Fatal Racing – PCR presents: Kuka optimoisi koodin?

Kun joku mainitsee maagisen sanayhdistelmän "Stunt Car Racing", heräävät peliveteraanin aivosolut syvästäkin koomasta. Gremlinin Fatal Racingin mainosteksteissä tuo maaginen sanayhdistelmä on mainittu useammin kuin kerran. Pentiumin tarpeesta ei sitten enää varoitetakaan.

Fatal Racing on moderni toiminta-ajopeli. Kahdeksan autofirmaa taistelee keskinäisestä paremmuudestaan kerran vuodessa järjestettävässä turnauksessa. Kukin firmoista on rakentanut kaksi vaikeaa, vaarallista ja mahdollisimman viheliäistä rataa oman tehtaansa välittömään läheisyyteen. Auton nopeus ja kestävyys ovat tärkeitä, mutta lopputulos ratkaistaan itse kilpailussa, jossa kaikki keinot ovat sallittuja.

Stunt Car Racing oli ja on ehdoton klassikko. Tuo Geoff Grammondin luomus on yksi kaikkien aikojen mukaansatempaavimmista ja hauskimmista kilpa-ajopeleistä. Sen radat kulkevat korkealla ilmassa, eikä kaiteita tai muita suojarakenteita ole. Kokonaisuuden kruunaavat hillittömät hyppyrit ja erinomainen pelattavuus. Fatal Racingissa radat ovat pääosin seinillä rajatut, mutta hyppyrit ja nautittavat ilmalennot ovat mukana.

Kahdeksan ensimmäisen radan kimppuun pääsee heti ja mestaruuden voittaminen keskinkertaista vaativammalla vaikeustasolla tuo loputkin ihailtaviksi. Fatal Racingissa haasteellisimpia ja hauskimpia ovat monta hyppyriä ja paljon korkeuseroja sisältävät radat. Perinteisempiäkin vaihtoehtoja on (valitettavasti) tarjolla. Hyppyreiden lisäksi silmukat ja korkkiruuvit koettelevat ajotaitoa. Ennätysajoa voi kerrata monipuolisten uusintatoimintojen avulla.

Kontrollit ovat pelin reippaaseen perusideaan sopivat ja helposti omaksuttavat, mutteivät hienostuneet. Kuilun reunalla taiteilu ei onnistu kuten Stunt Car Racingissa. Jarrua ei juurikaan tarvitse. Rankat tömpsyt kuluttavat autoa, joten oikein ajoitetut varikkokäynnit ovat tarpeen. Funktionäppäimillä voi tallikaverilleen antaa yksinkertaisia käskyjä, esimerkiksi käskeä hänet hidastamaan takaatulijoiden menoa.

Kaksinpeli onnistuu jaetulla kuvaruudulla, ja verkottamalla peräti 16 pelaajaa voi samanaikaisesti taistella paremmuudesta. Modeemipeliä Fatal Racing ei tunne.

Ensimmäinen Fatal Racing -rutistus installoinnin jälkeisillä oletusarvoilla oli masentava kokemus. Ruudunpäivitys takelteli niin pahasti, ettei autoa pystynyt kontrolloimaan. Yksityiskohtatasoa reilusti laskemalla ja ruudun kokoa pienentämällä tunnelma kohoaa kohtuudella. Kilpailijoiden karsiminen kuudestatoista kahdeksaan ja uusintojen poistaminen parantaa edelleen ruudunpäivitystä, mutta parhaimmillaankin lopputulos on korkeintaan tyydyttävä.

Rupuisaan, nykivään grafiikkaan toki tottuu ja vauhdintuntu on kuin onkin riittävä. Jännittävät ratatapahtumat tempaavat loppujen lopuksi mukaansa, eikä mestaruustaistoa malta lopettaa kesken ennen kuin kaikki kahdeksan kisaa on kaasuteltu läpi. Pelin kimppuun palaa kuitenkin empien.

Fatal Racingin piti olla se intensiivinen ajopeli, joka tuo Stunt Car Racingin tunnelman nyky-PC:lle. Se on kuitenkin huonon ohjelmoinnin oppitunti, jossa suurin osa ajasta menee sopivasti riisutun grafiikkatilan etsimiseen.

75