Europa Universalis IV:n ensimmäisessä laajennuksessa uusi maailma voi ihan oikeasti olla uusi.
Viime vuoden loppukesällä ruotsalainen Paradox Interactive julkaisi pelin Europa Universalis IV (Pelit 9/2013, 90 pistettä), joka teki puljun vanhimmasta suurstrategiasarjasta samantasoisen pelielämyksen kuin paria vuotta aiemmin julkaistu Crusader Kings II. Lähes neljän vuosisadan mittaisen siivun maailmanhistoriaa kattava, julmetun yksityiskohtainen strategiapeli oli hiottu, miellyttävä ja monipuolinen kokonaisuus, joka toki jätti laajennusvaraa tuleville lisäosille.
Näistä ensimmäinen, Conquest of Paradise, näki päivänvalon tammikuussa. Nimensä mukaisesti lisäri keskittyy lähinnä Atlantin tuolla puolen sijaitsevan uuden maailman löytämiseen, alist... asuttamiseen ja alkuperäisväestön kanssa pelehtimiseen. Paradox jatkaa Crusader Kings II:n lisäosista tuttua linjaa, jossa laajennukset keskittyvät yhteen teemaan tai osa-alueeseen.
Intiassa ei asu enää intiaaneja
Suurimpana uudistuksena Amerikan alkuperäiskansoilla pelaaminen on saanut kunnollisen kasvojenkohotuksen. Pelattavakseen voi valita muun muassa tunnetut atsteekit, mayat, inkat tai jonkin lukuisista Pohjois-Amerikan heimoista. Jo ennen eurooppalaisten valloittajien saapumista on siis mahdollista takoa kokoon massiivinen pohjoisen tai etelän intiaani-imperiumi, joka näyttää valkonaamoille Manitoun mahdin.
Alkuperäiskansat ovat saaneet uudistuksessa aimo läjän omia erikoistapahtumiaan, diplomatiavaihtoehtoja, sotateknologioita ja niin edelleen. Aiemmin jo nimeään myöten hyvin eurosentrinen peli saa lisäristä mukavasti uutta potkua ja fiilistä. Nyt natiiviamerikkalaisilla pelaaminen tuntuu riittävän erilaiselta kuin euroukkeleilla, eikä vain hauskalta kuriositeetilta.
Tietysti myös eurooppalaisten veri vetää Amerikan luvattuun maahan, sillä lääniä riittää asutettavaksi useammallekin kansakunnalle. Merentakaisten siirtomaiden hallinnointiin on myös tullut merkittäviä muutoksia. Emämaan perustamat siirtokunnat muuttuvat asutuiksi provinsseiksi kuten ennenkin, mutta siinä vaiheessa, kun on onnistunut asuttamaan tarpeeksi monta jonkin tulevan alusmaan provinsseista, koko siirtomaa muuttuu autonomiseksi vasallivaltioksi.
Tämän jälkeen provinsseihin ei voi enää itse pykätä rakennuksia tai sotajoukkoja, vaan ne siirtyvät tekoälyn hallintaan. Emämaa saa kuitenkin automaattisesti siirtomaalta tuloja ja voi aika ajoin puuttua asioihin, esimerkiksi uutta sijaishallitsijaa valittaessa. Halutessaan nämä alusmaat voi vapauttaa täysin itsenäisiksi ja jatkaa pelaamista joko emämaalla tai tällä uudella valtiolla. Huonosti kohdellut siirtomaat voivat haluta vapauden myös itse, pahimmassa tapauksessa väkivaltaisesti.
Isojen siirtomaiden autonomisuus on hyvä pelillinen uudistus, sillä tuntuu huomattavasti loogisemmalta ja realistisemmalta, ettei koko siirtomaaimperiumiaan enää voikaan hallita toiselta puolen maailmaa täydellisen tarkasti mikromanageroiden.
Uusi uusi maailma
Jos vanha tuttu Amerikan manner tuntuu jo vähän nähdyltä, Conquest of Paradise tarjoaa myös option kokonaan satunnaisen uuden maailman luomiseen. Tämä tietysti vie pelissä muutenkin vahvasti läsnä olevan vaihtoehtohistorian aivan uudelle tasolle, ja generaattorin synnyttämät kartat ovat joskus vähän... noh, omalaatuisia. Idea on kuitenkin hauska ja tuo Euroopasta länteen purjehtimiseen aivan uutta fiilistä, kun löytöretkiltään tosiaan löytää kirjaimellisesti uuden mantereen.
Yleistä säätöä on emopelin julkaisun jälkeen tehty usean päivityksen voimin. Tätä kirjoitettaessa mennään versiossa 1.5, ja erityisesti tekoäly on tässä reilun puolen vuoden aikana kehittynyt huomattavasti julkaisuversiota paremmaksi. Toki taustalla on osittain myös Paradoxin yleinen edistys tekoälyteknologian saralla, mutta joka tapauksessa tietsikka ohjailee nyt konevaltioita paremmin kuin koskaan ennen. Pieniä muutoksia on Conquest of Paradisen ja päivitysten kautta tehty myös muun muassa kaupankäyntiin ja diplomatiaan.
Conquest of Paradise on Europa Universalis IV:n laajennuskavalkadille varsin hyvä avaus. Uuden maailman säpinöihin keskittyessään se tekee pelin kenties kiinnostavimmasta osa-alueesta entistäkin monipuolisemman ja alkuperäiskansojen syventäminen tekee niillä pelaamisesta mielekästä ja kiinnostavaa.
Ainahan Paradoxin lisärien kohdalla tuntuu siltä, että sisältöä olisi voinut olla himpun verran enemmänkin, mutta toisaalta nämä säännöllisin väliajoin ilmestyvät, johonkin rajattuun aiheeseen keskittyvät pienemmät laajennukset pitävät pelin jatkuvasti kehittyvänä ja tuoreena. Seuraava, pääasiassa talouteen ja kaupankäyntiin keskittyvä Wealth of Nations -lisälevy onkin jo tuloillaan ja ilmestynee viimeistään kesällä.
PC
Paradox Interactive
Minimi: 2,4 GHz, 2 Gt, GeForce 8800 tai vastaava
Testattu: Intel Q6600 2,4 GHz, 4 Gt, ATI Radeon HD 4770, Creative X-Fi
Moninpeli: kyllä
Muuta: Lisäosa, vaatii alkuperäisen Europa Universalis IV:n.
Ikäsuositus: 12
89
