MicroProsen yritys palata lentosimulaattoreiden valiojoukkoon tapahtuu rohkeasti. Voiko lentokoneesta, joka on suunniteltu ainoastaan viholliskoneiden torjuntaan pitkän matkan ohjuksilla tehdä kiinnostavaa simulaattoria?
Takavuosina MicroProsea pidettiin lentosimulaattoreiden johtavana julkaisijana. Nälkä kasvoi kuitenkin syödessä ja simujen legendat alkoivat suoltaa muunkin tyyppisiä pelejä, simujen jäädessä polkemaan paikoilleen. Mutta pitkän tauon jälkeen vanha konkari lentää jälleen.
Fleet Defenderin tähtiroolin valinta tuntuu vähintään kummalliselta. Lennettävänä on nimittäin F-14B Tomcat, joka on lentotukialuksilta operoiva kaksipaikkainen torjuntahävittäjä. Koneen ainoa tehtävä on venäläisten pommikoneiden pitäminen mahdollisimman kaukana jenkkien tukialuksilta.
Laivaston suoja
F-14 on Yhdysvaltain ainoa kone, joka pystyy laukaisemaan valtavan kantaman omaavia AIM-54 Phoenix -torjuntaohjuksia. Suurena ja kömpelönä koneena F-14 ei pärjää tiukoissa lähitaisteluissa, eikä maakohteiden tuhoamiseen ole aseita lainkaan. Tomcatin työ on siis laukoa ohjuksia horisontin toisella puolella olevia viholliskoneita kohti, mikä ei kuitenkaan ole ihan niin tylsää kuin ensin kuvittelisi.
Fleet Defender käsittelee periaatteessa hyvin rajoittunutta aihepiiriä, mutta tekee sen sitten sitäkin tarkemmin. Pääosa toiminnasta koostuu lentotukialuksille nousuista ja laskeutumisista, tutkan operoinnista ja lentämisestä kurinalaisesti osana suurempaa kokonaisuutta. Tukialuksilla on omat koneensa lähitorjuntaan sekä maakohteiden pommitukseen, joten F-14-kuskin tehtäväksi jää lähinnä muiden koneiden saattaminen ja joidenkin viholliskoneiden tuhoaminen.
Tomcat on kylmän sodan tuote, joten pelikin on sijoitettu reippaalle 80-luvulle, aikaan, jolloin maailma oli vielä selkeästi jaettuna kahteen valtapiiriin. Harjoitteluosuuden lisäksi Fleet Defenderissä on kaksi kampanjaa, toinen Norjassa ja toinen Välimerellä. Kaikki tehtävät ovat periaatteessa valmiiksi purkitettuja, mutta kampanjoissa tehtävät polveilevat sen mukaan miten edellinen suoritettiin.
Kiikkerä kiitorata
Lentotukialus voi olla uskomattoman kiireinen paikka. Taistelutilanteessa kansi vilisee nousevia tai laskeutuvia lentokoneita ja helikoptereita. Meri ympärillä on täynnä muita saattoaluksia ja taivaalla on jatkuvasti partioita sukellusveneiden tai ilmaiskujen varalta. Aidon tukialusympäristön kuvaamisessa Fleet Defender onnistuu loistavasti.
'Prose on päässyt perusvirheistään eroon. Enää ei taistella yksin maailmaa vastaan, konetykki ei tapa valovuosien päästä ja ohjukset eivät ole erehtymättömiä. FD on ensimmäinen simu, joka kuvaa modernin laivaston lentäjien tehtäviä tarkasti esikuvan mukaan. Laivaston käyttämät, tehtävien mukaan koostetut ryhmät (strike package), esimerkiksi saattajat, pommittajat, tutkakoneet, sekä ns. hälytysreservi, on mallinnettu tarkkaan. Siipimiehiä on ja heitä voi komentaa jopa monipuolisemmin kuin Falcon 3.0:ssa. Yhteistyö siipimiesten, ilmavalvonnan sekä tukialuksen kanssa toimii.
Laskeutuminen tukialukselle hoidetaan kuten oikeastikin. Ensin otetaan yhteys lennonjohtoon, odotellaan ohjeita, siirrytään mahdollisesti jonoon odottamaan vuoroa, tehdään oikea lähestyminen ja kuunnellaan ja katsellaan tarkkaan lennonjohdon antamia ohjeita laskeutumisen aikana. Hyvällä säällä temppu voi onnistua muutaman pitkäksi menneen roiskautuksen jälkeen, mutta öisessä myrskyssä onnistunutta paluuta voi vain rukoilla.
