Kumpi on kovempi kart-kuski, putkimies vai jäämies?
Autoilun kuningasluokan mikroversio on kuin vesitetty einesversio aidosta metsästäjän leikkeestä, aidolla sienikastikkeella.
Ryppyotsaisille formulasimulaattoreille löytyy vaihtoehto sienimaasta. Mario Kart veti millintarkan ajomallinnuksen gonzo-filtterin läpi ja korvasi miljoonaa kulkevat lasikuituohjukset mikroautoilla. Nyt myös virallisen Formula 1 -lisenssin haltija Codemasters haluaa karting-apajille, aseenaan pallopäiset formulakuskit.
Perusta on valettu iloisista värisävyistä, ja tasaisten asfalttibaanojen sijaan nyt posotellaan hurjien korkkiruuvikierteiden ja huikeiden korkeuserojen kyllästämillä mielikuvitusradoilla. Vaikka puitteet ovat hulppeat, toteutusta vaivaa kolkkous.
Te reis vasnt haart
Marion, Bowserin ja kumppaneiden sijaan estradi annetaan kauden 2012 formulakuskeille. Jokaisesta aikamme gladiaattorista on väännetty pallopäinen karikatyyri, joka istua nököttää piskuisen formulansa puikoissa. Kirveellä veistetyt hahmot ovat kuin animaatioleffoista repäistyjä.
Sebastian Vettel heittelee läppää saksaksi. Kun Räikkönen availee ääntään, tankeroenglannin sijaan Jäämies höpöttelee sujuvasti lontoota. Vaikka sarjakuvamaiset kuljettajat eivät juuri taidoiltaan eroa toisistaan, mukulat löytävät pallopäistä helpommin suosikkinsa.
Kumitassuja on tarjolla kolmenlaisilla moottoreilla ja lohkon koko ajaa myös vaikeustason virkaa. Tuhannen kuution pikkumoottorilla kaikki kulkee kävelyvauhtia, mutta kolmen litran jurmun pitäisi jo panna ajotaitojakin koetukselle. Harmi että haaste on fantasiaformuloissa tyystin tuntematon käsite.
Talo voittaa aina
Piikkipaikan riistäminen mielikuvituksellisilla kilparadoilla ei ole temppu eikä mikään. Kuminauha jarruttelee, jos homma päättyy rengaspinoon, eivätkä taakse jäävät kilpaveikot edes yritä kuroa eroa kiinni.
Yksinkertaiset kontrollit tekevät voittamisesta lasten leikkiä. Suuntaohjaimen lisäksi tyrkyllä on vain kaasu ja jarru, joten sladitteluun käytetystä käsijarrustakaan ei tarvitse huolehtia. Baanat voi päästellä läpi urku auki. Tarvittaessa KERS-järjestelmä antaa pienen nopeusbuustin, kun kaasuhanikan hellittää hetkeksi ja runttaa jälleen pohjaan.
Kolistelu ei tunnetusti formularadoilla kannata, sillä lasikuitupirssit ovat herkkiä rikkoutumaan. Lämä tekee vahinkoa myös pikkuautoille, mutta pitkin ratoja kylvetyt varikkoportit korjaavat kulkimen kuntoon käden käänteessä. Isommat sumat saattavat houkutella paikalle myös turva-auton, jonka perässä posotellaan hetken aikaa pienellä kaasulla.
En edelleenkään käsitä koko turva-auton ideaa. Paras selitys sille on suitsia epäonnistunutta kuminauhailua. Pillit soivat yleensä silloin, kun piikkipaikalla posottaessa etumatka muihin on kasvanut liian pitkäksi.
Kirittäjille voi tehdä jäynää maastosta löytyvillä aseilla, mutta tähän ei tarvitse turvautua kuin moninpelissä, sillä vastarintaa tiiraillaan suurimman osan ajasta taustapeileistä. Toisinaan oma matka saattaa hidastua ikuisten kakkosten pyssytykseen, mutta ne ovat pelkkiä hidastustöyssyjä matkalla mestaruuteen. Kunpa suomalaiskuskit olisivat näin ylivoimaisia myös tosielämässä.
Rata tyhjänä
Verkkorintama on tyhjä kuin Jeesuksen hauta pääsiäisenä. Yritin kuumeisesti päästä ottelemaan ihmisvastustajaa vastaan, mutta ilmeisesti mikroautomiehet viettävät aikaansa joko Marion tai säkkipojan kanssa. Tyhjillä radoilla on helppo hyräillä laulu- ja soitinorkesteri Yön hittibiisistä tehtyä muunnelmaa. Niin pienen hetken Räikkönen on ylivoimainen.
Pieleen menneen tasapainotuksen ja yliyksinkertaisten kontrollien lisäksi radat ovat aivan liian pitkiä ja hulppeista puitteistaan huolimatta radanvarsilla ei tapahdu juuri mitään. Isojen poikien formulapeleistä työstetyssä lastenversiossa lähtökohdat ovat kunnossa ja mukana on muutamia omiakin ideoita, kuten vaihtelevat säätilat. Kaatosade saattaa yllättää koska tahansa ja märällä tiellä on ajotuntuma muuttuu aavistuksen kiikkerämmäksi.
Kokonaisuus tuntuu todella kliiniseltä eikä pelaaminen ole hauskaa. Toivottavasti Codemasters ei silti heitä ajohanskoja naulaan, sillä tekniikka ja miljöö ovat kuosissa. Täydellisellä sisältö-, kontrolli ja tekoälypäivityksellä peli muuttuisi aivan eri eläimeksi.
Tähän peliin voidaan soveltaa tuttua suomalaista formulamantraa: aina tulee ensi vuosi.
Juho Kuorikoski
65
