mukaan. Lähes järjestelmälliseti jokaisen osion lopuksi Eric onnistuu mokaamaan jotain hyvin perusteellisesti ja pakenee paikalta. Suureksi riemuksi paikallisen iltapäivälehden paparazzi hiippailee Ericin kannoilla ja toimittajat kehittelevät kuvien avulla juttuja omasta päästään (eli realismiakin löytyy).
Hihii, hohoo, hahaa
Tekstipelihän tämä on ja niinpä teksti on ensiarvoisen tärkeää. Tästä Bop Bates on todella pitänyt huolta. Ericin seikkailut nimittäin ovat sekä mielenkiintoisia että jumalattoman hauskoja.
Eric kohtaa mitä oudompia haasteita. Esimerkiksi Not-So-Great-Underground-Empire, jonka ensimmäinen ruutu on suoraan Zork 1:stä ja jonka eräs talo vieläpä sisältää vanhan kunnon Gnun. Muuta hupaisaa löytyy esimerkiksi Swamp Trekistä, jossa kapteeni Smirkin suolautta menee urheasti sinne, minne ihminen ei ole ennen mennyt. Eric The Unreadyn vahvoihin puoliin kuuluu se, että vaikkei eteenpäin pääsekään, saa ainakin yrityksestä palkaksi hymyn naamalle.
Huumoripeli joko loistaa tai kuolee vitsiensä mukana, ja onneksi Bop Bates on koomikkona täysin eri luokkaa kuin Steve Merezky. Vitsit ovat älykkäitä, eivät Merezkyn "nauran kerran, ehkä kaksi" -kertakäyttövitsejä. Jopa maailman hauskimmaksi seikkailuksi nimitetty Monkey Island 2 jää toiseksi Ericin hulvattomassa menossa.
Alea jacta est
Eric The Unready on erinomainen peli, katsoi sitä miltä kantilta tahansa. Se on hauska, haasteellinen ja mielenkiintoinen. Vitseille nauraa vielä viikkojen päästä (kun vihdoin tajuaa ne? _toim.huom), vaikeustaso on säädetty juuri oikeaksi ja pelin juonen eteen on todella nähty vaivaa.
Teknisestikin peli on kunnossa. Taustamusiikki sointuu tunnelmaan hyvin, grafiikka on loistavaa ja parseri täyttää tarpeensa. Ainoa asia, josta voisi keksiä valittamista on pelityyppi _ tekstiseikkailu. Se kun ei kaikkia innosta.
Pelin pääsuunnittelija Bop Bates osoittaa sellaista laatua, että hän nousi minun mielisuunnittelijalistallani Colen ja Gilbertin rinnalle. Vaikka tekstiseikkailuista ei välittäisi, kannattaa Ericiä kokeilla. Suosittelen lämpimästi.
92
