Evvk3

Pelivuodessa on vain kaksi päivää: joulu ja E3. Molempina joutuu pettymään.

E3-messut ovat pelivuoden tärkein yksittäinen tapahtuma, sillä Los Angelesissa pidettäviin messuihin kokoontuu koko pelimaailma. Tarkoituksena on esitellä tekeillä olevia pelejä ja pelikoneita.

E3 palvelee muutamaa tarkoitusta erinomaisesti. Paikalla ovat kerralla kaikki pelialalla työskentelevät myyjistä tekijöihin, joten suhteiden hoitaminen ja ihmisten tapaaminen sujuu. Tämä on tärkeää, sillä asiat tapahtuvat pitkälti pärstäkertoimen perusteella. Olemassaolostaan on hyvä muistuttaa vähintään niitä PR-henkilöitä, jotka lähettävät arvostelu- ja ennakkokappaleet. Niiden varassa myös Pelit-lehti elää.

Aikaa messuilla on vain kolme päivää, firmoja kymmeniä, tavattavia ihmisiä triplasti ja pelejä tuhansia. Parhaimmillaan yhteen peliin käytetään tunti, useimpia näkee vain muutamia minuutteja ja vielä harvempia saa pelata. Optimitilanteessa pääsee jututtamaan tuottajien tai PR-tyyppien sijasta itse pelintekijöitä, jolloin saa pelistä tarkkaa ja kiinnostavaa tietoa tyyliin Remedyn Max Payne 2 -hype.

Venyy ja paukkuu

Kiire on kaikkien tiedossa, joten tapahtuma venyy virallisten päivien ulkopuolelle. Messujen alkoivat keskiviikkona, mutta ensimmäinen lehdistötilaisuuteni oli maanantaiaamuna. Firmojen omat lehdistötilaisuudet ovat ok niin kauan kuin niissä on jotain järkevää kerrottavaa.

Vaikka Nokian kankeaa N-Gage-tilaisuutta syystäkin moitittiin, messujen surkeimman pressitilaisuuden piti Microsoft Xboxilleen. Tunnissa peleistä ei kerrottu mitään, pelintekijät eivät saaneet puheenvuoroa markkinointimiehiltä, esimerkiksi paikalla ollut Peter Molyneux ei näyttänyt ilahtuvan Fablen listaamisesta Microsoft-peliksi, ja Halo 2:ta lukuun ottamatta peleistä näytettiin vain videoita.

Silti yleisö oli innoissaan ja olo oli kuin kultin kokouksessa. Kun lavalta julistettiin Microsoftin julkaisevan urheilupeliversion kaikista lajeista ja pelien lyövän laudalta kilpailijansa, yleisö puhkesi suosionosoituksiin.

Messuilla saatavan tiedon taso on muutenkin niin ja näin. Nollatietoa tyyliin 12 kenttää, kolme asetta, kahdeksan erilaista autoa, kuusi hahmoluokkaa ja neljä eri moninpelimuotoa on pakko pistää messuraporttiin silloin kun mitään oikeasti kiinnostavaa ei tiedä. Rehellisesti sanoen hävettää lukea pari vuotta vanhoja omia E3-messujuttuja jo julkaistuista peleistä. Faktat ovat jotain sinnepäin ja pelin koukku joskus totaalisesti hukassa.

Messuraporteista tulee helposti mainostekstityylistä ominaisuuksien listaamista, koska tekijät päättävät mitä pelistä näytetään. Siksi jokainen keskittyy esittelemään pelin vahvuuksia. Se vääristää kuvaa tulevasta pelitarjonnasta, sillä näyttävät ja nopeasti selitettävät toimintapelit varastavat pääosan.

Ihmiset saa huokailemaan 3D-räiskinnän upeutta, jos loistavalla grafiikkamoottorilla esittelee tiiviin toimintajakson, jossa tekoäly ei pyöri nurkassa vaan on skriptattu kuolemaan tyylillä. Simulaatioita, strategia- tai roolipelejä ei juuri näe, koska syvällinen pelisysteemi tai tunnelmallinen tarina eivät messuilla ehdi hahmottua.

Pelikohtaiset lehdistömatkat ovat huomattavasti E3-tilaisuuksia järkevämpiä. Jos mennään pelaamaan Neverwinteriä kahdeksi päiväksi Biowaren tiloihin ja kolmantena päästään haastattelemaan, keksii pelistä jotain täysjärkistä kysyttävääkin. Samalla jää aikaa jutella tekijöiden kanssa lounaalla, päivällisellä ja vielä illanvietossa, jolloin puheet peleistä ja niiden tekemisestä saavat aivan erilaisen näkökulman.

Nänni on nätti

Mainoshenkisyydestä myös kertoo messuosastoihin käytetty raha, sillä firmat kilpailevat suosiosta täyttämällä alueensa videotauluilla, lavasteilla, tiskijukilla ja muilla turhuuksilla. Kaiken humun seassa sitten huudetaan PR-miehelle tai pelintekijälle kaiuttimien pauhun yli tädin työntäessä mainoslappua käteen ja nänniä korvaan.

