Everybody's Golf World Tour (PS3) – Golfia kaikille

Pois alta Tiikerit ja kaikki muutkin pedot! Everybody´s Golf World Tourin pirteä karavaani levittää kolopallon ilosanomaa ympäri maailmaa aina Afrikan savanneja myöten.

Vähän lajia tuntevat ihmiset elättävät golfista kahta mielikuvaa, joista kumpikaan ei mairittele ikivanhaa pallopeliä. Yhden käsityksen mukaan golf on hassusti pukeutuvien harmaahapsisten herrojen elitistinen harrastus, joka on vain veruke klubirakennuksella notkumiselle ja sherryn naukkailulle. Toinen perustuu kilpagolfiin, jonka seuraaminen on puolestaan kuolettavan tylsää: totiset miehet jahkailevat jokaista lyöntiään minuuttikaupalla, eivätkä silti pääse lähellekään reikää. Ja se rypäleen kokoinen pallo, eihän sitä edes erota tv-ruudulta!

Viidenteen osaan ehtinyt Everybody´s Golf -sarja on alusta lähtien taistellut kuluneita ennakkoluuloja vastaan.  Pelisarjan PS3-debyytti Everybody´s Golf World Tour osoittaa, ettei golfin tarvitse olla ryppyotsaista puurtamista. Ja mikä parasta: pastellimaisen pinnan ja näennäisen helppouden alta paljastuu erinomainen ja lajiuskollinen peli.

Ei mittareille

Everybody´s Golf World Tourissa palloja voi läiskiä viheriölle kahdella eri tavalla. Perinteisen mittarivetoisen swingin rinnalla on  vaihtoehto, jossa voimapalkin sijaan tiiraillaan hahmon lyöntianimaatiota. Tattiin ei tarvitse edelleenkään koskea, sillä sekä lyönnin voimakkuutta että osumatarkkuutta säädellään tuttuun tapaan nappeja painelemalla.

Uuden swingin salat tarttuvat selkäytimeen hetkessä. Mitä pitemmälle taakse mailan antaa heilahtaa, sitä kovempaa lyönti lähtee. Voimakkuuden määräytymisen jälkeen pallon ympärille ilmestyy alati pienenevä ympyrä, jonka avulla säädetään swingin tarkkuus. Kun ympyrä on kutistunut pallon kokoiseksi, painetaan toisen kerran nappia.  Jos ympyrä jää liian suureksi, pallo katoaa suurella varmuudella metsikköön tai tumpsahtaa bunkkeriin. Puttien voimakkuus määritellään samalla tavoin kuin swingeissä, tähdättäessä täytyy ottaa huomioon vain viheriön kaltevuus.

Uusi lyöntimekaniikka piristää pelifiilistä, sillä tylsän mittarin sijaan katseen saa pitää tapahtumien keskipisteessä eli golfarissa itsessään. Käytännössä lyönnin voimakkuuden määrittäminen ei perustu puhtaasti animaatioon. Mailan heilahtaessa taaksepäin sekä puoli- että täysitehoisen swingin rajat osoitetaan erivärisillä pisteillä. Kädenojennus golfarin suuntaan ei kuitenkaan helpota liiaksi pelaamista, sillä pallon lennättäminen kohti reikää 20 prosentin voimakkuudella ei ole yhtä helppoa kuin mittaripalkin avulla. Uusi lyöntitapa pesee mittariswingin tehokkuudessa, sillä nappiin onnistuneet mojautukset kantavat selvästi pitemmälle kuin ennen.

Vaikka ihannelyönnin tempaiseminen ei vaadi liikoja, Everybody´s Golf World Tour ei ole mitään kerralla nielaistavaa arcade-höttöä. Ennen swingin heilautusta on otettava tarkasti huomioon tuuliolosuhteet, mahdolliset esteet ja viheriön kallistumat sekä valittava huolella oikea maila. Väylää voi tutkailla ennakkoon niin maan pinnalta kuin tyylikkäästä karttanäkymästäkin.

Lyöntien suunnittelu etukäteen kannattaa, sillä muutamissa radoissa on parikin käyttökelpoista reittiä sujuvaan etenemiseen. Esteiden kiertäminen onnistuu laittamalla lyöntiin sivukierrettä, pallon voi myös pakottaa putoamaan reiän tuntumaan painamalla swingiin alakierteen. Lyöntiin saa lisäksi tehdä juuri ennen osumaa korjausliikkeitä, esimerkiksi voimaa voi lisätä tai vähentää mielensä mukaan.

Everybody´s Golf World Tourin matalahkossa kynnyksessä on myös nurja puolensa. Ihanteellisen lyönnin toistaminen on huomattavasti helpompaa kuin tattiswingiin luottavassa Tiger Woodsissa. Pelien vertailu ei ehkä ole reilua, pyrkiihän jälkimmäinen selvästi realistisempaan otteeseen, mutta haastavaa golf-viihdettä kaipaavien kannattaa edelleen hakea hupinsa muualta.

