Inhimillinen kekseliäisyys ei tunne rajoja. Keräsimme katsaukseen lauman mitä merkillisimpiä peliohjaimia. Suurimman osan olemme käytännössä testanneet, osaa olemme vain ihailleet internetin näyteikkunassa.
Miksi tuhlata rahaa erikoisohjaimeen, joka pahimmillaan sopii tasan yhteen peliin?
Ota käteesi PlayStation 2:n perusohjain DualShock. Katso sitä tarkkaan. Siinä on kaksitoista painettavaa nappulaa, yksi digitaalinen ristiohjain ja kaksi analogista ohjaintattia. Koska olet Pelit-lehden lukija, pohdit luultavasti, mitä ihmeellistä tässä pitäisi olla. Kyllä siinä vain on.
Ajattele asiaa ensimmäistä kertaa pelaavan kannalta. DualShock voi tuntua hänestä monimutkaiselta laitteelta, jopa hieman pelottavalta.
Pitäisikö ihmiset houkutella mukaan yksinkertaisilla erikoisohjaimilla ja antaa porttiteorian hoitaa homman siitä eteenpäin? Puolen vuoden kuluttua maailmassa on yksi todellinen peliharrastaja lisää. Siitä vielä puoli vuotta ja DualShock on hänelle luonteva käden jatke.
Pyssystä se alkoi
Valopyssy on aseen, yleensä pistoolin, näköinen leikkiase, jolla ammutaan tv-ruudulla olevia maaleja savikiekoista ihmisiin. Se on videopelejä vanhempi keksintö: valopyssyjä oli käytössä jo 1930-luvun ajanvieteautomaateissa. Videopelien valopyssykauden merkittävin pioneeri oli 20 vuotta sitten ilmestyneen Nintendo Entertainment Systemin Zapper.
Jokainen peliharrastaja on kerran herännyt keskellä yötä ihmettelemään, miten valopyssy toimii. Eihän tv-ruudussa ole mitään systeemiä, jolla se voisi siirtää tiedot osumasta konsoliin. Juju on siinä, että valopyssy ei ammu yhtään mitään, ei edes valoa. Päinvastoin, se vastaanottaa valoa piipussa olevalla kuvareseptoridiodilla.
Liipaisinta painettaessa tv-kuva muuttuu hetkeksi mustaksi. Hetki on niin lyhyt, että sitä ei ihmissilmä huomaa. Kun kuva tulee taas näkyviin, on silkkaa matematiikkaa laskea, onko piipun edessä oleva kuvio sen muotoinen, että siihen pitikin osua.
Valopyssyjen ongelma on, että ne toimivat vain perinteisten kuvaputkitelkkareiden kanssa ja harvoin 100 hertsin toimintatilassa. Tilasin britti-Amazonista valopyssyn, jonka luvattiin sataa hertsiin pystyvän. Toimihan se, muttei omassa Sonyssani.
Nykyisistä erikoisohjaimista suosituin on tanssimatto. Japanissa tanssimatolla pelattavia rytmipelejä kutsutaan bemani-peleiksi. Suurin bemani-innostus on Japanissa ohi, mutta länsimaissa tanssimattoja myydään tasaista vauhtia.
Aikuinen innostuu tanssimatosta viimeistään siinä vaiheessa, kun huomaa sen tarjoavan lystin lisäksi myös liikuntaa. Tanssimattopeleistä parhaimmat kuuluvat Konamin Dance Dance Revolution -sarjaan.
Jotkut laskevat erikoisohjaimiksi myös ratit ja polkimet. Minä en: ajopelejä ei saa muulla tavoin harrastaakaan. Myös perusvalopistoolit ja tanssimatot alkavat nykyään olla niin arkipelaamista, että termi erikoisohjain on ehkäpä jo väärin.
Mistä näitä saa?
Kaikkia erikoisohjaimia ei saa Euroopasta lainkaan, yleensä siitä syystä, että ne ovat todellista hörhökamaa, jolle ei ole merkittäviä markkinoita Japanin ulkopuolella. Myös kova hinta saattaa olla esteenä massamarkkinoilla menestymiselle. Kummallista vimpainta kalasteleva löytää sellaisen varmimmin Kaukoidästä, mutta myös eBay ja pahasana.com kannattaa tarkistaa.
Erikoisohjaimet ovat tosipelaajan statussymboleita, hinnakkaita ja turhia vehkeitä, joita ilman elämä olisi nykyistä tylsempää. GameCuben Resident Evil 4:sta varten ilmestyy piakkoin verisen moottorisahan muotoinen erikoisohjain, joka pitää oikeaa ääntä ja tärisee. Eikä se maksa nettikaupoissa kuin viitisenkymmentä dollaria. Sehän on melkein ilmainen!
Marko Ahonen
Hyödyllisiä osoitteita
Vartalo mukaan!
EyeToy
Sillä silmälelulla
Sony toteutti jokaisen taivaanrannanmaalarin unelman: nyt jokajannu pääsee peliin! EyeToy on yksinkertainen pieni kamera, joka asetetaan telkkarin alle tai päälle kuvaamaan pelaajaa. Pelaaja pääsee itse mukaan yksinkertaisiin reaktiopeleihin ja ohjaamaan niitä koko vartalollaan, yleensä käsillään.
