Sonyn tuore kung futa opettava treeniohjelmisto suorastaan kerjää iltapäivälehdiltä poskettomia “Videopeli teki pojastani tappelijan” -otsikoita.
Pelit eivät ole enää pelkkää sohvalla löhöämistä tai ruudun äärellä nuokkumista. Tanssipelit ja Sonyn EyeToy-kamerahupailut tasoittivat tietä viime vuonna ilmestyneelle EyeToy: Kinetic -jumppaohjelmistolle (Pelit 12/05, 87 pistettä), jossa hikinen treeni on vähintään yhtä tärkeää kuin pelaaminen. Sarjan kakkososa on yhdistelmä uutta ja todella vanhaa. EyeToy: Kinetic Combat opettaa ähinän ja puhinan siivellä vuosisatoja vanhaa hung gar -tyylisuunnan kung futa.
Ohjelmiston ydin on kuudentoista viikon harjoitusohjelma. Vajaan puolentoista tunnin treenejä on vain kaksi kertaa viikossa, joten Kinetic Combat ei sovi ainoaksi kuntoiluvälineeksi. Harjoituksissa tulee aina hiki, mutta kunnon kohottaminen vaatii vähintään 3–4 kerran viikkoannoksen. Kaksi kertaa riittää toki alkuannokseksi rapakuntoisille peukalonpyörittelijöille.
Harjoitus koostuu lämmittelystä, kolmesta kung fu -iskutreenistä, kahdesta taistelutyyppisestä pelistä ja venyttelyvoittoisesta loppujumpasta. Ennen viimeistä puristusta saa tehdä vapaaehtoisen hengitys- tai hierontaharjoituksen. Tylsyyttä vastaan kamppaillaan treenin osa-alueita muuntelemalla. Ohjelmaan tulee uusi potku tai iskuyhdistelmien sisältö muuttuu. Lämmittelyssä ja loppurutistuksessa käytetään vaihtelevia, mutta pidemmän päälle tutuiksi muodostuvia hikijumppavirityksiä, kuten polvennostomarssia ja haarahyppyjä.
EyeToy: Kinetic Combatin innovaatio ja potentiaalinen kompastuskivi on kung fu -liikkeitä valvova kameraohjelmisto. Edellisen Kineticin valkku teki lihaskuntotreeneissä malliksi punnerruksia ja muita liikkeitä, joten siinä ei sinänsä ole mitään uutta. Kinetic Combat yrittää mallin näyttämisen ohella valvoa liikkeiden oikeata suoritustapaa. Kuntoilija siirtyy liikkeitä apinoivan silhuetin päälle ja koettaa seurata sitä mahdollisimman tarkkaan. Jotta tekniikat olisivat selkeitä, ne näytetään ja tehdään vähintään 45 asteen kulmassa ruutuun nähden.
Ankara sifu
Mikäli lyönti ei mahdu mallin sisään, punainen efekti näyttää virheen paikan. Silhuetin liikkeiden rytmiä ja muotoa seuraavat huitaisut korostetaan vihreällä. Mitä enemmän vihreää, sitä parempi arvosana. Periaatteessa yksinkertaista ja teoriassa toimivaa. Käytännössä liikkeitä on vaikea tehdä täysin oikein, kun ruudulta pitää syynätä koko ajan rytmiä ja paikkaa lattialla. Katseen pitäisi kohdistua hyökkäyksen suuntaan, ei sivulle tv-ruutuun.
Systeemi arvioi lähinnä nopeutta ja sijaintia, ei niinkään tekniikan puhtautta. Jos teet tekniikan oikein, mutta vähän väärässä paikassa, Kinetic Combatin mielestä isku menee pieleen. Menetelmä tuottaa ruudun täydeltä punaista ja tuskaista puhinaa etenkin monimutkaisissa yhdistelmissä ja kiperissä hyppytekniikoissa.
Vaikeiden liikkeiden ymmärtäminen edellyttää kamppailulajien tuntemusta. Kuka tahansa osaa kuunnella selitystä ja seurata mallia, mutta tekniikka saattaa silti olla hyödytön mukatorjunta. Tekniikat näytetään vain yhdestä suunnasta, ja se aiheuttaa useita harhaanjohtavia päätelmiä. Iskut sun muut metkut pitäisi näyttää eri kulmista ja mieluiten avainkohtia zoomaamalla ja hidastamalla. Ohjelmisto ei tietenkään osaa antaa tekniikoista lainkaan järkevää palautetta, ainoastaan kannustusta.
EyeToy: Kinetic Combatissa on runsaasti selkeän pelimäisiä harjoituksia, mutta kuudentoista viikon ohjelmassa ne ovat vähemmistönä. Hauskoissa peleissä viuhtoo vaihtelevan kokoisia kohteita, joita joko väistetään tai isketään. Maaleja on tarkoitus niitata kung fu -treenien tekniikoilla, mutta useimmiten touhu rapautuu vapaamuotoiseksi huiskimiseksi. Mutta mitä pienistä, pääasia että liikun ja hikoilen. Sparraaminen tosin tökkii pahasti, kun vastustaja näkyy vain telkkarissa. Mielikuvitusvihollisten takia Kinetic Combat ei pysty, eikä sen missään nimessä pidäkään pystyä opettamaan miten tappelussa pärjätään. Tosin “Kantsii jätkät varoo, oon treenannu Pleikkarilla kung futa” -lause antaa taatusti etumatkaa karkumatkalle.
EyeToy: Kinetic Combat on puutteistaan huolimatta kiinnostavaa treeniä. Kannattaa tosin muistaa, että edellisen osan tapaan luvassa ei ole mitään viisi minuuttia viikossa -ihmelääkettä. Edistystä tapahtuu vain tiukalla asenteella ja lukemattomilla toistoilla – aivan kuten oikeasti. Hällä väliä -menttaliteetillä Kinetic Combatista ei saa mitään irti. Kuusitoista viikkoa saattaa kuulostaa pitkältä ajalta, mutta kamppailulajien maailmassa se on vain alkeiskurssi. Jos hutkiminen kiinnostaa toden teolla, ylös, ulos ja lähimmälle salille.
82