Tutkamittausta
Kaksipaikkaista konetta miehittää lentäjä ja aseupseeri. Taistelutoiminta keskittyy lähes pelkästään monimutkaisen, mutta tehokkaan tutkan käsittelyyn, jossa onkin sitten puuhaa pitkäksi aikaa, etenkin jos haluaa realismia. Erilaisia tutkamoodeja on yhteensä seitsemän, joista onneksi yleensä vain paria tarvitsee. Lisäharmia tuo tutkakeilan koon säätely ja erilaisten symboleiden tulkkaaminen. Kohteiden tunnistamisen ja lukituksen jälkeen yleensä pahin haaste onkin jo ohi, koska ohjukset laukaistaan useimmiten yli sadan kilometrin etäisyydeltä. Erittäin tarkan tuntuisesti toteutettua, mutta voi olla että tämä osa pelistä osoittautuu monelle joko liian tylsäksi tai vaikeaksi.
Itse lentäminen on mallinnettu ilmeisen hyvin. F-14 on lento-ominaisuuksiltaan primitiivinen ja jäykkä, eikä sillä todellakaan tehdä mitään ketteriä temppuja. Aselastin painon, lentokorkeuden ja kääntyvien siipien asennon kaltaiset asiat on otettu huomioon koneen käyttäytymisessä. Sekä realismin että vaikeuden voi säätää monipuolisesti.
Myrskyssä ja tyvenellä
Taivaalla ja merellä vastassa on käytännössä koko maailmansotien jälkeinen Neuvostoliiton kalusto. Länsipuolellakin on vastaavan monipuolinen joukko nimenomaan laivaston aseistusta. Graafisesti koneiden, laivojen ja aseiden ulkoasu on osittain ennennäkemättömän upeata ja vain osittain keskinkertaista. Sekä laivat että F-14 on tehty näyttävästi, aina laivueiden tunnuksia ja siipien alla roikkuvia aseita myöten, toisaalta suuri osa muista lentokoneista näyttää olevan peräisin tekijöiden ylijäämävarastosta. Tiedä sitten mitä ohjelmoijien päissä on liikkunut, kun ovat lisänneet Norjan taivaille satunnaisia lohikäärmeitä ja Bermudan kolmioon vuonna -48 kadonneen hävittäjälaivueen kiertelemään massiivista ufoa.
Sääolosuhteet on tehty huolella, etenkin meren pintaan ulottuva sumu ja yölennot ovat pelottavan aidon tuntuisia. Taivas ja pilvikerrokset näyttävät oikeilta, ja efekti, joka syntyy kun synkkien pilvien päällä odottaa sokaiseva valo, on huikaiseva. Auringonlaskut ja -nousut merellä herkistävät mielen sodankin melskeessä. Ulkoisella loistolla on kuitenkin hintansa: näyttö päivittyy välillä töksähdellen ja varsinkin laskeutumisissa kaipaisi herkempää ohjausta.
Äänimaailma on mitäänsanomaton, tosin moottoreiden äänet ovat kerrankin kuunneltavia. Puhetta ja muita efektejä on käytetty taloudellisesti. Musiikki on aivan kamalaa sekameteliä. Modeemipeliä ei F-14 tarjoa, mikä on suuri puute. Ensimmäinen versio sisältää myös sankan bugilauman, joka karkoittuu Pelit-BBS:stä löytyvällä 1.2.-päivityksellä.
Fleet Defender on hieman jakomielinen tapaus. Tavallaan on kunnioitettavaa, että tekijät ovat rajanneet tarkasti aihepiirinsä. Kuitenkin ainakin minä jäin kaipaamaan pommituksia ja tiukkoja ilmataisteluita, sillä näyttävyydestä huolimatta suurin osa ajasta kuluu tutkaa käpistellessä. Laskeutumiset on mallinnettu tarkkaan, mutta eivät millään jaksa kiinnostaa muutamaa kertaa pidempään.
Hyvin toteutetut kampanjat ja aktiivinen yllätyksiä täynnä oleva ympäristö pelastavat kuitenkin paljon. Vanhoilla MicroProsen perisynneillä eli yksin lentämisellä, aivottomilla vihollisilla ja kampanjoiden köyhyydellä tämä simu olisi ollut totaalinen katastrofi. Onneksi historiasta on otettu opiksi, koska nyt todella tuntee lentävänsä keskellä modernia merisotaa. Manuaalitkin ovat vanhaan malliin paksuja ja täynnä pikkutietoa ja historiaa. Fleet Defender on vanhojen konkareiden hieman tylsä, mutta näyttävä paluu, joka antaa aihetta odottaa jatkoa innolla.
85