EyeToy on myyntimenestys ja nykyään EyeToy-pelejä on jo puolisen tusinaa erilaista. Niiden parhaimmistoon kuuluvat aliarvostettu rytmipeli EyeToy: Groove, legendaarisia Segan pelihahmoja kierrättävä minipelikokoelma Sega Superstars ja EyeToy-peruspaketin jatko-osa EyeToy: Play 2. Myös tavallisissa peleissä saattaa olla EyeToy-minipelejä, kuten Harry Potter and the Prisoner of Azkabanissa ja Jackie Chan Adventuresissa.
EyeToy on helppo ottaa käyttöön: piuhat kiinni. Kuvan tarkennusta kummempia asetuksia tai kalibrointeja ei tarvita.
Marko Ahonen
Gametrak-hansikasohjain
Hanskaa koko perheelle
Viime joulukuun Lontoon-reissulla silmiin osui erikoisohjain nimeltään Gametrak PS2:lle. Ihmevekotin piti tilata britti-Amazonista heti kotiin palattua. 56 punnalla (plus kulut) saa laitteen, joka käytännössä toimii erinomaisesti, vaikka aluksi vähän epäilyttikin.
Gametrak on Pleikkariin liitettävä erillinen mötikkä. Mukana olevat kaksi hansikasta yhdistävät mötikkää epäilyttävällä siimasysteemillä. Hanskat laitetaan käsiin (miten, sen olisivat saaneet neuvoa ohjekirjassa) ja niistä kummastakin kulkee jännitetty siima ohjainmötikkään.
Laite laskee käsien sijainnin sen mukaan, miten paljon siimaa on ulkona ja mihin suuntaan siima liikkuu. Jännitettä siimoissa on sen verran, että se ei haittaa käsien liikuttamista ja siten, että laite reagoi liikkeisiin käytännössä reaaliajassa. Mukana on pieni jalkamatto, jota pitää polkea oikeissa kohdissa, muun muassa valikoissa.
Laitteen mukana tulee Dark Wind -mätkintäpeli. Siinä on vastassa fantasiahenkisiä vihollisia, joita vedetään turpiin liikuttamalla käsiä tv:n ääressä ihan oikeasti. Myös lyöntien torjunta on oleellinen osa pelaamista. Dark Windin pelaaminen on hikistä mutta antoisaa hommaa. Peli jopa laskee kulutetut kalorit.
Gametrak ei ole jäämässä yhden pelin ihmeeksi. Laitetta tekevällä In2Gamesilla on valmisteilla muun muassa baseball-, koripallo-, golf-, tanssi-, seikkailu- ja biletyspelit. Tämä tarkoittaa siis sitä, että pian saan tilata myös golf- ja baseball-mailaohjaimen!
Marko Ahonen
X-Arcade 2-Player
Arcade kahvipöydälle
Kalifornialaisen Xgamingin häkellyttävän järeät X-Arcade-joystickit ovat jokaisen mätkintä-, räiskintä- ja retrofanin hankintalistalla. Tukevaan ja siististi päällystettyyn puulevykoteloon asennetut ohjainkomponentit ovat hurjaa rämpytystä kestäviä aitoja arcadeosia. Firma lupaa kytkimille ainakin kymmenen miljoonan aktivointikerran keston ja elinikäisen takuun.
Puolitoista vuotta takaperin ostamani X-Arcade on sietänyt kevyesti kaiken kurituksen, mitä olen sille jakanut. Vastaava pahoinpitelymäärä rikkoi muinoin sylikaupalla sekundatikkuja.
Jämäkästi palauttavan tikun ja kookkaiden näppäimien tuntuma on miellyttävän terävä. Kun herkästi liikkuva kytkin napsahtaa, komento menee taatusti perille. X-Arcadessa ei ole analogitatteja, joten pelien täytyy taipua digitaalikontrolleihin. Tämä tarkoittaa käytännössä retrohenkisiä arcadekäännöksiä, klassisia räiskintöjä ja mätkintöjä.
X-Arcade-tikut käyvät vaihdettavilla adaptereilla kaikkiin konsoleihin, PC- ja Mac-koneisiin. Jos luottokortin vinguttaminen pelottaa, suomalainen www.pahasana.com on yksi X-Arcade-jälleenmyyjistä. Ohjaimet ovat tyyriitä, mutta rahalla saa laatua. Toista arcadetikkua et enää tarvitse.
Petri Heikkinen
Kuntoilun korvikkeet
Tsuricon 2+ -virveliohjain
Kelaa tätä!
Vallan mainio keksintö ja ehdottomasti suosittelemisen arvoinen on Play-Asia.comista tilattu virveliohjain. Paketti, jossa on virveliohjain ja PS2:n mainio kalastuspeli Bass Landing 3, maksaa noin 65 euroa ilman muita kuluja. Virveliohjain kuuluu maailman hauskimpien keksintöjen joukkoon, enkä edes harrasta kalastusta.
Japaninkielisessä pelissä on onneksi valikkotekstit englanniksi ja pelaamisen oppii nopeasti kokeilemalla jokaista nappia. TsuriCon 2+ ei toimi täysin reaaliaikaisesti, sillä pelihahmo heittää vieheen kalavesiin pienellä viiveellä. Heiton pituus riippuu vispauksen tehokkuudesta.
Varsinainen riemu alkaa kalan tarttuessa syöttiin. Virvelissä on mukana tärinäominaisuus, joka sopii erityisen luontevasti juuri tällaiseen vehkeeseen. Kala väsytetään antamalla sopivasti siimaa tai jarrua ja kelaamalla. Virvelin ohjaintatilla pidetään vapa oikeassa asennossa. Jokainen veneeseen kelattu kala on riemastuttava työvoitto, vaikka se ei lukuisista vaikeusasteista johtuen kovin vaikeaa olekaan.