Luonnon armoilla

Uuden lyöntitavan oppiminen ei kaadu ainakaan harjoittelumuotojen puutteeseen, sillä erilaisia treeniosioita on kaksi erilaista. Aivan aluksi kannattaa astella harjoituskentälle ottamaan selvää eri mailojen kantavuudesta ja tuulen vaikutuksesta pallon lentorataan. Varusteiden lisäksi jopa puhurin suunnan ja voimakkuuden voi säädellä mieleisekseen. Seuraavaksi siirrytään oikeille väylille harjoittelemaan koko reiän pelaamista. Jokaisen lyönnin voi ottaa uudestaan niin monta kertaa kuin haluaa.

Kun swingi on hinkattu juhlakuntoon, voi lähteä pitkälle kiertueelle maailman eri kolkkiin. Junioritasolta starttaavan lupauksen on aina seuraavaan kilpaluokkaan noustakseen voitettava ensin muutama kisa ja haastettava sitten yksi pelin viidestätoista golfarista. Tekemistä piisaa, sillä tasoja on yhteensä kymmenkunta ja jokaiseen sisältyy vähintään puolenkymmentä kisaa. Vaihtelun vuoksi muutamilla väylillä pelataan erikoissäännöillä, esimerkiksi bunkkeriin tömähtävästä pallosta saatetaan sakottaa kahdella lyönnillä.

Turnausmoodin suurin ongelma on vaisu tekoäly, josta ei ole kunnon vastusta viimeisiä tasoja lukuun ottamatta. Kahlasin ensimmäisten kilpaluokkien kisoissa voitosta voittoon, vaikka palloni hakeutuivat turhan usein vesiesteelle vilvoittelemaan.

Positiivisen pirteä tunnelma saa hyvälle tuulelle. Sarjakuvamaiset golfarit tuulettelevat villisti onnistuneita lyöntejä ja viskovat mailaa, kun putti ei uppoakaan metrin päästä reikään. Kenttien ympärille kerääntyneet katsojat hihkuvat kannustushuutoja ja juoksevat palloa karkuun. Oman lusikkansa soppaan heittävät metsien ja savannien villieläimet, jotka uskaltautuvat aivan lähietäisyydelle ihmettelemään. Sain upotettua erään tärkeän putin vasta sen jälkeen, kun viheriöllä tepastellut lintu suvaitsi hipsiä pois reiän edestä.

Mielikuvituksellisesti suunnitellut radat ovat komeaa katseltavaa. Sääefektit tuovat pelailuun oman mausteensa, sillä rankkasateen höystämä syysmyrsky paitsi näkyy ruudulla myös vaikuttaa lyönteihin. Muuttuvista luonnonoloista voi nautiskella saman koneen ääressä enimmillään neljä pelaajaa. Mikäli kaverit ovat huonoja häviäjiä eikä tekoälystäkään ole vastusta, riehan voi viedä netin puolella toiseen potenssiin. Samaan turnaukseen voi verkossa ottaa osaa peräti 50 osallistujaa.

Everybody´s Golf World Tour on yhtä aikaa sekä helposti lähestyttävä että armottoman koukuttava elämys. Sisälläni asustava pieni pro-pelaaja huutelee kuitenkin liiallisesta helppoudesta, eikä anna pisteytysgeneraattorini rikkoa yhdeksänkympin maagista rajaa.

* * * * *

Vaari golfaa

Koska Everybody´s Golf World Tour sopii kaikille vauvasta vaariin, herätimme vaarin päiväunilta kokeilemaan virtuaali-golfia. Nuoruudessaan Green Cardin oikeilla viheriöillä suorittanut vaari repäistiin padin ääreen miltei pystymetsästä. Ainoat kokemukset pelien saralta vaari hankki ”joskus 80-luvulla” C64:n Leaderboard Golfin parista.

Vaarin huojennukseksi kaikki tapahtuu yhtä nappia painamalla, aivan niin kuin Leaderboardissakin. Tässä pelissä täytyy tosin osata pelata enemmän kuin vähän alusta, minkä vaarikin huomaa ensimmäisen harjoituslyönnin noustessa taivaisiin ja tömähtäessä vaarin hahmon taakse: ”Hih hih hii!” vaari nauraa, ja tekohampaat ovat ihmeissään.

Muutaman harjoituslyönnin jälkeen vaari uskaltautuu pelaamaan kokonaisen reiän. Toisella kerralla tilastoihin kirjataan ihannetulos. ”Eihän tätä olekaan niin vaikea oppia”, vaari ylpistyy.

Tunnin pelailun jälkeen vaari ryhtyy pelikriitikoksi: ”Noilla hahmoilla on liian rennot vaatteet, golfissa ollaan tarkkoja oikean vaatetuksen suhteen. Eikä klubirakennustakaan näy missään”, vaari ihmettelee. ”Eikä golfia pelata kovassa vesisateessa, ainakaan oikeilla pelikentillä.”

Yhdeksänreikäisen kisan edetessä vaarista kuoriutuu esiin tavallinen videopelaaja. Kieli hakeutuu keskelle suuta, pieleen menneet lyönnit ovat ”koneen syytä” ja onnistumisen hetkellä haisee lähinnä itsekehu. ”Kyllä tämä peli ihan oikeaa golf-silmää vaatii. Hyvät golfarit ovat varmasti pelissäkin hyviä, kunhan oppivat käyttämään tätä”, vaari sanoo osoittaen peliohjainta. ”Tämä olisi hyvää viihdettä golf-kerhon saunailtoihin.”

Vaarin pisteet 93

Lasse Kyllönen

89