www.eyetoykinetic.com/language.html
Sony/Nike Motion Works
Versio: Myynti
Muuta: Vaatii EyeToy-kameran ja laajakulmalinssin
Ikäsuositus: 3
Miten kävi, kun seurasin 12 viikkoa PS2-virtuaalivalmentajan ohjeita? Kasvoivatko muskelit ja mitkä asiat nyppivät?
Vajaan kuukauden EyeToy: Kinetic -harjoittelun (Pelit 12/05, 87 pistettä) jälkeen olin sitä mieltä, että Sonyn uusia uria aukova treeniohjelmisto todella kohottaa kuntoa. Nyt kun koko kahdentoista viikon rääkki on takana, on aika palata asiaan. Ja totta se on, kunto todella kohosi ja lihakset kasvoivat. Kaikki ei tosin sujunut niin auvoisasti ja viihdyttävissä merkeissä kuin pakettia avatessa oletin.
Vedin ensimmäiset treenit pienessä makuuhuoneessa – en halunnut häiritä muita omituisella kekkuloinnilla. Toisekseen, olin kokeillut samassa huoneessa muita EyeToy-kamerapelejä ilman suurempia ongelmia. Kinetic ei kuitenkaan ole mikä tahansa EyeToy-peli. Ohjelmisto käyttää kameraan kiinnitettävää laajakulmalinssiä, jolloin liikealueen leveys on noin kolme metriä. Etäisyys telkkarin ruudusta on suurin piirtein samaa luokkaa. Mitä kookkaampi henkilö, sitä kauemmas ruudusta ajaudutaan.
Yhtälö oli mahdoton. Jöpötin liian lähellä telkkaria ja kädet kosahtivat sarjishyllyyn tai matalan kaapin päällä nököttävään DVD-soittimeen. Näytön ja jumppa-alueen välillä ei saisi olla mitään kameran kuvauslinjaa tai kuntoilijan liikkeitä häiritsevää roinaa. Jos lähellä on tavaraa, huitaisut ja potkut jäävät väistämättä varovaisiksi ja vajaiksi.
Mikäli liikkeet rapautuvat syystä tai toisesta nyhjäämiseksi, treeni jää liian löysäksi. Kun sama meininki jatkuu viikkokausia, koko harjoitusjakso on yhtä tyhjän kanssa. Kunto kohoaa vain rehdillä hikijumpalla, ei millään kevyellä köpöttelyllä – älä usko ostosteeveetä.
Kaikesta huolimatta kärvistelin huoneessa runsaan viikon. Lopulta kyllästyin mustelmiin ja käänsin katseeni olohuoneen suuntaan. Pienellä kalusteiden ja valojen järkkäämisellä siellä mahtuisi heilumaan mainiosti. Harjoittelulle varattu puolityhjä huone olisi paras vaihtoehto, mutta köyhän vaihtoehdot ovat vähissä.
Feng shui uusiksi
Tulevina kuukausina tutuksi muodostunut aloitusrutiini syntyi muutaman tovin pohdinnan jälkeen. Ensin työnsin lampunjalat syrjään. Seuraavaksi tuuppasin, ronttasin ja raijasin nahkasohvia sivummalle. Onneksi ne eivät olleet kovin paivavia. Lopuksi väänsin maton kulmista kiskomalla lehtiä täyteen lastatun raskaan sohvapöydän metrin verran ikkunoita kohti. Jos viimeisessä vaiheessa ei ollut tarkkana, selkä esitti vastalauseen. Harjoituksen jälkeen tein koko keikan käännetyssä järjestyksessä.
Edestakaiseen operaatioon meni aikaa alle viisi minuuttia, mutta tee sama neljä, viisi kertaa viikossa ja johan alkaa mieli mustua. Jos oma pää kestää ja lattia ei nitise, viimeistään nätimpi puolisko natisee. Roinan siirtely ja talon paraatipaikalla toikkarointi luonnollisesti häiritsee muita asukkaita. Kuukauden kuluttua aloituksesta urakan stressaavimmaksi vaiheeksi muodostui nimenomaan jatkuva huonekalujen raijaaminen ja sopivan jumppa-ajan bongaaminen. Itse treenaus on pääosin vain hikistä, mutta lystiä pelaamista.