Marko Ahonen
Reebok CyberRider -kuntopyörä
Bodia, sporttia ja tsemppistä
Vuonna 2003 markkinoille ilmestynyt Reebok CyberRider on pitkäaikaisen unelmani täyttymys. Se on täysiverinen kuntopyörä, jolla voi pelata PC:n, PSonen tai PlayStation 2:n pelejä. Parhaiten kuntopyörän kanssa toimivat ajopelit, kuten PS2:n Downhill Domination, joka on kuin CyberRiderille tehty.
Ennen pelaamista kuntopyörään kytketään lisäpalikka, joka liitetään PC:n USB-porttiin tai pelikonsoliin. Tämän jälkeen pyörän polkeminen vastaa pelissä kaasun painamista. Muut napit löytyvät kuntopyörän ohjaustangon sarvista. Yhteensopivuus on hyvä, sillä ohjekirjasessa luvataan lähes kaikkien pelien toimivan CyberRiderin kanssa.
Jostain syystä kuntofillarin tanko ei käänny, vaan ohjaaminen tehdään kömpelösti napeilla. Ilman tätä Reebok CyberRider olisi täydellinen peliohjain mihin tahansa kaahailupeliin. Speksien perusteella kyseessä on laadukas kuntopyörä, joka on hintansa (noin 400-500 euroa) arvoinen ilman pelimahdollisuuttakin
Täksi vuodeksi on lupailtu Xbox- ja GameCube-pelit mahdollistava lisämoduuli. Odotan innolla, milloin joku alkaa tuoda näitä Suomeen.
Ari Kekkonen
Thrustmaster Freestyler -lumilautaohjain
Snoukkaa, houkka!
Esitelty: Peliasema 9/2000
PSonessa ja PlayStation 2:ssa toimiva Thrustmaster-lumilautaohjain vaatii erinomaisen tasapainon. Kiikkerän laudan päällä heiluminen ei varsinaisesti paranna pelisuoritusta, mutta vastineeksi se tuo esille hyvin lautailulajien fyysisyyden. Puolen tunnin sessio tuntuu jo jaloissa.
Ohjaaminen hoidetaan kallistamalla lautaa vasemmalle ja oikealle. Sen lisäksi laudan päissä on suurikokoiset napit, joiden toiminta riippuu käytettävästä pelistä. Muut toimintonapit ovat yhden käden ohjaimessa, joka on johdolla kiinni laudassa.
Yhteensopivuus on taattu kaikkien pelien kanssa, sillä Freestyler osaa matkia digitaalista ja analogista ohjainta. Parhaiten lumilautaohjaimella pelattaviksi sopivat sellaiset pelit, joissa ei tarvitse tehdä kovin tarkkoja tai monimutkaisia liikesarjoja. Pac-man on myös hyvä.
Ari Kekkonen
Thrustmaster Freestyler Bike
Mopo lähtee käsistä
Omituinen stongaohjain ansaitsee paikkansa erikoisohjainten listalla, sillä Thrustmaster Freestyler Bike on tarkoitettu lähinnä PS2:n ja PSonen fillari- ja moottoripyöräpelien ohjausvälineeksi.
Kaksi värisevää moottoria välittävät tärinät kahvaan. Kädensijat ovat kuvioitua muovia ja molemmissa on oma jarrukahvansa. Kaasua käännetään oikeaoppisesti oikealla kädellä. Loput napit ovat peukaloiden ulottuvilla.
Vasemmalla olevasta vivusta valitaan haluttu ajotapa. Motocross-asennossa tangon kääntäminen tulkitaan ohjaimen liikkeeksi, mutta GP-tilassa pyörää hallitaan ohjainta kallistamalla. Olipa kytkin kummassa asennossa tahansa, tankoa voi kääntää ja kallistaa yhtä aikaa.
Laitetta vaivaa tunnottomuus. Varsinkin GP-moodissa mopo tuntuu levottomalta, koska keskikohta on liian löysä. Myös käsijarru on löperö, mikä saa motoristin niskavillat välittömästi pystyyn. Hyvä idea on ryssitty keskinkertaisella toteutuksella.
Ari Kekkonen
Aseet puhuvat, miehet kertovat
Onimusha 3 Katana -miekkaohjain
Ran, Yojimbo, Ran!
Peruspadilla ei saa syntymään suuria samuraitunteita, joten tilasin Onimusha 3 katana- eli miekkaohjaimen hongkongilaisesta Play-asia.com-erikoisliikkeestä. Metrin mittainen muovinen miekka maksoi reilun satasen, TNT-kuljetuksineen ja tulleineen lähes tuplasti sen. Vaan mitäpä mies ei maksaisi leluistaan?
Ohjain on suunniteltu PlayStation 2:n Onimusha 3:sta varten. Katana-ohjain on komean näköinen koriste-esine tupessaan, mutta pelivälineenä se ei ole niin hyvä kuin luulisi. Käytännössä katana on langaton, miekan muotoinen padiohjain, jossa miekkaa heiluttava toimintanäppäin X on korvattu liikkeentunnistustekniikalla.
