Sony kokeilee uusia ideoita siinä missä alan veturina pidetty Nintendokin. Eye of Judgmentissa lätkitään korttia konetta vastaan. Oikeilla korteilla.
Kun kuulin Eye of Judgmentista ensimmäistä kertaa, mieleeni nousi kysymys: mitä järkeä on konsoliin sidotussa keräilykorttipelissä? Muutaman päivän tahkoamisen jälkeen tärkeimmät puolustavat argumentit ovat väsymätön tekoälyvastustaja ja netissä roikkuvat kovatasoiset ihmisvastustajat. Numerotietojen automaattinen kirjaaminen tulee heti kakkosena, mutta komeat taisteluanimaatiot ovat pidemmän päälle sivuseikkoja.
Eye of Judgment -pakettiin kuuluu PlayStation Eye -nettikamera, kamerateline, kankainen pelimatto, 30 kortin Starter Deck -pakka ja 8 kortin boosteripakkaus. Erilaisia kortteja on ennen kevään päivityksiä yli sata ja pelipuodeista irtoaa lisää läpysköjä. Tekniikka on paperilla yksinkertaista: PS3 syynää pöytään lyötyjä lappuja PlayStation Eyella. Musta monoliitti tunnistaa kortit kaksiulotteisen viivakoodin perusteella.
Tuomion silmä -otteluissa käytetään sekoitettua 30 kortin pelipakkaa, josta nostetaan viiden kortin aloituskäsi. Joka vuoron alussa pakasta nostetaan yksi kortti lisää. Hirviö- ja loitsukorttien ohella käytetään neljää toimintokorttia: toiminnan aktivointi, peruutus, tilannekatsaus ja vuoron lopetus.
Kortit läimitään vuorotellen kolme kertaa kolme ruutua -kokoiselle taisteluareenalle. Jokaisella ruudulla on jokin elementti: vesi, tuli, aavikko, metsä ja biomekaniikka. Elementtien vaikutukset ovat tietyn kortin suhteen neutraaleja, positiivisia tai negatiivisia. Kortin käyttäminen maksaa vaihtelevan määrän manaa, jota tihkuu varastoon kaksi yksikköä per vuoro. Hirviökortti luo ruudulle olennon, joka iskee automaattisesti hyökkäyssektoriinsa, jos siellä seisoo vihollinen. Vuoro päättyy automaattisesti hirviön ilmaantumiseen.
Kahakoissa on miellyttävästi pähkäiltävää, sillä kortin asento matolla määrittää otuksen hyökkäyssuunnat ja selustan. Suuntaa saa vaihtaa myöhemmin, mutta se maksaa manaa. Operaatio hoidetaan yksinkertaisesti kääntämällä korttia matolla. Kääntäminen on usein tarpeen, sillä useimmat olennot hyökkäävät ainoastaan eteenpäin ja takaa iskevä vihollinen tekee enemmän vahinkoa. Aikaisemmilla vuoroilla syntyneiden hirviöiden uusintahyökkäykset kuluttavat manaa, mutta se on ainoa tapa iskeä otuksilla useammin kuin kerran vuorossa. Kertakäyttöisillä loitsukorteilla hyökätään, parannetaan omia ja sekoitetaan vastustajan pasmoja.
Valoa kansalle
Eye of Judgment vaatii reilusti valoa, vaikka kameratekniikka on selvästi EyeToyta parempaa. Lukemiseen riittävä, pehmeän keltaisena loistava kattolamppu ei välttämättä riitä. Korttien tunnistusongelmat loppuivat vasta, kun älysin valaista pelimaton ylimääräisellä spotilla. Kamerasäädöistä ei ollut apua, sillä ne olivat jo valmiiksi hämärän huoneen kohdalla.
Mielenkiintoisesti korttien määrä vaikuttaa tunnistusongelmiin. Mitä enemmän kortteja, sitä enemmän valoa tarvitaan. Ilman spottia jo neljäs kortti saattoi kieltäytyä yhteistyöstä – melkoinen probleemi, kun matsi voitetaan valtaamalla viisi aluetta. Spotilla vasta kahdeksas tai yhdeksäs kortti tökki, mikä tuottaa pientä päänvaivaa ainoastaan saman koneen kaksinpelissä.
Yksinpeli on munaton, sillä siinä ei ole juonta tai mitään laajemman skaalan strategiavääntöä. Vastaan asettuu ainoastaan viiden eri tason tekoäly, joka kelpaa pidemmän päälle vain sparraamiseen. Persoonaton kone käyttää samaa pakkaa kuin pelaaja – mitä vikaa on vinkeitä erikoispakkoja käyttävissä virtuaalivastustajissa? Yksinpelissä pitäisi olla huomattavasti enemmän ruutia, sillä tyyriiden alkuinvestointien takia Tuomion silmä ei päädy kovin moneen kotiin.
Homman kantava voima on moninpeli, mutta matkassa on pari mutkaa. Netissä iltaisin hortoilevat vastustajat käyttävät usein sievästi sanoen erikoisia pakkoja: kopiokoneet ovat ilmeisesti laulaneet oikein urakalla, joten perussetillä jää väistämättä alakynteen. Nettipelissä korttien järjestyksellä huijaaminen eliminoidaan siten, että kone kertoo, mikä kortti nettimatseja varten rekisteröidystä pakasta nostetaan käteen. Saman koneen äärellä nujakointiin tarvitaan vähintään yksi Starter Deck -pakka lisää.
Eye of Judgment on vaikea pala pisteytettäväksi. Korttien lätkiminen on hauskaa ja mukavan fyysistä toimintaa, mutta valaistusvaatimukset ja aneeminen yksinpeli riepovat pidemmän päälle. Aitojen korttien pläräämisessä on joka tapauksessa oma viehätyksensä. Se nyt on satavarmaa, että Tuomio iskee Silmää selkeälle pelaajavähemmistölle. Tärkeintä on Sonyn yrittäminen, sillä kuka tietää, mitä tästä perusideasta vielä kasvaakaan.
* * * * * *
PlayStationin silmä
PlayStation Eye USB-nettikamera on PS2:n EyeToyn tuhdimpi, kaikin puolin tarkempi jälkeläinen. Se kykenee seuraamaan liikkeitä 640x480 tarkkuudella 60 hertsin taajuudella tai 320x240 tarkkuudella 120 hertsin taajuudella. Hämäränäköä on parannettu, mutta Eye of Judgmentista päätellen ei dramaattisesti. Nettipelaajan kannalta laitteen tärkein parannus on suhteellisen tarkka mikki, jonka ansiosta erillistä kuulokemikkiä ei välttämättä tarvita. Parin metrin mittainen johto on tosin ainakin Eye of Judgment -käytössä metrin verran liian lyhyt.
PlayStation Storesta ladattavalla ilmaisella EyeCreate-ohjelmalla kamera tallentaa PS3:n kiintolevylle valokuvia ja videopätkiä. Ohjelmalla lisätään otoksiin monenlaisia efektejä livenä ja pätkistä voi koostaa pidemmän elokuvan. Tarpeeksi pitkällä USB-jatkojohdolla PlayStation Eye astuu videokameroiden varpaille. Helppokäyttöinen EyeCreate toimitetaan erikseen myytävän kamerapaketin mukana.
Petri Heikkinen
80
