Eric Young's Squad Assault Westfront (PC) – Länsirintamalta ei mitään uutta

Kun Atomic Games kuoli, Close Combat -fanit jäivät tyhjän päälle. Onneksi Eric Young jatkoi urakkaa, vieläpä 3D-asussa. Vai oliko se onni?

Squad Assault: Westfront on suoraa jatkoa järkyttävän huonolle G.I. Combatille (Pelit 8/2003, 42 pistettä). Taistelut - yksittäiset yhteenotot sekä niistä koostuvat kymmenen operaatiota ja kolme kampanjaa - sijoittuvat kaikki jo turhan tutuille Normandian hiekkarannoille ja pelloille.

Squad Assault tasapainoilee Combat Missionin millintarkan fysiikan ja RTS-pelien helpon pelattavuuden välillä. Leikkikaluvalikoimassa ovat kaikki Normandian perustyökalut Shermanista Tiikereihin, harvinaisempaa kalustoa ei kannata etsiä. Tulituki on tehty pelkistetysti - taistelusta riippuen käyttöönsä saa lentokone-iskuja, normaalin tykistön ja laivatykkien tulta. Tulenjohtoryhmät eivät kuitenkaan kentällä vipellä. Kevyet kranaatinheittimet sentään taisteluihin saa.

Ulkoasultaan Squad Assault on realistisen ruma, huonolla tavalla. Vihreät miehet hukkuvat vihreään maastoon, eikä kauempaa ole toivoa erottaa sotilaita toisistaan. Kun yrittää ottaa etäisyyttä ja hahmottaa kokonaiskuvaa, erottaa lähinnä jenkkien symbolin jokaisen sotilaan kohdalla, mikä ei paljon auta. Yksittäisten sotilaiden toimien seuraaminen olkapään takaa on hetken ajan hauskaa, mutta komentamisen kannalta käytännöllistä se ei ole.

Komentaminen on melkoista kaaosta. Tulta tulee ja joku ottaa osumaa, mutta mistä ammutaan ja ketä? Komentamista ei auta, ettei komentovalikosta kivuttomasti aina erota, onko kuvake konekiväärin vai komppanianpäällikön, saati sitten, ovatko ryhmän miesten kuntoa kuvaavat pikkuruiset valot punaisia tai vihreitä. Onneksi pelin voi pysäyttää aina kun haluaa ja jakaa käskyjä kaikessa rauhassa.

Mieli kuitenkin mustuu, kun huomaa yksittäisten sotilaiden olevan aikalailla kyvyttömiä käymään järkeviin asemiin. Kun on käskenyt ryhmän talon sisään ja puolet morteista makoilee nurmikolla kessulla, alkaa kaivata komentovalikkoon "komppania myötäpäivään kiertäen" -käskyä. Pelissä, jossa paino on selvästi jalkaväkitaistelulla, tämä on osuma polveen.

Miksi, oi miksi?

Squad Assaultin käyttöliittymässä ärsyttää se, kuinka asiat, jotka toimivat hyvin jo Close Combateissa, on onnistuttu ryssimään täydellisesti. Miksei saapuvia viestejä ole värikoodattu niiden vakavuuden mukaan, jolloin turhan tiedon voisi suodattaa nopeasti piiloon? Miksei hiirennapautuksella voi hypätä hädässä olevan ryhmän luokse, vaan pitää arvailla, mitkä mortit tällä kertaa nurmea purevat jossain päin karttaa? Miksi liikkumiskohteita tai vaikkapa joukkueenjohtajien komentoetäisyyttä näytettäessä on yritetty hakea näyttävyyttä, selkeyden ja käytettävyyden kustannuksella?

Suunta on Eric Youngin ryhmällä oikea. Westfront ei ole roskaa kuten edeltäjänsä, mutta ei se vieläkään hyvä peli ole. Pelissä ei ole mitään niin fataalia vikaa, joka tekisi siitä täysin pelikelvottoman, vaan kaikki ongelmat saisi korjattua nikkaripöydän ääressä. Jatkoa Squad Assault -sarjalle on tulossa, toivottavasti virheistä otetaan opiksi.

* * *

"Stand straight, look me in the eye and say goodbye,

stand straight, we've drifted past the point of reasons why, yesterday starts tomorrow, tomorrow starts today.

And the problems always seems to be we're picking up the pieces on the ricochet, this is the ricochet..."

Marillion : Jigsaw (Fugazi, 1984)

73