Miekka ei liiku tv-ruudulla aivan niin kuin sitä kotona heiluttaa, mutta aina kun kunnolla huitaisee, pelihahmo huitaisee myös. Kaikkia muita toimintoja käytetään miekassa olevilla normaaleilla ohjainnapeilla tai -tateilla. Padilla Onimusha 3:ssa pärjää paremmin, mutta miekan kanssa on hauskempaa.
Tätä kirjoittaessani katanat ovat nettikaupasta loppuneet. Kalliin mutta kivan esineen hankkiminen saattoi siis olla pitkän päälle jopa taloudellisesti hyvä sijoitus. Vaan enpä taida leluani eBayssä myydä.
Marko Ahonen
Final Fantasy X-2 Tiny Bee Gun -ohjain
Erikoistarkoitukseen
Selkeästi faneille suunnattu Final Fantasy X-2 -erikoisohjain on käytännössä uudelleen muotoiltu DualShock 2. Vasemmanpuoleisesta aseesta löytyvät PlayStation 2:n perusohjaimen toisen puoliskon napit ja oikeanpuoleinen ase sisältää loput näppäimet. Valopyssystä ei siis ole kyse.
Ari Kekkonen
Logic 3 P99L Laser Blaster
Likaisen Harrin unelmalelu
Viimeinkin on tehty valopistooli, joka saa leluasehullun huokailemaan onnesta. Kaiken kukkuraksi sama tykki toimii kaikissa PSone- ja PlayStation 2 -valopyssypeleissä, mitä on koskaan tehty. Pixel punk, make my day!
Tähän asti kotipaukuttelija on voinut vain unelmoida kolikkohallien rekyyliaseista, joissa liipaisimen painaminen heilauttaa piippua ylös miehekkään kolahduksen kera. Laser Blasterin edestakaisin liikkuva luisti ei tunnu ihan samalta kuin Magnum '44:n potku, mutta pieni rekyyli luo fiiliksen, että kudit muka lähtevät piipusta.
Lisäplussaa tulee reload-pedaalista, joka vastaa A-nappulan painamista G-con 2 -moodissa. Viimeinkin Time Crisis 2 ja 3 tuntuvat omassa olohuoneessa samalta kuin kolikkohallissa. Painan poljinta, ponnahdan piilosta ja kylvän nikkelikuuron konnien niskaan. Hähää, tätä ette osanneet odottaa.
Laser Blasterin kovin juttu on lasertähtäin, joka näyttää osumakohdan pienenä punaisena pisteenä tv:n ruudulla. Kunhan laser on ensin säädetty osoittamaan samaan kohtaan kuin tähtäimen jyvä, rosvojen tipauttaminen yhdellä laakilla Virtua Copissa on naurettavan helppoa. Kaveria kohti ei laserilla voi sohia, sillä turvajärjestelmä katkaisee virran laserista heti, kun piippu käännetään pois telkkarista.
Jossain on pitänyt tietenkin säästää: valosensori on koko paketin heikoin komponentti. Ensimmäinen pyssy piti palauttaa kauppaan, sillä se ei tunnistanut kunnolla osumia. Uusi yksilö oli selvästi parempi, mutta toimiakseen kunnolla Laser Blaster vaatii telkkarilta huomattavasti reippaammat kirkkaussäädöt (brightness), kuin esimerkiksi Namcon valopyssyt.
Nappuloita ja erilaisia autofire- ja reload-kytkimiä Laser Blasterista löytyy enemmän kuin elinikänään ehtii käyttää. Yhdestä kytkimestä valitaan yhteensopivuustila: Guncon, Guncon 2 tai normal, joka on yhtä kuin Konamin valopyssystandardi. Testasin paukuttelua myös PSonen Die Hard Trilogylla ja suustani pääsi tahaton Yippie Kay Yay, koska uudella pyssyllä pelivanhus oli hauskempi kuin koskaan.
Suuntaohjain on sijoitettu typerästi aseen vasemmalle sivulle, joten esimerkiksi Dino Stalkerin ja Resident Evil: Dead Aimin pelaaminen vaati aseen pitämistä sivuttain. Jos ristikko olisi ollut aseen oikealla kyljellä, ampuma-asento olisi ollut cool tyyliin Bruce Willis, nyt se on mallia Spede Pasanen.
Ominaisuuksiinsa nähden Laser Blaster on suorastaan rikollisen halpa eli Gigantista ostettuna 35 euroa. @Teksti:Ainoa todellinen nurinan aihe on epäherkkä valosensori, mutta tv:n kirkkaussäätöä rukkaamalla kaikki testatut pelit saatiin toimimaan. Ase on suht kevyt ja sopii käteen kuin rukkanen, joten sillä jaksaa räiskiä helposti vaikka aamunkoittoon. Pyssystä on olemassa myös Xbox-versio: X99 Laser Blaster.
Ari Kekkonen
Mitä testattiin?
Testatut pelit: (kone/yhteensopivuustila)
Die Hard Trilogy (PSone/Konami)
Rescue Shot (PSone/G-con45)
Ghoul Panic (PSone/G-con45)
Point Blank 2 (PSone/G-con45)
Resident Evil: Survivor (PSone/G-con45)
Time Crisis (PSone/G-con45)
Time Crisis 2 (PS2/G-con 2)
Time Crisis 3 (PS2/G-con 2)
Virtua Cop Elite Edition (PS2/G-con 2)
Ninja Assault (PS2/G-con 2)
Resident Evil: Dead Aim (PS2/G-con 2)
Gunfighter II (PS2/G-con 2)
Crisis Zone (PS2/G-con 2)
Nakkilan Idols
SingStar
Leluviikarit musiikkimaassa
Sonyn kekseliäs SingStar tuo jokaiseen PlayStation 2 -kotiin karaokelaitteiston tai tarkemmin sanoen karaokepelin. Peli tunnistaa äänen korkeuden ja vokaaleiden keston. Oikeilla sanoilla ei ole pakko laulaa, yksittäisiä sanoja laite ei tunnista. Vaan mitä järkeä on laulaa karaokea tahallaan väärin?
