Nintendon F-Zerot ovat ajopelien klassikkoja, futuristista liitoautorallia on kaahailtu iät ja ajat. Menestyksen salaisuus on vauhdin tuntu ja sujuva pelattavuus. Samasta syystä GP Legendin karulla grafiikalla on tarkoituksensa.
Kökkö ulkokuori sallii erittäin nopeatempoisen ajopelin tunkemisen Gameboy Advanceen. Pelaan mieluummin sujuvaa Legendin Grand Prix -pelimuotoa 29 kilpailijaa vastaan kuin jonkin muun pelin tökkivää silmäkarkkia paria hassua vastustajaa vastaan.
Vauhti on jopa yllättävän kiivas, kun mittari näyttää yli kahtatuhatta. Onneksi valittavissa on kolme vaikeusastetta. Me, joissa nakkisormigeeni on vahvana, voimme siirtyä häpeämättä aloittelijoiden sarjaan.
Perinteisen Grand Prix -kisailun seurana on viehättävä tarinamoodi, jonka roolipelielementit tuovat voiton tavoitteluun lisämotivaatiota. Alussa valittavana on vain Rick Wheeler, mutta tarinan edistyessä pääsee pelaamaan myös muilla hahmoilla. Ratoja voi harjoitella kaikessa rauhassa tai yrittää rikkoa kierrosennätyksiä Time Attack -tilassa. Harjoittelu kannattaa, sillä silloin voi etsiä radoilta oikoteitä ja vaihtoehtoisia reittejä.
Kontrollit ovat F-Zeroissa yksinkertaisia: A-nappi on kaasu ja B jarru, hartianappeja voidaan käyttää apuna tiukoissa käännöksissä. Tulpaklikkaamalla hartianappeja voi vieressä olevaa vastustajaa häiritä ja töniä.
Ilahduttavasti linkkikaapelimoninpeli onnistuu jopa yhdellä pelikasetilla. Tosin monipuolisemmat moninpeluumahdollisuudet avautuvat vasta, kun kaikilla osanottajilla on oma pelikasetti.
Mikäli vierailee Japanissa ja sattuu avaamaan hotellihuoneen telkkarin oikeaan aikaan, saattaa nähdä animesarjan, jossa on tuttuja hahmoja. F-Zero: GP Legend perustuu tv-sarjaan.
88