Koko alan keskenkasvuisuudesta kertoo se, että messubabet ovat tärkeä osa tapahtumia. Tecmon osastolla ei ollut juuri pelejä, mutta silti väkeä ruuhkaksi asti: osastolla esiintyi tanssiryhmä, jonka liikehdin sulokkuus oli työväenopiston naisvoimistelijoiden tasoa. Voimistelijat vain eivät olleet lyhytsäärisiä, leveälanteisia ritvoja ja pirkkoja, vaan aasialaisia bikinipimuja.

Babet ja markkinahumu eivät palvele ketään. Kaikki tietämäni messukävijät ovat jo messuille tullessaan sopineet minuuttiaikataulun, jonka perusteella juostaan osastolta toiselle. Jos jossakin heitellään t-paitoja, rantapalloja tai pääsee painautumaan silikonia vasten kuvattavaksi, harvalla on aikaa pysähtyä.

Kakarat miesten töissä

E3-messujen merkitys myös häiritsee pelintekijöitä. Jos peliä ei ole messuilla, sitä ei ole olemassa. Vaikka elokuun julkaisupäivä lähestyisi, tiimistä on pakko irrottaa porukkaa esittelemään peliä ja tekemään messudemoa. Lehdistön asiantuntemus alalla ei riitä ohittamaan sellaisia turhuuksia kuten keskeneräisyydestä johtuvat kaatumiset.

Sen näki vaikkapa uutisoinnista siitä, kuinka Xbox-demokoneita oli nurin vuoden takaisilla E3-messuilla ennen kuin laite oli edes myyntikunnossa. Suuri juttu, varsinkin kun keskeneräiset pelit PC:stä Gameboyhin tuppaavat kaatumaan syystä tai toisesta. Koneen pitäminen lukitussa kaapissa spottien paahteessa ei auta asiaa.

Asiantuntemattomaksi olettaminen ei tosin ole esittelijöiden vika. Journot ovat järjestään parikymppisiä kloppeja, jotka jatkavat töissä samalla intensiteetillä kuin aikoinaan koulussa. Haastatteluun valmistaudutaan kuin esitelmään aikoinaan. Haastateltavan pelihistoriaa ei edes vaivauduta googlaamaan ja katsomaan, mitä tiimi tai henkilö on aikaisemmin tehnyt, mitkä ovat heidän vahvuutensa ja millaista peliä ollaan nyt työstämässä.

On E3:lla sijansa maailmassa ja lehden tekeminen olisi liki mahdotonta, ellei olisi vilaukselta nähnyt tulevia pelejä. Jotenkin kummasti ensimmäisen sekunnin perusteella typerältä näyttänyt peli on sitä vielä kymmenien pelituntienkin päästä ja hypettämällä voi myydä myös Pelit-lehteä, jahka ennakkoon kiinnostavan pelin arvostelu ehtii lehteen.

Samoin peliaddiktia syyhyttää, kun pääsee edes vilaukselta näkemään herkkuja, joihin pääsee käsiksi vasta vuoden parin päästä. Silti messut ovat pahasti hakoteillä, jatkossa soisi asian nousevan pääosaan ja humun vähentyvän. Tulevaisuudessa E3:n rooli vain korostuu, sillä nykyään varsinkin konsoleita myydään mielikuvilla faktojen sijaan. Katseet käännetään ja kääntyvät koko ajan enemmän tulevaisuuteen.

Jos mietit, että siinä taas ilmaisen viinan, viihteen, naisten ja ulkomaanmatkojen hemmottelema, keski-ikäistyvä tyhjäntoimittaja tilittää, kannattaa miettiä, mistä peliä ostaessaan maksaa. Jokaisen pelin hintaa nostaa juomani tai juomatta jättämäni paukku E3-bileissä, messupimun palkka ja osastojen lavasteet.

Lisää aiheesta

  • Lupausten aika

    Tuukka Grönholm aloitti uransa omassa työhuoneessa. Kohta hänellä ei ole enää edes ikkunaa.

    * * * * *

    Minä, peliteollisuus, lupaan tänä vuonna laskea pelien hintoja ja nostaa niiden tasoa.

    Uuden vuoden voisi aloittaa lupauksilla, mutta palsta-aiheiden lisäksi en äkkiseltään keksi…
  • Vihan hedelmät

    Tuukka Grönholmia ei olisi keskiajalla poltettu noitana ennustajalahjojensa takia.

    * * * * * *

    Se on lama nyt.

    Olen vain kerran ollut pahemmin väärässä kuin tammikuun Pelit-lehdessä, jossa väitin peliteollisuuden selviävän taloustaantumapudotuksesta vähän polvia joustamalla. Yllätyin…
  • Hullut päivät

    Tulevaisuuden pelihistorioitsijat näkevät 2000-luvun latauspelien nousukautena. Toki vain siinä tapauksessa, että nykypäivää edes erotetaan muusta pelihistorian mosaiikkikaudesta.

    Vielä pari vuotta sitten riitti, että nettikauppojen latauspelejä seurasi sivusilmällä ja kokosi pari…