Saksalaispelissä värillä on väliä.
Scifikaahaus F-Zero nähtiin viimeksi kauan, kauan sitten, kaukana GameCubella. FAST – Racing League koittaa helpottaa rakettikaahauskaipuuta ja onnistuu mainiosti.
Sain pitkään hyllyssä pölyttyneelle Mario Kart -muoviratille taas käyttöä. Fastin nopeita rakettirekiä ohjataan Wiimoten liiketunnistimilla. Kilpamasiinoiden ohjaaminen on herkkää ja vakaata, vaikka Fast ei tue MotionPlussaa.
Metrin pari baanan yläpuolella leijuvat kilpurit reagoivat ohjaukseen salamannopeasti, sillä ne eivät sladita tavallisella alustalla lainkaan. Fast-sarjan kuusi erilaista masiinaa erottuvat toisistaan painon, huippunopeuden ja kiihtyvyyden suhteen.
Älä äijä leiju
Fast eroaa muista scifikaahailuista edukseen mustilla ja valkoisilla buustikaistoilla ja -hyppyreillä. Alukset keräävät radalla lojuvista energiapalloista buustia, jota käytetään värin vaihtamiseen tummasta valkeaan tai päinvastoin, ja vapaaseen buustiin. Kun buustikaistan ja kilpurin värit täsmäävät, vauhti kiihtyy roimasti, mutta väärä väri ryydyttää menon mateluksi.
Jos buustikaista on tunnelin katossa, oikea väri imaisee masiinan kattoon ja vaaranpaikka suhahtaa alta ohi. Kovat kolaukset ratavalleihin ja värin vaihdot laskevat buustimittarin tasoa yhdellä pykälällä. Vapaa buusti nielaisee puolet energiasta kerralla.
Vapaalla buustilla kerjää ikävyyksiä, jos rata ei ole tuoreessa muistissa: kaiteettomia mutkia, pyöriviä ansaseiniä ja liukkaita jääkurveja on vaikea navigoida, kun alus rynnii eteenpäin täyttä haipakkaa. Ulosajo tai ansaseinään rysäyttäminen päättyy aluksen räjähdykseen.
Kilpuri palaa maagisesti ehjänä radalle, joten kisa ei pääty kosahdukseen, mutta muut kilpailijat ehtivät noin viiden sekunnin räjähdysanimaation kuluessa kauas. Mokien kiinni kurominen on vaikeaa, sillä varmaotteinen tekoäly ajaa nopeasti ilman mainittavaa kuminauhaefektiä.
Rakettirakkineiden mestaruudesta kamppaillaan kolmessa nopeus- tai vaikeusluokassa, jotka koostuvat kolmesta neljän erilaisen radan sarjasta. Kun nopeusluokka vaihtuu, samat 12 rataa paahdetaan samassa järjestyksessä uudestaan. Toisto ei haittaa, sillä silkinpehmeästi rullaavat koukerot ovat hienoa ja huolellisesti viimeisteltyä jälkeä. Tyylikkäissä radoissa on runsaasti komeita kallistuksia, hurjia luuppeja ja lennokkaita hyppyreitä.
Kisoihin osallistuu vain kahdeksan pilottia, mikä ei riitä ruuhkaan tekemälläkään. Kun toisinaan putosin syystä tai toisesta kärkikaartin kelkasta, fiilistä kohottavia kirittäjiä ei enää näkynyt mailla halmeilla. Kaksinpeli pitää kilpailijamäärän mukavasti ennallaan, mutta ruudunpäivitys ei yllä jaetulla ruudulla samaan sulavuuteen kuin yksinpelissä. Kolmen ja neljän pelaajan kisat jäivät kokeilematta, sillä omistan vain kaksi Wiimotea ja Fast ei tue nettisuhteita.
FAST – Racing Leaguen vaikeustaso peilaa nimekkäämpiä haastajia. Jos pärjää Wipeoutissa tai F-Zerossa, selviää aivan taatusti Fastissa. Kisoissa saa sössiä, sillä tekoälykuskit tekevät toisinaan virheitä ja kolmas sija sarjan lopputilastossa riittää uuden sarjan avaamiseen. Yksittäistä kisaa ei saa aloittaa uudestaan alusta, mistä seuraa jonkin verran junnaamista. Sarjat eivät ole pitkiä, joten toisto ei äidy tuskalliseksi.
Tiukka systeemi sopii arcademaisen kompaktille rakenteelle, jossa ei ole kilpailuja vain kilpailujen vuoksi. Tekemistä on riittävästi, vaikka tyytyisi vähempään kuin ykkössijoihin.
Kun lyhyet mestaruussarjat on ennen pitkää tahkottu läpi, vääntäminen ei lopu vielä siihen. Pulmamaiset vauhtihaasteet koettelevat kuskin refleksejä ja hoksottimia. Erikoisratoja ja buustikikkailua hyödyntävissä haasteissa pyritään useimmiten tavoittamaan maali ennen kireän aikarajan nollautumista, mikä vaatii toisinaan luovia ratkaisuja. Vaihtelua peruskaavaan tuodaan tavaroiden keräilyllä ja pituushypyllä.
FAST – Racing Leaguessa ei ole merkittäviä ongelmia ja vähäisemmät puutteet kalpenevat digikauppapelin 10 euron hinnan edessä. Nokkela buustisysteemi toimii mainiosti enkä kaivannut aseita rehtiä kilpailua sotkemaan. Muoviratti tassuihin ja hanaa.
82