Systeemi toimii teknisesti vakuuttavasti ja väärin laulaminen näkyy ruudulla konkreettisesti. SingStar on ensisijaisesti biletyspeli, peruspaketin mukana tulee kaksi jämäkän tuntuista mikrofonia kahdelle laulajalle.
Marko Ahonen
Konamin kitaraohjain
Savua vedessä
Konamin Psonen ja PlayStation 2:n kitaraohjain oli todellinen yhden hitin ihme. Sille nimittäin tuli hankittua aikoinaan yksi ja ainoa peli. Silkkaa import-herkkuahan tuo oli, eikä moista ohjainta ole ymmärtääkseni koskaan julkaistu missään länsimaassa. Mutta hauskaa tiluttelu oli.
Kitarapelien perusidea on liki identtinen tanssipelien kanssa. Kitaran kieltä simuloivaa muoviläpyskää pitää näppäillä kuvaruudulla valuvien merkkien mukaan, ja vasemmalla kädellä on tietenkin paineltava kieliä eli kolmea kaulalla olevaa nappia oikeaoppisesti ja -aikaisesti. Homma tuntui yllättäen ihan oikeasti kitaransoitolta ja sooloja oli nautinto vetää. Tuota ainokaista peliä tuli näpyteltyä iltakaupalla.
Hauskin muisto on kuitenkin se, kun kitarataiteilin iltamyöhällä kuulokkeet korvilla, jotten häiritsisi tyttökaveriani enkä naapureitani. Ilmeisesti naputin jalalla tahtia sen verran kiivaasti, että alakerran naapuri hermostui, sillä ovikello soi. Luulin, että kaveri oli tulossa kylään ja menin avaamaan ovea tahallaan vanhan malliset kuppikuulokkeet korvilla ja kitara kädessä.
Alakerran mummohan siellä oven takana oli ja laukaisi kuolemattoman kysymyksen: Ketä täällä hakataan? Siihen minä vastasin ymmärryksen ja empaattisuuden puuskassa, pieni muovikitara ylväästi ojossa, että "kohta sinua". Loppu onkin historiaa, tai sitten ei.
Olisihan se ollut hauska saada syyte muovikitaralla uhkailusta. Valitettavasti tai onneksi - ihan miten vaan - takavasemmalta apuun tullut tyttökaverini pelasti tilanteen (ja mummun).
JTurunen
Vpick, Virtual Guitar ja Vstix
Ilmakitaraa soittaa jokainen
Quest for Fame, esitelty: Pelit 4/1996
Yllättäen PC-rintamaltakin löytyy ilmakitarointia, vaikka aikakonetta tarvitaankin. Vpick on tavanomaista plektraa isompi ja paksumpi kapistus, joka liitetään sarjaporttiin. Sen sisällä oleva anturi reagoi, kun plektraa napauttaa vaikka tennismailaa vasten. Plektraa käytettiin PC-pelissä Quest for Fame, jossa Aerosmithin biisejä soittamalla piti saavuttaa kovan keppimiehen maine.
Vpick-tuki löytyy myös 1997 julkaistulta Aerosmithin CD-levyltä Nine Lives, mutta ainakaan minä en saanut sitä enää toimimaan Windows XP:ssä. Se on sääli, sillä olisin halunnut verestää vanhoja muistoja, kun nuorena miehenä moukaroin massiivisia kitarasooloja tennismaila sauhuten.
Sähköplektran isä Alan Miller suunnitteli myös PC:n sarjaporttiin kytkettävän virtuaalikitaran (Virtual Guitar) ja rumpupalikat (Vstix). Valitettavasti myynti ei ollut aivan odotetunlaista ja innovatiivisten musiikkiohjainten kohtalona oli päätyä keräilijöiden kokoelmiin.
JTurunen
Donkey Konga ja rummut
Piiskaa apinaa
Pelit 11/04, 77 pistettä.
Nintendo on aina kulkenut omia polkujaan. Suomesta ei saa GameCubelle ainokaistakaan tanssimattoa, mutta toisaalta millekään muulle koneelle ei saa Donkey Kongaa ja bongorumpuohjainta. Viime syksynä kauppoihin ilmestynyt Donkey Konga sisältää kaksi muovista, mutta hyvin toimivaa, yhteenliitettyä, pienehköä bongorumpua.
Levyltä valitaan biisi ja vaikeusaste, jonka jälkeen pelaaja toistaa neljää liikettä musiikin tahtiin kuvaruudun mallin mukaisesti: lyö vasenta rumpua, lyö oikeaa rumpua, lyö kumpaakin rumpua samanaikaisesti tai taputa käsilläsi. Jälkimmäisen havaitsemista varten rumpujen keskellä on pieni mikrofoni.
