www.formula1-game.com
Mä oon aina tykännyt ajaa lujaa. Kun kurvista tulee ulos ja lyö latan tiskiin, se on sellainen bon voyage -fiilis. Nyt mä ajan ammattilaisten kanssa. En olis kyllä uskonut, kun mulla ei ole tuota mikroautokokemustakaan.
Ei se tämä ammattilaisen arki ole kyllä helppoa. Ekaks pitää mennä autokouluun. Siellä asiat väännetään rautalangasta. Ne eivät uskoneet, että oon joskus vääntänyt rattia. Sekin piti opettaa uudelleen. Sitten ne kertoi, miten pitää ajaa suoraa tietä eteenpäin. Seuraavaks opeteltiin, miten mutkat leikataan. Jos ei heti onnistunut, niin kauan reenattiin, että homma meni putkeen. Mulla tuli pää kipeäksi. Mä olisin halunnut tietää, et missä ne varikkotytöt on.
Autolla ajaminen on muuten yllättävän vaikeaa. Varsinkin tällaisella lasikuituohjuksella. Ekaks mä yritin ajaa sillai rennosti sohvalta, mutta äkkiä mä huomasin, ettei se oo tän vitsin clue. Kun tattia väänsi, tärinöistä olisi pitänyt päätellä, milloin auto lähtee hanskasta. Sitten mä koin valaistumisen.
Näissä hommissa autoa pitää ajaa ihan tosissaan, siis niinku kieli keskellä suuta. Siks kannattaakin hommata ratti ja polkimet. Ajaminen alkoi luonnistua ihan eri tavalla, eikä mua oikeestaan edes kismittänyt se autokoulukaan enää. Onneks nää nykyaikaiset autot on sen verran fiksuja, että ne jarruttaakin, jos ei itte osaa. Sitten kun omat taidot karttuu, noita automaatteja voi kytkeä pois päältä.
Ajaminen tuntuu aika hyvältä, vaikka sitä pitää treenata aika paljon. Mä en kyllä muista, että autokoulus mulla olis ollut näin paljon vaikeuksia. Kyllä siinä sitten ku aikansa veivas alko oppia, et miten tää vehje oikein käyttäytyy ja parin illan jälkeen noita ajoapujakin uskals jo kytkee pois päältä. Vaikka toi tuntuma ei ookaan ihan keveimmästä päästä, mä uskoisin, että se iskee aloittelijan lisäks myös vähän kokeneempaan kisakuskiin. Auto on just niin hankala ku itte haluaa eli ihan täydellinen vastakohta naiselle.
Panis Häkkinen Takagi
Kun ne viimein löi mulle kortin käteen, mä pääsin ajamaan ihan oikeissa kisoissa. Mä oon omasta mielestäni aika kovassa iskussa, vaikka aloittelija oonkin, mutta ihan hirveesti mulle ei annettu luottoa. Ekalla kaudella riitti, että mä sijoitun jonnekin letkan loppupäähän.
Mä jo vähän suutuin, mutta sitten mä huomasin, ettei mulle annetulla romulla oikein korkealle päässytkään. Aika erikoista. Mä odotin, että olisin päässyt päästelemään Kimin kanssa heti kättelyssä. Sit kisojen jälkeen me oltais menty gorillapuvuissa Monacoon iskemään misuja. Ehkä sitten ens kaudella. Mut joo, kyllä mun ego kestää, vaikka pitäiskin alottaa vähän alemmalta oksalta.
Onneks Jäämiehen kanssa pääsee hengailemaan pienissä pätkissä. Tallikaveriksi pääsee haastekoitoksissa, joissa on tarkoitus auttaa tallikaveria tai hoidella muita hanttihommia. Kimin lisäks saa päästellä kuuden muun maailmanmestarin aisaparina.
Nää pikkupätkät on tuon urapelin kaveriksi ihan mukavia pikapyrähdyksiä, mut mitään kovin helppoja ne ei oo. Vaikka mä kuinka yritin, aluks oli hankala päästä pistesijoille. Alla oli nopeat renkaat ja tankki täynnä tehokkainta bensaa, mut silti mua vietiin ku litran mittaa. Onneks mä sain yrittää uudestaan niin monta kertaa ku halusin ja kukaan ei huutanut, vaikka mä mokasin.
Tair vas päät
Formulalla päästely ei oo pelkkää ajamista. Välillä pitää käydä varikolla, ettei bensa lopu. Renkaatki kuluu käytössä. Ne muuten menee aika nopeesti paskaks ja sitte son soronoo. Omassa autossa samoilla nakeilla voi päästää vuodesta toiseen, jos poliisi ei pysäytä, mutta toista se on kilpa-autoilla. Yhdessä kisassa menee saman verran renkaita ku normikumeja yhden ihmiselämän aikana.
Vaihdettavat renkaat ja käytettävä polttoaine valkataan radalla ristiohjainta nypelöimällä ja sitten ajetaan pilttuuseen. Renkaiden kanssa kannattaa muuten olla tarkkana. Jos iskee vahingossa alle aurinkoisella säällä sadekelin nakit, homma menee varmasti vihkoon. Formulakuskin pitää miettiä monenlaisia asioita.
