EyeToy-pelien tulvalle ei näy loppua, mutta miksi pitäisikään: ne ovat hauskaa koko perheen kuntoa kohottavaa viihdettä. Tällä kertaa hypätään scifi-auton kyytiin ja leikitään apinaa.

EyeToy: AntiGrav on ensimmäisiä toisen sukupolven EyeToy-pelejä. Bilehenkisistä minipeleistä on siirrytty vakavampaan kokonaisuuteen: scifistiseen kilpa-ajoon.

Ilman EyeToyta AntiGrav olisi pelkkä kokoelma tyylilajinsa kliseitä. Pelaaja kilpailee muita vastaan parinkymmenen sentin korkeudella lentävällä liitolaudalla futuristisissa maisemissa. Pelityyppejä on kaksi: toisessa voittaa nopein, toisessa erilaisista tempuista jaetaan tyylipisteitä.

Pelaaja ei näe itseään kuvaruudusta lainkaan. Mutkissa käännytään kallistamalla päätä ja ylävartaloa. Kun antaa polvien joustaa, pelihahmo kyykistyy. Kun kyykystä nousee nopeasti ylös, hahmo hyppää. Erilaisia bonuksia ja kytkimiä voi tavoitella käsillä kurottamalla. Pään ja käsien sijainti näkyvät ruudun alalaidassa selkeässä pikkumittarissa.

Kuulostaa kivalta ja toimii pääsääntöisesti myös käytännössä. Liikkeet oppii minuutissa, niiden käytäntöön soveltamiseen menee enemmän aikaa. Homman juju on pitää liikkeet hallittuina ja pienimuotoisina. Rämäpäinen reuhtominen puolelta toiselle ei toimi. Jalat täytyy pitää paikallaan ja yläruumis saa taipua sivuille enintään parikymmentä senttiä.

Vaikka harrastan enemmän liikunnan välttelemistä kuin liikuntaa, AntiGrav tempaisi mukaansa ja pisti läskin hikoilemaan. Kun AntiGrav toimii kuten pitää, riemu on lähes rajaton. Kun se ei toimi, ilma on sakeana kirosanoista. Onneksi AntiGrav toimii 95-prosenttisesti. Se viisi prosenttia saattaa kuitenkin merkitä juuri sitä, että putoaa kärkisijalta toiseksi.

Pelkkänä perinteisenä kilpa-ajona AntiGrav kyllästyttäisi nopeasti. Onneksi radoilta löytyy vaihtoehtoisia reittejä. Toisinaan grindataan kaiteilla, jolloin ei tarvitse huolehtia ohjaamisesta lainkaan, vaan voi keskittyä bonusten keräämiseen käsillä. Erityisen hauskaa on ilmassa lentäminen. Silloin saa huojua tosissaan puolelta toiselle ja niiailla jatkuvasti kuin piikatyttö, jotta pysyisi oikealla reitillä.

Peli ei luota pelkästään hienoon ideaansa, se myös näyttää ja kuulostaa hyvältä. Neljä pelihahmoa ei tosin ole kovinkaan paljon, eikä kenttiä ole juuri enempää. Innostuin AntiGravista enemmän kuin monesta laadullisesti paremmasta perinteisten tyylilajien edustajasta. Innovaatioita ei ole maailmassa liikaa, ei varsinkaan peli-innovaatioita.

Meissä asuu pieni apina

EyeToy: Monkey Mania laajentaa minipelejä virtuaalisen lautapelin suuntaan. Monkey Mania ei ole katu-uskottava, mutta hauska se on.

Monkey Maniaa voi pelata kuten muitakin EyeToyn minipelikokoelmia, yhtä yksinkertaista minipeliä kerrallaan, mutta se ei ole homman pääidea. Monkey Manian sydän on lautapelityylinen moninpeli. Ensin pyöräytetään kädellä kuvan ylälaidassa olevaa rulettia, joka arpoo, montako askelta pelaaja voi kentällä edetä. Toisinaan pelaaja päätyy ruutuun, joka vie minipelin ääreen.

Kaikki minipelit eivät ole erikseen pelattavissa alusta alkaen, vaan ne pitää aukaista lautapelissä. Minipelin voittaja kerää itselleen rahapotin, jolla voi ostaa erilaisia apuvälineitä ja ansoja. Muita voi kiusata esimerkiksi liukkailla banaaninkuorilla, ärhäköillä koirilla tai pommeilla.

Minipelivalikoima on tyylillisesti laaja. Kaikista minipeleistä ei pääse jyvälle ensimmäisellä yrityksellä. Vaikka teoriassa tietäisi, mitä pitää tehdä, käytäntö on usein toista. Apinoiden antamista vihjeistä huolimatta en saanut millään ilmapalloa lentämään oikeaan suuntaan. Suurin osa peleistä toimii vallan hyvin.

Monkey Manian valtteja ovat iloisuus ja humoristisuus. Apinamalli on sama kuin mainioissa Ape Escape -peleissä, ja selvästi näkee, että Sony on ajatellut ensisijaisesti lapsipelaajia. Pelaaminen onnistuu yksinkin, kun valitsee matsin konetta vastaan. Jos ystäviä ei ole tullut hankkineeksi, Monkey Mania on hyvä syy hankkia yksi.