Vatsan kautta käy tie oman prinsessan sydämeen.
Jos et keksi uutta, yhdistä pari vanhaa ideaa ovelasti. Fat Princess naittaa yläviistosta kuvatun, söpöilevän joukkomätkinnän nettiräiskintöjen pelitiloihin. Erikoisen ja ennen kaikkea toimivan liiton liimana käytetään ritariaikaan viittaavia fantasiakliseitä ja huumoria.
Isopääsoturien tehtävänä on suojella omaa prinsessaa ja kaapata vastustajan kruunupää. Kyse olisi perinteisestä lipunryöstöstä ellei maastossa lojuisi lumottuja kakunpaloja, joita syötetään prinsessalle. Mitä tuhdimpi prinsessa on, sitä vaikeampi häntä on ryöstää. Parinsadan kilon tonnikeijua ei raavainkaan luolamies kappaa kainaloonsa.
16 soturin joukkueen jäsenillä on viisi roolia, joita vaihdetaan vapaasti oman maun ja tarpeen mukaan. Tiimin linnassa on hattukoneita, jotka tekevät sotilaille ammattia vaihtavia päähineitä. Kun vikkelä peruskyläläinen kiskoo kotsan päähänsä, hän muuttuu joko taistelijaksi, metsästäjäksi, maagiksi, papiksi tai työläiseksi. Taistelija huitoo keihäällä, metsästäjä ampuu varsijousella, maagi sylkee tulta, pappi parantaa ja työläinen rakentaa. Aseiden ja kykyjen ohella hattu muuttaa sotilaan nopeutta ja osumien sietokykyä.
Duunari on porukan tärkein heppu, sillä hän päivittää hattukoneita maastosta hankkimallaan puulla ja kivellä. Buustattu hattumasiina antaa jokaiselle hahmoluokalle toisen, lennosta vaihtuvan kykyprofiilin. Kun hattukoneet on päivitetty paremmiksi, duunari siirtyy rakentamaan tikkaita ja muita vastustajan linnan valtausta helpottavia varusteita.
Pasifismi on voittajan valinta
Taistelu on kaoottista kohellusta. Ahtaimmissa pullonkauloissa kymmenet ukot hakkaavat, hyppivät, ampuvat, loitsivat ja parantavat toisiaan iloisesti ristiin rastiin. Rämpytys on lajityypille ominaisesti päivän sana eikä kontrollisysteemistä irtoa pahemmin syvyyttä. Kaikki menee suurin piirtein putkeen, jos riittävän moni soturi muistaa edes yhden riimin: jos ei prinsessa mitään paina, vie viholliset hänet mukanaan aina.
Taistelutantereet kuvataan värikkääseen sarjistyyliin. Kenttien äärilaidoissa sijaitsevat joukkueiden kotilinnakkeet. Maastoissa on runsaasti korkeuseroja, puita, malmikallioita ja tukikohtatorneja. Tukikohdilla ei ole elämää suurempaa merkitystä prinsessan kaappauksessa, mutta resurssipisteillä ratkaistavissa tappomatseissa niistä kannattaa jo tapella tosissaan. Muutamia kenttiä elävöitetään aktiivisilla elementeillä, kuten säännöllisesti reittejä tukkivalla vedellä tai laavalla.
Pasifistit pärjäävät Fat Princessissä melkein yhtä hyvin kuin murhanhimoiset miekkamiehet. Kun prinsessalle heittää palan kakkua, siitä saa pisteitä. Arkiaskareet, kuten puun kaataminen ja halkojen kantaminen linnoitukseen tai tukikohtaan, palkitaan nekin pisteillä. Tukikohtien valtauksesta (lue: vieressä seisomisesta) tippuu pisteitä pikkuhiljaa. Vihollisten teilaaminen nopeaan tahtiin on toki tehokkain tapa kartuttaa pistetiliä, mutta se vaatii huomattavasti enemmän taktista näkemystä. Enemmän pisteitä kerännyt joukkue tietenkin voittaa.
Fat Princess on kevyt ja viihdyttävä joukkomätkintä. Ainoa merkittävä ongelma on osallistumiskynnystä alentava yksinkertainen taistelusysteemi, joka ei tarjoa opiskeltavaa kovin pitkäksi aikaa. Uhkaavasta monotoniasta huolimatta Läskin prinsessan kimppakivaan uppoaa helposti yli 10 tuntia laatuaikaa, mikä ei ole hintaluokassa ihan vähän se.
84