Mä tykkään ajaa silloin ku paistaa. Jos taivaalle ilmestyy harmaita pilviä, homma menee aika paljon vaikeemmaksi. Heti ku alkaa sataa, kantsii kyl kiirehtiä varikolle. Noilla kuivan kelin nakeilla on pirun hankala päästellä, ku taivaalta sataa vettä. Keli vaikuttaa aika mukavasti tohon ajotuntumaan. Auto lähtee paljo helpommin lapasesta jos ei oo varovainen ja etenki mutkat pitää päästellä tosi tarkasti.
Schumacherilla ei varmaan oo hirveesti kavereita, kun tuosta kolhimisesta rangaistaan. Mä muutaman kerran oon yrittänyt parannella omia sijoituksia kylkimyyryn kautta, mutta aina ne huomaa, kun mä vähän venytän sääntöjä. Ei paljon naurata, kun tilillä on puoli minuuttia penalttia, kun ylittää maaliviivan. Ku manageri pudistelee pettyneenä päätään kisan päätteeksi, pala nousee väkisinki kurkkuun. En mä tahallani.
Te reis vas haart
Mä oon tottunut siihen, että jos mä töhöilen, muut odottaa mua. Tää on ihmeellinen peli, kun tässä ei mennä hitaimman mukaan. Jos mutkassa painaa vähän turhan paljon kaasua, auto spinnaa ja sitten tutustutaan hietikkoon. Muut ajaa vaan menemään eikä ne piittaa musta pätkääkään.
Jokaiseen kisaan on onneks viis vapaavalintaista palautuspistettä. Kun auto menee metsään, painetaan nappia ja kelataan taaksepäin. Sitten ollaan taas radalla. Tää on kyllä toisaalta niin kasaria. Miks ihmeessä suunnittelutiimiin piti palkata Doc Brown? Eihän tässä nyt muutenkaan ajella DeLoreaneilla. No nyt sentään koko kisaa ei tartte ajaa uusiks, jos lähtökahinoissa ittensä kolhii kebabkioskille.
Mä oon aina luullut, että nitronappi löytyy vain Hurjapäistä. Näköjään näissä formuloissakin on tollanen taikanappula. Kun mä hakkaan KERS-namiskaa, auto käyttää varastoitua jarruvoimaa kiihdytykseen. Vitsi kun mun omassakin kotterossa olis tollanen. Liikennevaloista olis paljon siistimpää lähteä sillai nopeesti. KERSasta on apua vain muutamaks sekunniks, mutta onneks sitä saa käyttää joka kierroksella.
Toi ohittaminenki on nykyään heti ku tieteiselokuvista. Ton KERSin lisäks mä voin halutessani kikkailla takasiivellä. Siipinappula muuttelee vähän takaspoilerin kulmia, ja sitten mä liidän kaverin ohitte. Tää on mun mielestä vähän fuskaamista, mut ne rajottaa tuon käyttöä. Mä voin ottaa lisäbuustin vain silloin, ku oon sekunnin päässä kaverin takalistosta ja tota nappia saa painaa vain tietyillä rataosuuksilla.
Kyllä tää Formula-kausi on aika rautaa. Jos mä haluun, mä voin päästellä sillai rennosti, mut pelissä riittää niin paljon syvyyttä, että tällä voi ihan oikeesti kiusata itteensäkin, jos haluaa. Luulis, että noi naapurileirin olmitki tälle lämpeää, vaikka tää ei nyt ihan raskassarjalainen olekaan.
Nyt mä tiedän, miltä Häkkisestä tuntu sillon Japanin GP:ssä vuonna 1993, kun kiipes ensimmäistä kertaa palkintokorokkeelle ja tuuletti niin maan perkeleesti. JJ Lehdolla oli varmaan aika lailla samat fiilikset vuonna 1991. Ajamista on pakko reenata ja sillai vähän yrittämällä ei saa aikaseks ku ison kolarin. Kun mä pokkasin ekan pystini, mä oikeesti tunsin, et nyt mä oon saavuttanut jotain. Mä tuuletin niin, et kattolamput sai kyytiä.
JK Koski
F11: Kostealla kelillä kaasun kanssa on oltava varovainen. Kun mutkasta ajaa ulos, liian raskas kaasujalka saa auton spinnaamaan.
F12: Kerran kierroksen aikana voi käyttää KERSiä, joka antaa kerääntyneestä liikevoimasta lisäbuustin. Nitronapin lisäksi painikkeesta voi säätää takasiipeä, joka myös antaa lisävauhtia ohituksiin.
F13: Autot ja radat on mallinnettu peliin komeasti, mutta vauhdin hurmassa grafiikkaa ei ehdi ihastella.
F14: Ajolinjat ovat tärkeitä, sillä sekunnin kymmenyksetkin ratkaisevat sijoituksia. Halutessaan ajoavuista voi napata päälle radalle piirtyvän ajolinja-apurin.
F15: Schumacherin ajotyyli ei kannata, sillä kolaroinnista ja ylimääräisistä oikoreiteistä palkitaan rangaistuksilla.
84