Jos huonekalukalabaliikki unohdetaan, homma eteni suunnitelmien mukaisesti. Ympäristön alitajuinen varominen loppui ja hiki roiskui. Tein harjoitukset orjallisesti ohjeiden mukaan ja kunto kohosi selvästi. Mikä parasta, käsivarsien lihakset kasvoivat ja nousivat selkeämmin esiin. Vaikka Kinetic ei ole bodausta, etenkin yläkropan punnerruksiin pohjautuvat lihaskunto-osuudet ovat kovaa puurtamista. Harmi vain, että pelilehden avustaja ei joulun alla liiemmin biitsillä pröystäile.
Jouduin tekemään ainoastaan yhden ylimääräisen varustehankinnan. En tarvitse muodikkaita jumpparytkyjä kuntoilupäätökseni korostamiseen, mutta treenimatto tuli tarpeeseen. Lihaskuntoharjoitukset ja venytykset väännetään usein lattialla, ja kumimainen matto auttaa pitämään kylmän, kovan betonin loitolla. Hikoilen runsaasti, joten tarvitsin mattoa jo turvallisuussyistä. Kun punnersin viimeisiä mehuja ulos, hiestä liukkaat kämmenet meinasivat livahtaa monta kertaa alta pois. Lihaskunto-osuudet kirvoittavat tarpeeksi puhinaa ja rumia irvistyksiä ilman liukastumisia.
Silmäpeliä
Ensimmäiset olkkariharjoitukset menivät putkeen, sillä ulkona oli useimmiten aurinkoista. Väänsin verhot ja kaihtimet sepposen selälleen ja valo riitti mukavasti. Syksyn edetessä aurinkoiset päivät loppuivat ja ärsyttävien sivuseikkojen parissa sählääminen jatkui.
EyeToy-kameran valoherkkyys on suhteellisen heikko, joten tavallisen kattolampun teho ei riitä jumppapaikan valaisuun. Vaikka valo olisi kirkas, se ei välttämättä tule täysin oikeasta suunnasta. Kuvan nurkat tai toinen puoli kehosta jää turhan tummaksi. Mikäli valaistus ei ole tasaista, ruudulla vipeltävät kohteet rekisteröityvät miten sattuu ja treenin kovuuteen vaikuttavat arvosanat kärsivät.
Ratkaisin pulman tyydyttävästi kirjahyllyyn ja takavasemmalle kaapin taakse sijoitetuilla spoteilla. Jumppaajaan suunnatut valot häikäisevät ikävästi, mutta kaikkea ei voi saada. Valaistusongelmia voi kiertää neutraalin vaalealla taustalla ja tummilla vaatteilla tai päinvastoin. Jos kuteiden ja tasaisen taustan kontrasti on suuri, normaali valaistus riittää. Taustan radikaalit muutokset saattavat tosin vaatia kankaiden ja muiden hämärien viritysten ripustamista.
Parin kuukauden äheltämisen jälkeen kaipasin lisää vaihtelua lämmittelyyn, venyttelyyn ja lihaskunto-ohjelmiin. Jokaisessa kategoriassa on vain yksi vaihtoehto ja osasin jo valkun vuorosanat ulkoa. Etenkin muutama vaihtoehtoinen lämmittely- ja venytysjakso tekisivät kummasti terää. Kierrätin eri lihasryhmiä kiduttavia ohjelmia, joten niiltä osin toisto ei haitannut kovin paljon.
Hikeä ja kyyneliä
Loppusuoralla sairastuin sitkeään pikkupöpöön ja huomasin aikatauluissa ikävän puutteen. Graniitin herkkyydellä joustava kalenteri ei huomioi sairauden tai pitkän lomamatkan aiheuttamia taukoja lainkaan. Missattujen treenien korvaaminen tai kahdentoista viikon kunto-ohjelman lopun eteenpäin siirtäminen ei onnistu. Viikon poissaolo nollaa koko viikon arvosanat ja kuukauden kokonaisarvio lässähtää vastaavasti. Yksittäiselle treenipäivälle on pari vaihtoehtoa, mutta siinä se.
Huonekalujen siirtely, valaistus ja muut kitinät eivät sinänsä ole suuria juttuja, mutta näin pitkällä aikavälillä kärpäsistä kasvaa helposti treeni-ilon tappavia härkäsiä. Jos olosuhteet ovat kaikilta osin vastaan tai pinna katkeaa helposti, EyeToy: Kinetic ei välttämättä ole sujuvin tapa kunnon kohotukseen.
