Lopulta Bethesda teurastaa kuiviin teholypsetyn lehmänsä, mutta vielä viimeiset kirnupiimät kaupitellaan pelikansalle.
Jokseenkin yhtäläisissä määrin kehuttu ja kritisoitu Fallout 3 on saanut yhteensä viisi ladattavaa lisäseikkailua, joiden laatu ainakin ensimmäisen kolmen osalta oli turhan vaihteleva (Operation Anchorage: Pelit 3/09, 73 p. The Pitt: Pelit 5/09, 79 p. Broken Steel: Pelit 6/09, 83 p). Loppuuko Fallout 3:n tarina (toistaiseksi) kunnialla vai onnettomasti unohduksiin hiipuen?
Yhteistä kahdelle viimeiselle lisäosalle on se, että toisin kuin edellinen lisäri Broken Steel, kumpikaan ei nosta peruspelin tasokattoa. Niinpä suurimman ilon ja hyödyn näistä molemmista saanee, kun omistaa jo Broken Steelin.
Oi maamme suo
Point Lookout vie yksinäisen joutomaan levottoman harhailijan rehevämmille korpimaille. Kekkulimaisen Tobar-lautturin jokilaiva Duchess Gambit on rantautunut Potomacin rannalle, ja pienen neuvottelun jälkeen Tobar suostuu (maksua vastaan) kuljettamaan sankarimme Point Lookoutin rannikkokaupunkiin. Siellä kuulemma odottavat löytäjäänsä mittaamattoman arvokkaat aarteet ja suuret seikkailut. Niiden kuolettavuus ei varmasti tule kenellekään yllätyksenä.
Toisin kuin aiemmat Falloutin ladattavat laajennukset, Point Lookout sijoittuu kokonaan omalle kartalleen, jonka koko on noin viidesosa peruspelin Capital Wastelandista. Peruspelin maisemien tavoin myös Point Lookout pohjautuu oikeassa maailmassa olevaan samannimiseen luonnonpuistoon ja sisältää paljon (suomalaisille tuntemattomia) todellisia maamerkkejä. Esimerkiksi Calvertin kartano on aivan oikea rakennus ja on mallinnettu ilmeisen uskollisesti peliin. Paikan maasto on pääasiassa rannikkoa ja metsäistä suorämeikköä, jotka molemmat ovat tervetullutta vaihtelua pääkaupungin alueen hiekkaiseen kivikkoon ja rauniokaupunkeihin.
Vaikka Point Lookout on säilynyt ydinsodan tuhoista verraten turmeltumattomana, ystävällistä vastaanottoa paikallisilta on turha odottaa. Rämettä kansoittavat muun muassa kaamiot, tajuntaa laajentavia pungahedelmiä nautiskelevat hipit ja sisäsiittoiset punaniskamutantit. Toki muutamia ystävällisiäkin asukkaita löytyy. Tekemispuolella laajennus sisältää muutaman tehtävän mittaisen suuremman pääjuonen ja läjän pienempiä, vapaamuotoisempia tehtäviä. Nämä kaikki ovat ihan mielenkiintoisia ja tarjoavat tekemistä kiireestä riippuen vajaaksi kymmeneksi tunniksi.
Kauhujen piknik
Ehkä kuitenkin hienointa Point Lookoutissa on sen omituinen tunnelma, joka on kuin yhdistelmä Falloutia, Lovecraftin tarinoita ja kauhuelokuvissa usein nähtyjä pelottavia metsäläisiä. Usvaiset suot ja nummet ovat varsinkin yöllä aavemaisia paikkoja, ja jännäpissan lirahtaminen on lähellä siinä vaiheessa, kun selän takaa kuuluu vähämielisen suomutantin karjaisu kirveen iskeytyessä selkään. Lisäosan henkeen sopivasti yritinkin koko ajan pitää hahmoni juovuksissa pontikasta.
Point Lookoutin seikkailut ovat siis mainioita ja tekemistä on ladattavaksi lisäosaksi aivan riittävästi. Uudet varusteet jättävät ehkä hieman toivomisen varaa. Uutta kamaa on todella vähän ja siitäkin suurin osa perinteisiä tuliluikkuja, kuten uusia kivääri- ja haulikkomalleja. Toisaalta Fallout 3:n loppupelissä hahmon varusteilla ei enää ole niin suurta merkitystä, joten jos joku saa viboja rääsyihin pukeutumisesta ja metsän eläinten (tai mutanttien) ampumisesta haulikolla huuliharppu taskussa, kukapas minä olen estelemään. Sitä paitsi se kaksipiippuinen haulikko on yllättävän tehokas!
Leikepöydän zetatestaajana
Viimeinen, elokuussa ilmestynyt lisäseikkailu Mothership Zeta vetää koko homman kirjaimellisesti toisiin sfääreihin, siirtäen postapokalyptisen rymistelyn 50-luvun scifileffoista nyysitylle avaruusalukselle. Pienet vihreät miehet tekevät kaappaamillaan ihmisillä ja eläimillä outoja kokeita eikä tulevaisuus leikepöydällä näytä kovin valoisalta, joten alukselta on paettava takaisin joutomaan radioaktiiviseen helvettiin. Ei muuta.
