Evil Dead: Regeneration (PS2) (nettiarvostelu) – Kuninkaan paluu

Evil Dead -kulttirainoissa on kaikkea, mitä leffaharrastaja kaipaa: kauhua, makaaberia huumoria ja Bruce Campbell. Peliin asti päätyivät huumori ja Bruce, nekin toki riittävät pitkälle.

Army of Darkness (Evil Dead 3) -leffan kansainvälisen version sijasta Evil Dead: Regeneration jatkaa tarinaa Pimeyden armeijan nössöstä jenkkilopusta, jossa kovia kokenut Ash pääsee kotiin. Rauhallisen loppuelämän sijaan Ash joutuu metsästysmajan tapahtumista syytettynä vankimielisairaalaan. Kaupan päällisiksi demoninen Necronomicon-loitsukirja päätyy tohtori Reinhardin hoiviin. Kirja herättää deaditet, demonisten voimien ajamat elävät kuolleet, jotka valtaavat Port Turnhamin pikkukaupungin ja lähitienoon. Muinaisen pahuuden kitkeminen jää sattumalta vapautuneen Ashin hommaksi.

Ash saa riesakseen kääpiö Samin, joka on puoliksi deadite Reinhardin ihmiskokeiden takia. Parivaljakon suupieliä kohottavasta läpästä vastaavat Evil Dead -tähti Bruce Cambpell ja Ted Raimi. Valitettavasti muutaman tunnin jälkeen sankareilta loppuu sanottava.

Kädet täynnä kamaa

Vauhdikkaissa kahakoissa sankarit rökittävät laumoittain sitkeitä ja monenkirjavia hirviöitä. Leffoista tuttujen demonizombien ja luurankojen ohella paloitellaan kertaalleen kuolleita kummajaisia jättirotista norsun kokoisiin humanoideihin. Veden turvottamat, ällöttävästi ähkyvät ja kosketuksesta kosahtavat metaaniplösöt ovat hurjan joukon hupaisia kohokohtia.

Deaditet palautetaan maan poveen sekalaisella arsenaalilla. Elokuville uskolliset katkaistu haulikko ja moottorisaha tappavat tehokkaasti, mutta piristystä arkeen tuovat kiipeilykoukku, räjähtävä harppuuna ja liekinheitin. Lystikkäät aseet ovat aina ladattuja ja käyttövalmiita.

Vihollisten lahtaaminen perustuu enemmän toistoon kuin taitoon. Ash osaa useita näppäriä tappoliikkeitä ja -komboja, mutta lähimpään vastustajaan nasahtavan automaattitähtäyksen takia niitä ei kaivata. Jatkuvaa sivuttaisliikettä ja tulta munille -kuvio kaataa deaditet ja osan pakollisista pomomöröistä. Löperön vaikeustason takia teoriassa pelottavat viholliset latistuvat tykinruuaksi.

Tappelut ovat kohtuullisen tiukkoja vain silloin, kun Ash suojelee portaalin avaamiseen tarvittavaa demonihenkeä kuljettavaa Samia. Suojelukeikat päätyvät uusintayritykseen yleensä Samin kuoleman takia, sillä vikkelästi liikkuvan Ashin tapattaminen vaatii jo yritystä.

Nujakointia ja yllättävän komeiden miljöiden äimistelyä rytmitetään kevyillä pikkupulmilla: vedetään silta alas koukulla, sahataan aita nurin, sytytetään soihdut liekinheittimellä ja sitä rataa. Merkityissä manauspaikoissa pelaaja ohjaa Samia, ja kääpiö tunkeutuu ahtaisiin koloihin ja avaa loikkavoittoisten episodien jälkeen Ashille väylän eteenpäin. Höhlä Sam on käytännössä yksi työkalu muiden joukossa. Kääpiö liekkeihin, mojova potku takamukseen ja bensavarastoon singahtava Sam räjäyttää oven auki. Onneksi kaltoin kohdeltu kääpiö herää taas hetken päästä henkiin.

Evil Dead: Regeneration on lyhyt ja helppo, sillä rullasin seikkailun läpi 5#6 tunnissa enkä tarvinnut viimeiseen matsiin kuin kaksi yritystä. Jauhan toki aina mieluummin helppoa kuin liian vaikeata peliä. Deaditejen lahtaamiseen uponneet tunnit olivat viihdyttäviä ja riittävän evildeadmaisia, vaikka suolistoa kouristava jännitys jäikin uupumaan. Rapakon takana enemmän ja täällä vähemmän budjettiluokan hinta pelastaa paljon, joten lopetan kitinän tähän.

78