Perennat ovat hyvä keksintö. Joka vuosi ei tarvitse kehitellä uusia istutuksia, vaan vanhat tutut kaunokaiset ilmestyvät ilahduttamaan uskollisesti kerta toisensa jälkeen. Yhtä luotettava on Everybody's Golf -sarja, viidenteen kasvukauteensa ehtinyt vanha kunnon pelimaailman perenna.

Everybody's Golfin nimipolitiikka on luvalla sanoen sekava. Japanissa peli on nimeltään Minna No Golf, joka tarkoittaa englanniksi Everybody's Golfia. Tämän nimisenä peli tunnetaan meillä Euroopassa. Jostain syystä sama tuote kukkii Mr. Bushin puutarhassa Hot Shots Golf -nimisenä.

Aikaisemmissa versioissa on mukana ollut juokseva sarjanumero, mutta tällä kertaa numeroa ei näy ainakaan Eurooppa-version arvostelukappaleessa saati julkaisulistojen nimissä. Nelosversiota ei julkaistu Euroopassa ollenkaan, joten lieneekö tässä selitys asialle.

Menestyksen sulotuoksu

Tämänvuotinen pelikukinto ei esittele radikaaleja uutuuksia. Kentät ja pelihahmot ovat uusia. Menestys avaa uusia kenttiä ja lisää tuttuja naamoja pelaajagalleriaan, eikä muustakaan pienestä lisäkivasta ole puutetta.

Pelissä ei tyydytä vain lyöntien laskemiseen vaan onnistuneet yksittäiset lyönnit palkitaan pisteillä. Kunnon pistesade alkaa vasta kun par, birdie ja eagle ovat hallinnassa. Radalta ulos menneet sutaisut ja vesi- tai hiekkaesteeseen päätyneet pallot tietävät pistemenetystä. Pisteillä on merkitystä, sillä ne ovat käypää valuuttaa Everybody's Golfin maila- & pallokaupassa. Valikoima on aluksi niukka, mutta puute korjautuu ajan kanssa.

Everybody's Golfista voi nauttia yksiksensä, mutta myös muutaman kaverin kanssa. Jos tämä on liian vaatimatonta ankaran sosiaaliselle golffarille, nettipeli lupaa seuraa aina 50 pelikaverin verran.

Golftaitojaan voi kehittää perusmukavilla 18 reiän kierroksilla tai sormiverryttelynä minimittaisilla kolmen reiän luikauksilla. Valikoista löytyy myös minigolf, jossa mitä merkillisimpien viritysten tarkoituksena on estää himoittu tavoite: putti suoraan reikään.

Everybody's Golf näyttää hyvältä. Maisemat ovat laadukasta jälkeä, hahmot ovat pikkusirkeitä, animemaisia ja iloisia, kivasti vaatetettuja ja miellyttävän hyväkäytöksisiä erään toisen golfpelin törkyturpiin verrattuna. Musiikki ja puheäänet ovat samaa hyvää tasoa, eikä niihin edes kyllästy ihan heti.

Kuva kulkee, pallo lentää

Kontrollit noudattavat vanhaa tuttua napinnaputtelulinjaa, jossa oikealla ajoituksella lyönti lähtee tarkasti. Lyönnit saa onnistumaan mukavan nopeasti ja puttaussysteemiinkin pääsee jyvälle ilman ohjekirjaa. Vaikka pelaaminen tuntuu nopeasti helpolta ja vaivattomalta, pelattavuus on silti kohdallaan.

Parin makuun pääsee pikapikaa, birdieitäkin alkaa hissukseen tipahdella plakkariin, mutta eagle ei niin vain onnistukaan. Ja se yksi ainoa sormen lipsahdus, se jää aina harmittamaan. Siispä pakko yrittää vielä kerran uudelleen, josko tällä kertaa koko kierros sujuisi kertakaikkisen jumalaisesti ja täydellisesti...

Myös kameratyöskentely on Everybody's Golfin vahvuuksia. Pallo lentää kauniissa kaaressa ilman nykinän nykinää ja nopeat zoomaukset lähikuviksi toimivat hyvin. Kuvakulmia ja kamera-ajoja on useita erilaisia, joskin erikoisuuksia tarjoillaan vain silloin tällöin. Peruskamera-ajo on se pääasiallisin tapa näyttää, minne pallo putoaa ja ensimmäinen uusi kuvallinen jippo tulee vasta useiden pelattujen reikien jälkeen. Silloin se yllättää iloisesti ja virkistää vielä myöhemminkin tavallisten kamerajuoksutusten lomassa.

Hyvinhän se meni

Everybody's Golfia pelaa mielellään ja yksi syy siihen on nopeatempoisuus. Ensinnäkään pallon lentorataa ei ole pakko seurata loppuun saakka, vaan nappia painamalla kone nakkaa kuvan välittömästi siihen, mihin pallo kulloinkin pysähtyy ja seuraavaa lyöntiä pääsee mallaamaan saman tien. Toisekseen peli etenee nopeasti, vaikka pallojen lennon katselisikin kokonaan. Kahdeksantoista reikää pelaa puoleen tuntiin.

Pelaajan kannustamisesta on tehty liki taidetta. Jokaisen onnistuneen, siis ei edes täydellisen, lyönnin jälkeen ruutuun läjähtää sateenkaaren kirjava NICE SHOT -teksti ja riemukas tytönääni toistaa viestin samanaikaisesti. Hetkittäin ylistys tosin tuntuu herjaukselta, sillä pallo saattaa suitsutuksen säestämänä loiskahtaa vesiesteeseen. Pah.

Jokaisen pelatun kierroksen päättää romanttinen, rauhoittava kuva auringonlaskusta, majakasta ja merestä well done -tekstin kera. Minua tämmöinen asenne miellyttää paljon enemmän kuin virheitä laskeva masentelu. Nimittäin ensimmäinen opettelukierros sujui ankeissa +23 merkeissä, eikä sen tosiasian hierominen päin muutenkin murheellista naamaa olisi auttanut tipan tippaa peli-ilon kehittymisessä. Well done -viesti kauniin kuvan kera lohdutti kummasti, niin omituiselta kuin se saattaa kuulostaakin.

Tätä golfia minä pelaan vielä mummonakin tai ellen juuri tätä niin ainakin sarjan sadatta osaa.