Kolmen kuukauden jälkeen on pakko myöntää, että EyeToy: Kinetic pitää sen minkä lupaa. Kunto kohosi merkittävästi ja lihakset voimistuivat. Harjoittelu sopii sohvaperunoille, sillä aloitustaso vaihtelee rapakunnosta viikottain liikuntaa harrastaviin kuntoilijoihin. Videopelihörhöjen aktivointiin se on omiaan: näppäriä pikkupelejä, vaikeustasoja ja piste-ennätyksiä.
Pelkkä aloittaminen ei kuitenkaan riitä. Säännöllinen harjoittelu vaatii aikaa, itsekuria ja sitkeyttä, kuten mikä tahansa kunnon treeni. Kinetic ei ole mikään kolme minuuttia päivässä -ihmelääke. Ohjelmistosta ei ole apua, jos liikunta ei yksinkertaisesti kiinnosta. Alkuinnostuksen huuma hiipuu nopeasti, joten horjumaton halu liikkua on ainoa todellinen vaatimus Kineticin jauhamiselle.
Petri Heikkinen
* * * * *
EyeToy: Kinetic –treeni
Harjoittelu perustuu EyeToy-kameraan, joka toistaa jumppaajan lyönnit, huitaisut ja potkut telkkarissa. Hauskat harjoituspelit ammentavat vaikutteita kamppailulajeista, joogasta ja aerobicista. Pelit jakautuvat ketteryys-, nopeus- ja kestävyysluokkiin.
Ruudulla viuhtoo erilaisia kohteita, joihin kuntoilija yrittää osua. Toisinaan palloja ja muita möykkyjä väistetään. Tiukimmissa treeneissä väistellään ja isketään kohteita samaan aikaan. Harjoitusten vaikeustasoa kiristetään tarpeen mukaan nopeutta ja kohteiden määrää lisäämällä. Virtuaalivalmentaja auttaa varjokuvalla ja kannustavalla puheella, jos oikeat liikeradat ovat hukassa. Lajit (lue: pelit) kestävät tyypistä riippuen 3–10 minuuttia.
Hauskan pelimäisten harjoitusten rinnalla tehdään raakaa lihaskuntotreeniä ruudulla äheltävän valmentajan mallin mukaan. Lihaskuntokuviot eivät ole pakollisia, mutta ilman niitä on turha kytätä muskelien kasvamista. Valkkua syynätään silmä kovana myös päivän treenin alkulämmittelyssä ja loppuvenyttelyssä.
Kunnon kohottaminen perustuu kahdentoista viikon ohjelmaan, joka aloitetaan pohjakuntoa kartoittavilla monivalintakysymyksillä. Uteluihin kannattaa vastata totuudenmukaisesti, jos haluaa omalle tasolle sopivaa treeniä. Rupukuntoiset eivät yksinkertaisesti jaksa vetää tiukimman tason jumppaa huijaamatta läpi, vaikka kuinka yrittäisivät. Harjoittelun kovuudella on tietysti rajansa, mutta skaala riittää tavallisen kuntoilijan tarpeisiin mainiosti.
Ensimmäiset viikot hoidetaan 3–4 treenin vauhdilla. Lämmittelyn lisäksi jauhetaan vähintään kolmea jumppapeliä. Harjoituspäivien ja -pelien määrä nousee pikkuhiljaa, kunnes kovimman tason loppusuoralla ähkitään jo kuusi kertaa viikossa 5–6 lajia per päivä. Pelien vaikeustaso nousee tai laskee suoritusvarmuuden mukaan parin viikon välein. Mikäli harjoitus jää kokonaan tekemättä, päivän tulos on nolla ja viikkoarvosana notkahtaa ikävästi. Harjoitustempoa tarkistetaan parin viikon välein.
Ylävartaloa, vatsaa tai jalkoja trimmaaviin vapaavalintaisiin lihaskunto-osuuksiin tulee vähitellen lisää toistoja ja uusia liikesarjoja. Harjoitukset tukeutuvat puhtaasti oman vartalon tarjoamaan vastukseen, joten painoja tai muita välineitä ei tarvita. Treeni ei ole bodausta, vaikka lihaksia kiusataan paikoitellen varsin kovaa. Rehkiminen tähtää kestävyyteen ja voimaan, ei niinkään lihasten kokoon ja massaan.
EyeToy: Kinetic sopii tavallisen liikunnan lisukkeeksi, sillä harjoituksista saa koota oman yhden päivän kokonaisuuden. Aion käyttää punnerrus- ja vatsatreenejä kesäkaudella rullaluistelulenkkien höysteenä.
