Suomen vanhan lentokaluston uusiminen muutakin kun naureskelua aiheuttavalle tasolle on synnyttänyt paljon meteliä sekä puolesta että vastaan. Falcon 3.0:n uusimman Hornet-lisäkasvaimen myötä me saunassa syntyneetkin pääsemme kokeilemaan, miltä se paljon puhetta ja porua aiheuttanut vastaostohävittäjä oikein tuntuu. Poliittisesti korrektit ihmiset saavat vielä bonuksena taivastella mukana tulevaa Bosnia-kampanjaa (kunhan muistavat että ostamalla Mig-29:n pääsee lentämään serbien puolella).
F/A-18 Hornet on laivaston käyttämä kaksimoottorinen hävittäjä, jota Yhdysvaltain laivasto käyttää pääasiassa maataisteluun, joskin ilmataistelukin sujuu. Outoa kyllä, koneeseen mahtuu enemmän ilmasta-ilmaan-aseita kuin mudanlennättäjiä.
Ampiainen ei ole haukka
Hornetin mittaristo on Falconia nykyaikaisempi. Kolmeen monitoriin saa näkyviin tutkan, uhkavaroitusjärjestelmän, navigointiruudun, tiedot moottorista ja muuta kivaa. Yleensä ottaen HUD-symboliikka eroaa Falconista, joskin samat tiedot löytyvät vain pikkaisen eri muodossa, joten se ei ole ongelma.
Ongelma sen sijaan on Hornetin lentäminen. Sen taipumus kääntyä keskiakselinsa ympäri (eli roll rate) on uskomaton. Aivan yhtä masentavan vaikea lennettävä kuin Mig-29 Hornet ei ole, kiitos tietokone-ohjatun lentopintojen säätelyn, mutta aivan tarpeeksi vaikea masentamaan sunnuntaipilotit (kuten minut). Myös Hornetin taipumus vuotaa energiaa vaatii uutta asennoitumista.
Egoa lommottava lysti jatkuu laskeutumisessa, sillä kiitoratana toimii tietysti lentotukialus. Siinä pelti ryskyy ja kauan, ennen kuin Hornet lepää turvallisesti kannella. Tietysti laskeutumisen voi edelleenkin jättää tietokonepilotille, ja puolimiehekkäänä vaihtoehtona lentotukialus tarjoaa myös tietokoneistetun laskeutumisen, jolloin pilotin pitää saada vain itsensä oikeaan paikkaan omin avuin. Laskeutumista valvova LSO-upseeri puhuu digitaalisesti sillä seurauksella, että osa lennonaikaisista vakioviesteistä on korvattu kohinalla.
Luonnollisesti Hornet sopii Electronic Battlefieldiin, joten ihannetapauksessa eli verkossa 6 pilottia voi lentää Falconeja, Mig-29:jä ja Horneteja haluamassaan suhteessa samassa kampanjassa.
Vain yksi alus
Hornetin suurin varsinainen vika on lepsuilu lentotukialusoperaatioiden mallintamisessa. Ensinnäkin USS Theodore Roosevelt on yksin, ilman muiden alusten puolutusrengasta, mitä on tasattu sillä, että alus on tuhoutumaton. Toiseksi alukseen on nähtävästi sijoitettu vain Hornet-lentue. Missä ovat F-14 Tomcatit? Missä lymyilevät A-6 Intruderit? Aitoudessa MicroProsen F-14 Fleet Defender jyrää Hornetin mennen tullen.
Vaikka Falcon 3.0 -runko on pääosin vielä erittäin kilpilukykyinen, sen ilmasta-maahan-ominaisuudet alkavat rassata jo raskaasti. Maverickien targetointi ja ennen kaikkea maatutka ovat toivottoman vanhanaikaisesti tehtyjä, kun rinnalle heittää F-15 III:n ja Tornadon. Maamaalitkin ilmestyvät näkyviin pahimmillaan vasta kun kone on niiden päällä, joten liian usein joutuu turvautumaan tiedustelulentoon, joka abortoidaan kun on painanut mieleensä vihollisen olinpaikat. Ja toimiva AWACS saisi pikkuhiljaa ilmestyä taivaalle.
Hornetia ei virallisesti ole julkaistu Euroopassa, eikä näillä näkymin tulla julkaisemaankaan, joten kyselkääpä sitä jenkkipelejä suoraan tuovilta maahantuojilta. Hornetin versio 1.0 sisältää lukuisten pikkubugien lisäksi edelleen täysin kelvottoman joystick-kalibroinnin, joten kipinkapin hakemaan Hornet 1.01 (ja Falcon 3.04 ja Mig 1.03) Pelit-BBS:stä.
Hornet sopii raskaan sarjan Falcon-ammattilaisille eikä tarjoa vaikean hallittavuutensa vuoksi huvilentäjille muuta kuin masennuksenpuuskia.
Hornet vaatii alkuperäisen Falcon 3.0:n eikä toimi yksinään
87