Systeemi toimii hienosti. Donkey Konga loistaa bilepelinä, mutta voin kokemuksesta vakuuttaa sen olevan suurta lystiä soolonakin. Jossakin vaiheessa ilmestyy myös uusia Donkey Konga -biisejä. Bongorumpuja käyttää hyväkseen myös Donkey Kong Jungle Beat -tasohyppely (Pelit 4/05, 83 pistettä.)
Marko Ahonen
Tatakon-rumpuohjain
Juhannus-Taikoja
Namcon Taiko no Tatsujin: Taiko Drum Masters on PS2:n hauska rytmipeli, joka perustuu ison japanilaisen Taiko-rummun takomiseen. Pelaaminen luonnistuu kätevästi Tatakon-nimisellä rumpuohjaimella, jota paukutetaan kahdella tukevalla rumpukepillä musiikin tahdissa.
Rummussa on sensorit vasemmalla ja oikealla puolella sekä sen kehällä. Pelissä liikkuu erikokoisia punaisia ja sinisiä palloja oikealta vasemmalle. Punaisten merkkien kohdalla pitää paukuttaa rumpua, siniset merkit tarkoittavat kehää. Ison pallukan tullessa kohdalle pitää lyödä molemmilla kepeillä yhtä aikaa.
Graafisesti peli ei ole kummoinen, mutta videolla rummun hakkaaminen vaikutti sen verran hauskalta, että pistin jenkkiversion saman tien tilaukseen.
Ari Kekkonen
Konami DrumMania -rumpuohjain
Rytmiä veressä
Konamin DrumMania-rumpuohjain on jokaisen kotirumpalin unelmalelu. Parinsadan dollarin arvoinen rumpusetti on ainoa oikea tapa pelata PlayStation 2:n DrumMania-rytmipelejä, joita on julkaistu toistaiseksi ainoastaan Japanissa.
Tukevasti metallijaloilla seisovassa ohjaimessa on viisi Yamahan valmistamaa elektronista rumpua (Hi-Hat, Snare, Lo-Tom, Hi-Tom, Cymbal) ja erillinen bassopedaali. Pakettiin kuuluvat myös rumpupalikat, joten soittaminen ei juuri eroa oikean rumpalin työskentelystä.
Soitanta toimii samalla periaatteella kuin Konamin tanssipeleissä. Ruudulla vierii ylhäältä alas eri sarakkeissa palkkeja ja kun ne kohtaavat alareunan, pitää paukauttaa oikeaa rumpua. Vaikeissa biiseissä palkkeja ei ehdi katsoa, vaan homma pitää hoitaa korvakuulolla.
Uusin Japanissa julkaistu PlayStation 2 -peli, GitaDora! Guitar Freaks 4th Mix and DrumMania 3rd Mix, yhdistää kitarat ja rummut. Konsolin lisäksi tarvitaan multitap, kaksi kitaraohjainta, yksi rumpusetti, ja bändisi on valmis soittamaan vaikka Indx'n pojat suohon.
Ari Kekkonen
Cha Cha Amigo -marakassiohjaimet
Latino ei ole kuollut kieli
Jo kulttimaineen saavuttanut Dreamcastin Samba de Amigo esitteli marakassiohjaimet. Vaikka Dreamcastin tuotanto on lopetettu ajat sitten, Cha Cha Amigo -ohjaimia on edelleen myynnissä. Syykin on selvä: Samba de Amigo on ajaton ja nerokkaasti toteutettu rytmipeli.
Lattialla olevat kaksi anturia mittaavat marakassien korkeutta. Marakasseja heilutellaan musiikin rytmissä oikeilla korkeuksilla ruudulla näkyvien ohjeiden mukaan. Ohjaimet rahisevat kuten oikeat marakassit ja lisäksi niissä vilkkuvat valot.
Itse pelin musiikki on sambapainotteista ja mukana on muun muassa Macarenaa ja Ricky Martinia. Jos nurkassa pölyttyy vanha Dreamcast, kannattaa pelastaa kokoelmiinsa Samba de Amigo ja Cha Cha Amigo -ohjainsetti.
Ari Kekkonen
Lystiä mechailuun
Steel Battalion -mechaohjain
Teräspataljoonan kauhea pauhu
Arvosteltu Pelit 4/03, 93 pistettä
Taistelumechat ovat valtavia masiinoita, mutta konehirviöiden koko ei välttämättä välity kunnolla telkkarin turvalliselle puolelle. Capcomin kunnioitusta herättävä Xboxin Steel Battalion -mechaohjain korjaa epäkohdan kertaheitolla.
Vajaan metrin levyiseen ohjaimeen kuuluu kaksi kookasta ohjaussauvaa, manuaalivaihteiden keppi, kolme järeää poljinta ja 40 valaistua näppäintä tai säädintä. Joka ikinen pikkuasia tehdään itse ja omalla näppäimellä. Aseiden lippaat vaihdetaan kytkimillä ja jos tuulilasissa on lokaa, napataan pesu päälle.
Heikompaa hirvittää jo pelkkä mechan kahdeksan kohdan käynnistyslista: luukku kiinni, virta päälle, viiden keinukytkimen apusysteemit linjalle ja edellisen vaiheen mukaan ajoitettu ajomoottorin startti. Nyyppien usein hamuama heittoistuimen kytkin on onneksi käännettävän muovikannen alla, eikä kiinteän lasin takana, kuten Capcomin tiimi alunperin visioi.
