Evergrace (PS2) – Kadonnut valtakunta

Ubi Softin Evergrace toistaa kaikki fantasiaseikkailujen kliseet häpeämättömällä varmuudella. Ainoastaan lupsakka pukeutumissysteemi sotkee kaavoihin kangistuneita kuvioita.

Muinaisen Rieubanen imperiumin keskus sijaitsi laajassa Billianan metsässä. Rieubanen linna ympäristöineen katosi mystisesti yhdessä yössä ja vuosien kuluessa kadonnut valtakunta vajosi satujen maahaan. Billianaa tutkimaan saapuneet soltalaiset Darius ja Sharlene siirtyvät maagisesti Rieubaneen.

Sankarit ovat juuttuneet outoon ulottuvuuteen, mutta juuri muuta yhteistä heillä ei olekaan. Juonet kiemurtelevat omissa uomissaan ja varusteetkin ovat erilaisia. Soltalaisia seikkailijoita voi vaihtaa vapaasti tallennuspisteissä. Ne kohtaavat toisensa ennen pitkää, mutta varsinaista yhteistyötä ei vaadita.

Tarina etenee kuluneita polkuja pitkin. Kaikki ihmiset jököttävät muinaiseen tyyliin kiltisti paikoillaan ja paasaavat suunsa puhtaaksi kohtaamisen aikana. DVD-kiekon mittavan kapasiteetin ansiosta kaikki keskustelut todellakin puhutaan ääneen, tosin näyttelijöiden eläytyminen jättää toivomisen varaa.

Toimintapainotteista meininkiä kuvataan sankarien takana leijuvasta kamerasta. Maasto on paloiteltu pieniin kimpaleisiin ja jatkoväylä ei avaudu ennen kuin ongelmat on ratkaistu. Pulmatilanteet ovat aluksi suoraviivaisia, mutta ajan kuluessa ruuvia kiristetään melkoisesti.

Soltalaiset osaavat tarpoa vain tasamaalla. Kiipeäminen ja hypyt eivät kuulu liikevalikoimaan, joten alueiden keinotekoinen rajoittaminen on helppoa. Toimintonäppäimellä poimitaan esineitä, käytetään kytkimiä ja jutellaan mukavia. Loput namiskoista liittyvät taisteluun, pikamenuihin ja kamerakontrolleihin.

Peitsi tanaan

Rieubanen hirviöt ovat omituisia vipeltäjiä. Heti alussa eteen tupsahtelee turpeita melonirottia ja lentäviä hyönteismiehiä. Myöhemmin tietä tukkivat teräsnokkaiset jättiläisvarpuset, kykloopit ja epämuodostuneet friikit. Pikkuprötöt ilmestyvät tyhjästä, mutta onneksi niitä vastaan ei ole pakko matsata. Kummajaiset jäävät taakse muutaman ripeän juoksuaskeleen jälkeen.

Taistelusysteemi on yksinkertainen. Perushyökkäyksiin kuuluu vain vaaka- ja pystyakselin suuntainen huitaisu kourassa olevalla aseella. Kolmas niitti on asetta kuluttava voimakas erikoisisku, kombo tai loitsu. Lähes kaikki viholliset päihitetään samalla tavalla. Kiertoliike selustaan ja tiukka kombo riittää useimmille urpoille. Toisinaan oikea aseen valinta on itse taktiikkaa tärkeämpi seikka.

Örkkien ympärillä poukkoileminen on ainoa tehokas puolustuskeino. Sankarit hengästyvät juoksemisesta ja ryytyneenä lyönnit ovat surkeita litsareita. Palautuminen on nopeaa, mutta jatkuvasta ravaamisesta on vain haittaa.

Kamera seuraa tapahtumia laiskasti. Taisteluissa sitä joutuu rukkaamaan jatkuvasti ja sähläämisen aikana saattaa tulla rankasti takkiin. Kamera kaipaisi zeldamaista lukitusta haluttuun viholliseen. Tilannetta voi tasoittaa tunkemalla taskut täyteen parantavia litkuja: kun vitamiinimehua lipittää tarpeeksi ahkerasti, jykevätkin demonit saavat lopulta nenilleen.

Catwalk kutsuu

Tallennus tehdään ennalta määrättyihin pisteisiin, joita kookkaat ja kirkkaat kristallit merkkaavat. Jokaisen kristallin sisällä piilee mystinen kauppa, josta voi ostaa maagisia palmira-panssareita ja -aseita. Hyllyillä on myös parantavia juomia ja vasta-aineita myrkkyihin. Pieni norsun näköinen kauppias myös korjaa rikkinäiset varusteet.

Roinaa ostetaan ja päivitetään pienillä kristallinpaloilla, joita kuolleet vastustajat tiputtavat maastoon. Aseita virittelemällä saa erikoishyökkäyksiä ja loitsuja.

Maastosta voi poimia aseita ja panssareita ilmaiseksi. Esimerkiksi Dracolo-linnun pesä, kurpitsa ja Billiana-puun lehti kelpaavat kypäriksi. Kaikki varustemuutokset näkyvät suoraan päällepäin ja joskus ongelmien ratkominen jopa vaatii tiettyä vaatetusta.

Kliseekokoelma

Grafiikka rullaa nopeasti ja näkyvyys on riittävä, etenkin ulkona on todella jylhiä maisemia. Rieubanen linnojen sisätilat ovat korkeita ja tylsän kulmikkaita halleja. Päivitys ryytyy ikävästi, jos ilmassa on runsaasti ammuksia. Onneksi rankkaa sulkutulta levittävät hirviöt ovat harvassa.

Ääniefektit koostuvat puheen ohella lähinnä tassuttelusta ja aseiden kalkkeesta. Toki möröt örisevät, laitteet kolisevat ja loitsut rätisevät, mutta mitään erityisen mullistavaa ei kuulu. Musiikki on paikoitellen varsin omalaatuista. Eräs lupsakka biisi tuo mieleen Sergio Leonen italowesternit, mutta suurin osa kappaleista on keskiaikaista pimputtelua.

Evergrace jauhaa roolipeliseikkailujen tuttuja kuvioita kyllästymiseen asti. Sankarit etsivät erilaisia avaimia ja taistelevat jatkuvasti. Välillä käydään kaupassa ja viritellään varusteita. Uusia kykyjä ja ominaisuuksia aukeaa touhottamisen edistyessä. Kuluneisiin ratkaisuihin tukeutuminen takaa tietysti sen, että räikeät virheet on helppo välttää.

Julkaisupäivä on selvästi tullut From Softwaren koodipajalle aivan liian pian. Rieubanen salaisuuksien tonkiminen alkaa mukavan rennossa ilmapiirissä. Maisemat ovat kauniita ja ongelmapaikkojen kanssa ei tarvitse pähkäillä liian pitkään. Tilanne muuttuu, kun pelikello on vierähtänyt muutaman tunnin eteenpäin. Sankarit tallustelevat lähinnä tylsien linnoitusten sisällä ja yrittävät ratkoa varsin kiperiksi äityneitä pulmia. Tässä vaiheessa tavallisilta kuolevaisilta loppuu puhti ja vain fanaattisimmat genren ystävät jaksavat enää puurtaa eteenpäin.

77