Muukalaisaluksen krominen teknologia ja kiiltävät käytävät ovat ilahduttavan erilaisia kuin peruspelin bunkkerit, mutta siinäpä se Mothership Zetan vahvuus sitten on. Eniten ufolisärissä kyrsii se, että peruspelin ja muutaman aiemman lisäseikkailun vapaa tutkimusmatkailu on poissa. Koko ufoepisodi on uskomattoman tylsä, yhtä kohtaa lukuun ottamatta täysin lineaarinen putkijuoksu, jossa rampataan samanlaisia käytäviä kyllästymiseen asti. Vihollisia on noin kolmea eri tyyppiä ja niistäkin kaikki, paitsi pari satunnaisesti ilmestyvää kovempaa kaveria, kuolevat parista osumasta. Kylläpä nauratti erityisesti siinä vaiheessa, kun lopulta edessä oli pääpahis, joka kaatui yhteen (1) pääosumaan.
Överilinja jatkuu myös alukselta löytyvissä uusissa aseissa. Muukalaisten läjäyttimet ovat jo sellaisenaan törkeästi parempia pyssyjä kuin mikään maanpäällinen, ja lisäksi niillä tarpeeksi räiskimällä tienaa itselleen perkin, joka parantaa mutkien tehoa ennestään. Tosin kylväähän korkean tason hahmo kuolemaa ihan tarpeeksi jo paljain nyrkein, mutta nämä sädepyssykät ovat mauttoman rajoilla.
Kuolleita edessä, kapteeni
Välillä Mothership Zeta yrittää kovasti olla Bioshock tai Dead Space, sillä alukselta löytyy aiemmin abduktoitujen jälkeensä jättämiä äänitallenteita. Tämä hyväksi koettu idea jää jotakuinkin totaalisen turhaksi. Loppujen lopuksi ääninauhat eivät paljasta juuri mitään muukalaisten motiiveista tai oikeastaan mistään muustakaan. Aluksen pari muuta abduktiouhria roikkuvat sankarin peesissä ja ovat kaikin puolin tarkoituksettomia paperikulisseja, paitsi eräs tajuttoman ärsyttävä pikkutyttö, joka toimii eräänlaisena deus ex machinana, tökkien juonta ja toimintaa jatkuvasti eteenpäin kuin sähköpiiskalla. Fallout 3 ei muutenkaan ole tunnettu hyvin kirjoitetuista hahmoistaan tai dialogistaan, mutta kyseinen kakara on oikeasti pohjanoteeraus rasittavuudessaan ja kökköydessään.
Lopullisena iskuna vasten kasvoja ”juonen” läpipeluun jälkeen avaruusaluksen tutkimatta jääneisiin osiin ei enää pysty palaamaan. Tämä aiheuttaa muun muassa sen, että yhtä lisärin neljästä achievementista ei voi saada, ellei tajua oma-aloitteisesti käydä tutkimassa näitä vapaavalintaisia aluksen osia silloin kun se ylipäätään on mahdollista. Tosin pelkästään pakollisten paikkojen tutkiminen juonen puitteissa on sen verran puuduttavaa, että lisää sitä samaa on liikaa. Mittaa seikkailulle kertyy viitisen tuntia, mikä on alle kymmenen euron hintaiselle lisäosalle ihan hyvin.
Hyvä diili, huono diili
Molempia näistä viimeisistä lisäosista vaivaa jo mainittujen seikkojen ohella melko vakava ongelma. Varsinkin Broken Steelin nostaman tasokaton ansiosta ne ovat peruspelin läpäisseelle hahmolle kohtuuttoman helppoja, ja ainoa haaste tulee lähinnä satunnaisista, normaalia kestävämmistä vihollisista. Niinpä taistelut ovat varsin yksipuolista teurastusta eikä haasteesta ole tietoakaan. Voi toki olla, että uransa alkupuolella oleva aavikkovaeltaja joutuu rutistamaan näissä otsa hiessä, mutta koska Fallout 3 on kaikkineen syönyt elämästäni jo noin sata tuntia, ei kauheasti tehnyt mieli aloittaa uutta hahmoa ja kokeilla.
On harmi, että kahden varsin hyvän lisäosan eli Broken Steelin ja Point Lookoutin jälkeen Falloutin DLC vetää viimeisen lisärin kohdalla pohjakosketuksen ja lopettaa siihen. Koko hommasta olisi jäänyt hiukan parempi maku suuhun, jos viimeiseen tarjoomukseen olisi panostettu kunnolla eikä vain heitetty myyntiin huonon FPS-pelin oloista yhden tempun putkiräiskintää. Tiivistettynä siis Point Lookout on ehdottomasti ostamisen arvoinen, jos tunnelmallisesta Fallout-seikkailusta ei ole vielä saanut tarpeekseen, mutta Mothership Zeta kannattaa suosiolla jättää väliin. Ja hitto soikoon, sen tulevan Fallout: Las Vegasin olisi syytä tarjota jotain oikeasti uutta.
86