Tanakasta hinnastaan huolimatta nopeasti loppuunmyyty ohjain on nykyään keräilypiireissä erittäin haluttu kapine. Ehjän laitteen käypä minimihinta keikkuu jossain kahden ja puolen sadan euron tienoolla.
Petri Heikkinen
Hori Super Robot Wars Controller
Superroboteille
Super Robots MX on ties monesko osa japanilaista robottiropesarjaa. Uusin osa sisältää muun muassa The End of Evangelion -animesarjasta tuttuja mechoja ja muita peltiheikkisiä. Pelin kanssa yhtä aikaa julkaistu ohjain sisältää samat toiminnot kuin Dualshock 2, mutta näppäinasettelu ja ohjaimen muoto viittaavat siihen, että sitä operoidaan vasemmalla kädellä. Oikealla kädellä voi sitten kaivaa vaikka nenää, mikäli taistelun tuoksinassa ehtii.
Ari Kekkonen
Juna pystyyn!
RailDriver Desktop Train Cab -junaohjain
Tähtäimessä VR-kokemus
RailDriver Desktop Train Cab Controller on erittäin korkeatasoinen ohjain, jota voi käyttää junasimulaattorissa tai pienoisjunaradan käskyttämiseen. Ohjain tukee Train Master 4:ää, MicroSoftin Train Simulatoria ja Auran Trainz UTC:tä, jotka ovat tämän hetken PC-junasimulaattoreiden eliittiä.
Ohjain törkätään USB-porttiin ja mukana tuleva muuntaja survaistaan valtion sähköverkkoon. RailDriver Desktop Train Cabissa on kunnioitettava määrä nappuloita ja vipuja ja sisäänrakennettu kaiutin, josta moikaa junan ääniä. Vivut tärisevät kuten raskaan dieselveturin vastaavat hanikat.
Koska ohjain on tarkoitettu kaikentyyppisille junille, mukana toimitetaan apuohjelma, jolla voi ladata haluamansa junan kontrollit ohjaimeen. Ohjain pitää kalibroida kullekin pelille erikseen, mutta tämä pitää tehdä vain kerran.
Noin 150 dollaria maksava RailDriver on epäilemättä hintansa arvoinen, mikäli junailukärpänen on päässyt puraisemaan. Ja kyllä hieno junaohjain näyttää hyvältä kenen tahansa työpöydällä.
Ari Kekkonen
Densha De Go! 3 ja Densha De Go! Shinkansen -junaohjaimet
Lentävä kalakukko
Taiton Densha De Go! on vanha pelisarja, jota on nähty Japanissa lähes kaikilla konsoleilla vuodesta 1997 lähtien. Viimeisin sarjan peleistä on käännetty jopa kannettavalle PSP-käsikonsolille, joten aivan pienestä ilmiöstä ei ole kyse.
Densha De Go! 3 oli ensimmäinen PlayStation 2:n junapeli, joka hyödynsi erikoista ohjainta. Kolmosen ohjain on aika pelkistetty. Siinä on pari vipua, suuntaohjaimen napit ja jalkapedaali. Uudemmassa Shinkansen-mallissa ei ole yhtään enempää nappuloita, mutta siinä on erillinen näyttö, jolta voi seurata junan nopeutta ja muita mielenkiintoisia tietoja.
Game On! -näyttelyssä junapelin ja ohjaimen kokeilu ei sytyttänyt isoa kipinää. Lähinnä jäi vain hämmentynyt olo, että mikä tässä mahtaa olla niin hienoa. Mutta eihän muutama miljoona japanilaista voi yksinkertaisesti olla väärässä.
Ari Kekkonen
Historiallisia erikoisohjaimia
Negcon & Jogcon
Nautittavia
Negcon, esitelty: Peliasema 2/1998
Jogcon, esitelty: Peliasema 7/2000
Hyvistä oivalluksista huolimatta Namcon ajopeleihin tarkoitetut erikoisohjaimet eivät saavuttaneet massojen suosiota. Negcon muistuttaa tavallista ohjainta, mutta sen keskellä on nivel. Ohjaimen puoliskoja voi kiertää toisiaan vasten, joka vastaa ratin liikkeitä oikealle ja vasemmalle.
Jogconissa ohjaus tapahtuu ohjaimen keskellä olevaa miniatyyrirattia peukalolla kääntämällä. Padin erikoisuus on moottoroitu palautus, joka tarjoaa kääntösäteen ja ajonopeuden mukaan vaihtelevan vastuksen mutkissa.
Negcon toimii melkein kaikissa PSonen ajopeleissä. Ridge Racerissa ohjain ei ole hyvä, mutta varsinkin Wipeout-sarjassa se on osoittanut voimansa. Jogconin tilanne on huonompi, sillä se toimii ainoastaan PSonen Ridge Racer Type 4:ssa ja PlayStation 2:n Ridge Racer V:ssä.
Varsinkin Jogconin huono menestys harmittaa, sillä pienen harjoittelun jälkeen sillä ajaminen on erittäin nautittava kokemus.
Ari Kekkonen
Hori Zero Tech 2 Racing Controller
Toimii kaikissa ajopeleissä
Mitä saadaan kun yhdistetään Negcon ja Jogcon? Hiustenkuivaimelta näyttävä erikoisohjain toimii kaikissa PSonen ja PlayStation 2:n ajopeleissä, mikä ei ole aivan mitätön myyntiargumentti.
