Rahtarit elävät perin vaarallista ja jännittävää elämää. Jokainen pikaruokala saattaa laukaista rasvakerroksien alla vuosia kyteneen sydänkohtauksen, vain liftarit tarjoavat arkiseen aherrukseen kaivattua vaihtelua. Nyt tämän kaiken voi kokea turvallisesti kotisohvalta!
Innostuneena virittelin vanilja-Wunderbaumin tietokonetasooni ja ostin nakkikioskilta suurimman myynnissä olevan hampurilaisen. Peli alkoi lupaavasti, sillä ensimmäisenä ostetaan ikioma rekka! Kun sopiva nuppi oli löytynyt, sitä pääsee testaamaan autokaupan takapihalle.
Laivamaisen rekan ohjauskuviot vaativat totuttelua ja nupin peruuttaminen peilien avulla on vaativaa hommaa. Perusteiden ollessa hanskassa puristin lippiksen syvälle päähäni ja valmistauduin valloittamaan Euroopan valtatiet. Uskottavuuttani virtuaalirahtarina lisäsi kahden viikon parransänki ja vähintään yhtä pitkä suihkuton ajanjakso.
Ensimmäisenä jopina oli kananmunakontin kuskaaminen Puolasta Saksaan. Lasti pilaantuu muutamassa päivässä, joten taukopaikoilla ei passaa maleksia. Peruuttelin kolinan saattelemana nupin kiinni vaunuun ja lähdin matkaan. Ensimmäisissä liikennevaloissa komea kulkineeni lipui keskelle risteystä. Pakitin takaisin sulkuviivan taakse, mutta virtuaalipoliisi oli ehtinyt jo sakottaa. Varttia myöhemmin selvisi, että kanssa-autoilijoitakaan ei passaa runttailla. Bittipollari kirjoitti minulle toisen pikavoiton. Liikennesääntöjen noudattaminen on peleissä huomattavasti vaikeampaa kuin tosielämässä. Tuntien rahtaamisen päätteeksi kananmunat saapuivat perille Saksaan, enkä enää jaksanut viedä paluulastiksi nakitettua patterikuormaa takaisin Varsovaan.
Pelin koko sisältö koostuu yksitoikkoisesta ja yksinkertaisesta tavaran kuskaamisesta pitkin Euroopan autioituneita pääteitä, eikä välillä ole ensimmäistäkään liftaria saati puhallusratsiaa.
