Seuraava juna P.E.L.K.O.senniemelle lähtee laiturilta 3. Lastenliput eivät kelpaa.
PC:llä ja Xbox 360:llä selkäpiitä värisyttänyt kauhuräiskintä F.E.A.R. kääntyi PlayStation 3:lle. Vatsanpohjaa nipistää se tosiasia, että PS3:n F.E.A.R. on graafisesti kolmikon heikoin eikä käännöstyö muutenkaan ole parasta A-luokkaa.
Kun odotukset on nollattu, siirrytään hyviin uutisiin. F.E.A.R. on äärimmäisen viihdyttävä kujanjuoksu, jossa räiskintä ja kauhufilmeistä tuttu säikyttely ovat mukavasti tasapainossa. Ei sotilaita verisesti tappava friikkityttö yöuniin siirtynyt, mutta K-18-leima lätkäistiin pelille syystä. Enemmän pelotti valveilla, kun haudasta nousivat Kanerva ja Väyrynen.
First Encounter Assault Recon -joukon tehtävänä on etsiä ja taltuttaa yksityisarmeijaa kokoava Paxton Fettel. Tehtävä muuttuu koko ajan oudommaksi, kun jahdin aikana taistelijaa piinaavat hallusinaatiot uhkaavasta tappajatytöstä. Ovatko näyt merkki alkavasta hulluudesta vai oire jostain muusta?
F.E.A.R. käyttää tehokkaasti hyväkseen kauhuelokuvien elementtejä: käytävillä kuuluu epämääräisiä ääniä ja pimeydessä vilahtaa tunnistamattomia hahmoja. Kun patikoitavana on vielä pitkiä taipaleita ilman taistelua, tunnelma on inhan painostava.
Kun ahdistus viimein purkautuu, se ilmenee liipaisinsormen nykimisenä, kun Fettelin johtamat kloonisotilaat rynnistävät kimppuun. Tekoälymokkerit ovat tavallista kekseliäämpiä, vaikka soltuilla onkin pakottava tarve huudella kaikki havainnot pelaajasta. Mölinästään huolimatta pirulaiset kiertävät vaivihkaa selustaan, mikäli ei pidä varaansa.
Putket kuumana
Aseita on vain kourallinen, mutta niissä kaikissa on mukavasti ytyä. Ärhäkkä partikkeliase sulattaa lihat ja jättää jäljelle vain luurangon. Mukana kulkee vain kolme tappovälinettä plus kranaatit, joten lippaat hupenevat nopsaan jatkuvalla tulittamisella. Liipaisin on säädetty ultraherkäksi, joten välillä tulee ruimittua mitä tahansa yllättävää, kuten seinään ilmestyvää omaa varjoa.
Tähtääminen padilla toimii hyvin, sillä osuma-alue on antelias. Tosi tiukoissa paikoissa kudit menevät helposti harakoille, mutta onneksi yli-inhimillisiä refleksejä tehostava Matrix-erikoisliike hidastaa ajan. Efektit ovat näyttävän verisiä, mikä lisää räiskimisen tyydytysfaktoria.
Ikävästi toiminnan katkaisevat kenttien väliset lataustauot, joiden aikana ehtii käydä pas-selisti suihkussa. Miestä syö myös melko monotoninen kenttäsuunnittelu. Vaikka toimistorakennus soveltuu erinomaisesti putkiräiskinnän miljööksi, samat kola-automaatit ja Ikea-kalusteet alkavat äkkiä nyppiä. Toisaalta, öinen maisemakonttori on aika pelottava paikka.
Jaettua ruutua ei tueta, joten peliseuraa on etsittävä netistä. Servereillä ei ole tungosta, mutta deathmatchin ja lipunryöstön muunnelmiin löytyy helposti tusina sotilasta, mikä on sopiva määrä kompaktin kokoisille kentille. Hyvällä yhteydellä muiden lahtaaminen sujuu muikeasti. Valitettavasti linjan laadusta ei anneta etukäteistietoa, mikä on selvä miinus.
Vaikka F.E.A.R. ei pärjää näyttävyydessä Resistance: Fall of Manille, siinä on upea tunnelma, joka imaisee mukaansa kuin näkki syvyyksiin. Räiskintämatka kummitusjunan päätepysäkille kestää noin kymmenen tuntia, mutta lopussa junasta nousi tyytyväinen asiakas.
80