Maksimaalisen yhteensopivuuden varmistamiseksi moottoroitua palautusta ei ohjaimessa ole, mutta tärinää riittää senkin edestä. Muotoilu on ainakin lupauksia herättävä, mutta ohjaimen todellinen luonne selviää vasta kokeilemalla. Noin 55 euroa maksavaa Hori Zero Tech 2 Racing Controlleria saa joko punaisena tai mustana.
Ari Kekkonen
Mattel Power Glove ja Reality Quest The Glove
Virtuaalihanskat ja kaksi peliä
The Glove, esitelty: Peliasema 4/1999
Mattel esitteli futuristisen näköisen Power Gloven vuonna 1989. Se toimi Nintendo Entertainment System -konsolissa ja sille julkaistiin vain kaksi peliä: Super Glove Ball ja Bad Street Brawler. Siitä huolimatta Mattelin hanska osoittautui pienimuotoiseksi menestykseksi.
Hanska tunnistaa käden ja sormien liikkeen, minkä lisäksi siinä on erillinen rannenäppäimistö. Lores-moodissa lapanen simuloi perinteistä ohjainta, joten kintaalla voi pelata myös tavallisia NES-pelejä. Käytännössä ohjaaminen oli kuitenkin paljon hankalampaa kuin Nintendon omalla padilla.
The Glove on Reality Questin suunnittelema datahanska PSonelle vuodelta 1999. Vehjettä voi käyttää digitaalisena tai analogisena ohjaimena, ja hanska kiinnitetään kahdella remmillä käsivarteen ranteen molemmin puolin.
Suuntaohjaukseen käytetään rannetta ja toimintanapit on sijoitettu käsineen etuosaan, jossa niitä painellaan neljällä sormella. Parhaiten hansikas toimi autopeleissä, mutta ranne kipeytyi jännittämisestä nopeasti eikä pelaaminen ollut herkkua.
Datahanskoja ei löydy enää kaupoista, mutta tuurilla eBaysta saattaa löytää jommankumman räpylän, jolla voi hämmästyttää kavereita, jos ei vehkeelle muuta käyttöä keksi.
Ari Kekkonen
Thrustmaster Wizzard -flipperiohjaimet
Flipperiohjainpalikat
Esitelty: Pelit 1/1997
Thrustmaster Wizzard oli analoginen flipperiohjain PC:lle. Johto tyrkätään peliporttiin, mukana tulevalta rompulta ladataan ajurit, ja muutaman ravistuksen jälkeen ohjain on pelivalmis. Käteen hyvin istuvat palikat voi kiinnittää tuhdeilla liimatarroilla esimerkiksi näppäimistön reunoihin.
Hyvästä ajatuksesta huolimatta tuotekehittely oli jäänyt pahasti kesken. Ohjaimia täytyy tuupata melkoisesti, että ruudulla tapahtuisi edes jotain näkyvää. Tuntuu kuin tönisi leluflipperiä. Kaiken lisäksi efekti tulee esille viiveen jälkeen. Flipperiä ei viitsi moisilla palikoilla pelata.
Ari Kekkonen
ThrustMaster Frag Master
Kaksi kättä, kymmenen nappia
Esitelty: Pelit 3/1999
Thrustmasterin Frag Master on eräänlainen ratin ja perinteisen lentotikun yhdistelmä, jota ohjaillaan kahdella kädellä. Nappeja on yhteensä kymmenen. Molempien käsien liipaisinsormelle on kaksi nappia ja peukaloille kolme.
Ohjainta kierretään vasemmalta oikealle kuin rattia, mutta toisaalta myös väännetään eteen ja taakse kuin lentotikun ohjainsauvaa. Tämän lisäksi kolmion muotoista ohjainta voi liikutella vaakatasossa jalustansa päällä.
Frag Masterin ohjaustuntuma on kömpelö verrattuna hiirellä ohjaamiseen. Perinteiset 3D-räiskinnät voi unohtaa kokonaan. Parhaiten Frag Master tuntuisi soveltuvan avaruuslentosimuihin. Erimerkiksi Conflict: Freespacessa syntyy illuusio avaruushävittäjän puikoissa olemisesta.
Ari Kekkonen
Beatmania
Keikkaa pukkaa
Rytmikuvioiden seuraamiseen perustuvien musiikkipelien rynnistyksen aloittanutta Beatmaniaa kontrolloidaan klassisen PlayStationin kokoisella mini-DJ-pöydällä. Biisien biittejä seurataan viiden syntsakoskettimen ja pyöreän levylautasen yhdistelmällä. Kookkaat koskettimet ja eestaas-vatkaamista edellyttävä levysoitin tuovat touhuun mukavasti fyysistä otetta.
Vaivaiset viisi tai mallista riippuen seitsemän halvasti klonksuvaa kosketinta riittävät yllättävän helposti sormien sotkemiseen. Kovan linjan biittiharrastajille suunnatun Beatmanian kipaleiden rytmit ovat vaikeita ja kosketinsymbolit vyöryvät alas pelottavaa tahtia. Keskitason biisien läpäisyyn vaaditaan jo tiukkaa treeniä tai koskettimet kourassa syntynyttä virtuoosia. Jos rytmipelit ovat olleet pelkkiä parin illan heittopusseja, kannattaa kokeilla armotonta Beatmaniaa.
Jammailun viehetys kiteytyy pikkunäppärään ohjaimeen, sillä yksinkertaisen Beatmanian rajallinen charmi ei jaksa kannatella pelkällä padilla joraamista.
Petri Heikkinen
