Hyviä Resident Evil -klooneja on ilmestynyt vain muutama. Evil Dead: Hail to the King ei ole yksi näistä.
Evil Dead: Hail to the King jatkaa siitä, mihin leffatrilogia jäi. Pääsankari Ash palaa tyttöystävänsä Jennyn kanssa pahaenteiseen metsämökkiin, josta kaikki sai vuosia sitten alkunsa. Ylättäen pahan voimat pääsevät valloilleen ja Jenny siepataan ennen kuin autoa on edes purettu.
Ainoa keino pahan kukistamiseen ja Jennyn pelastamiseen löytyy Necronomiconista eli kuolleiden kirjasta. Valitettavasti kirja on revitty riekaleiksi ja sen sivut levitelty ympäri metsää. Epäröimättä Ash ottaa seinältä kirveen ja moottorisahan ja painuu saman tien ulos sivuja metsästämään. Verentäyteinen ja kalmanhajuinen splatterjuhla alkakoon!
Evil Dead: Hail to the King on geeneiltään selkeä Resident Evil -klooni maustettuna hyppysellisellä Silent Hilliä ja Fear Effectiä. Pelaaja ohjaa Ashia ympäri kiinteistä taustoista rakennettua pelimaailmaa, kerää tavaraa, ratkoo puzzleja ja lahtaa kaiken eteentulevan roiskuvien veritehosteiden ja nasevan b-huumorin kera.
Kontrollit ovat samat kuin Resident Evileissä, eli sivunapit pyörittävät hahmoa paikallaan ja ylänapista kävellään eteenpäin. Systeemi vaatii totuttelua keltanokilta, mutta toimii harjoituksen myötä hyvin.
Suoraan Capcomin kauhuklassikoista on poimittu myös ärsyttävän pieni tavarareppu, josta ei saa esineitä pois kuin käyttämällä. Myös tavaransäilöntäarkku, johon laitetut tavarat warppautuvat kaikkiin muihinkin pelimaailman arkkuihin, on kopioitu häpeilemättä.
Verta, moottorisahoja ja zombinpalasia
Evil Dead on alusta loppuun puhdasverinen mättöseikkailu, jossa pääpaino on piinaavan jännityksen sijaan jatkuvassa, splattermaisen suoraviivaisessa vihollisten lahtaamisessa. Hirviöiden filerointi hoituu painelemalla kahta nappia, jotka heiluttelevat Ashin kumpaakin kättä. Näistä toisessa surisee aina moottorisaha ja toisessa joko kirves tai pyssy.
Idea kuulostaa lupaavalta, mutta valitettavasti taistelusysteemiin ei ole saatu minkäänlaista koukkua, vaan mättäminen on todella yksitoikkoista nappien rämpyttämistä. Tyypillisessä taistelutilanteessa Ash ja viholliset vain jököttävät paikoillaan ja hutkivat toisiaan, kunnes jompi kumpi kuolee.
Tämänkin kestäisi, jos taisteluja tulisi vastaan harvoin, mutta kun erilaisia vihamielisiä mönkiäisiä lappaa eteen lähes jatkuvalla syötöllä, puutuu peli-ilo siihen paikkaan. Kaiken kukkuraksi useimmat pirulaiset joutuu tappamaan useaan kertaan ennen kuin ne tajuavat lopullisesti kuolla.
Taistelut eivät ole myöskään kovin tasaväkisiä, sillä vastustajat hyökkäävät useimmiten pareittain ja epäreilua saartotaktiikkaa käyttäen. Tämä on ärsyttävää lähinnä siksi, ettei nopeaa täyskäännöstä ole, minkä takia useamman ötön kanssa taisteleminen on kaikkea muuta kuin sujuvaa.
Oman pikantin lisänsä tapahtumiin tuovat näkymättömät kulmat, joihin Ash tämän tästä takertuu, sekä epäselvästi suunnitellut taustat, joista on joskus vaikea erottaa polkuja umpikujista. Pakeneminen on turhan riskialtista puuhaa, sillä ovenkarmiin juuttunut tai umpikujaan juossut Ash on vihollisille helppoa riistaa.
Vaikka parannusjuomia jaellaan kiitettävän runsaskätisesti, vaikeustaso on turhan korkea. Kaikki hirviöt verottavat Ashin elinvoimaa tuskastuttavan tehokkaasti ja kaiken lisäksi kestävät kuritusta ärsyttävän paljon. Tallentaminenkin on harvinaista hupia, sillä se onnistuu ainoastaan filmikeloilla, joita jaetaan erittäin säästeliäästi.
Menetetty tilaisuus
Grafiikaltaan Evil Dead ei ole hullumpi. Taustat ovat pientä suttuisuutta lukuunottamatta sopivan synkkiä ja tunnelmallisia ja niitä on usein elävöitetty animaatioilla, kuten tuulessa heiluvilla oksilla ja liikkuvilla varjoilla. Hirviöiden mallinnus ja animointi sen sijaan jättävät parantamisen varaa.
Äänimaailma on paikoin jopa hyvä. Enimmäkseen taustalla kuuluu eteeristä huminaa, johon huippukohdissa sekoittuu mahtipontisempaa musiikkiraitaa, kuten kuorolaulua tai muuta sinfoniallista paisuttelua. Bruce Campbell Ashin äänenä tekee tasaisen varman suorituksen.
Pelkkä tunnelma ja muutama hauska monologinpätkä eivät kuitenkaan paljon pelasta, kun pelattavuus on mitä on. Jälleen kerran loistava lisenssi jää vaille arvoistaan lopputulosta.
58
