FIFA 06 (Xbox, PS2) – Tolpan kautta

FIFA-sarja on kuin Suomen maajoukkue: komeita esityksiä ja lupaavia otteita, mutta aina jää jotain puuttumaan. Yrityskin jatkuu vuodesta toiseen.

Kotimaan jalkapallokausi vetää viimeisiään, mutta Euroopassa aletaan vasta päästä vauhtiin. Eurofutikseen keskittyvässä FIFA 06:ssa on mukana kaikki Euroopan mahtisarjat, suuri joukko vähemmän mahtavia sekä iso lauma aladivareita. Veikkausliigan on ilmeisesti katsottu olevan niin puulaakitasoa, että sitä ei jää kukaan kaipaamaan. Maajoukkueiden joukossa on Suomenkin sinivalkoinen porukka.

Yksittäisten otteluiden ja erilaisten turnausten lisäksi kaiken kruunaa 15 vuoden managerimoodi. Todellinen patriootti voi ottaa tavoitteekseen vaikka Manchester Unitedin avauskokoonpanon muuttamisen täysin suomalaiseksi. Menestystä on silti tultava.

Haluatko Romaniksi

Joukkueen managerointi alkaa alter egon luomisella ja joukkueen valinnalla. Suurseuran tähtipelaajien luotsina on heti kiinni menestyksessä, mutta johtoportaan odotukset ovat kovat. Heikommalla joukkueella pyristely saattaa olla välillä tuskaista, mutta potkujen pelko ei ole alati läsnä.

Menestymisen lisäksi täytyy pitää huolta joukkueen raha-asioista. Rahaa tulee mainossopimuksista, lippumyynnistä ja pelaajasiirroista, kuluja ovat pelaajien palkat ja mahdolliset uudet hankinnat. Rahaa pystyy sijoittamaan parempiin valmentajiin, mikä saa pelaajat kehittymään taitavammiksi.

Managerointi on kokonaisuudessaan köykäistä. Raha-asiat sujuvat kauden aikana omalla painollaan ja vain uusien pelaajien metsästys tuo säpinää toimistolle. Jos haluaa keskittyä joukkueestaan huolehtimiseen, pelit voi joko simuloida pikaisesti tai katsoa, kun kone pelaa. Konepeliin pääsee itsekin mukaan, jos tahti kentällä ei miellytä.

Päästyäni tappioitta ylivoimaiseen sarjajohtoon kokeilin simuloida muutaman matsin. Tukku voittoja, yksi tasuri ja yksi tappio, sitten sain potkut. Vaikka syyksi kerrottiin heikko menestys, kengitys johtui ilmeisesti punaisen puolelle päässeestä rahatilanteesta. Vaan minkäs teit. Kauden alussa pääomaa oli vielä komeasti, mutta viikoittaiset kustannukset veivät rahat. Lisää ei tullut, koska johtokunta ei antanut myydä yhtään pelaajaa ja lipputulot eivät riittäneet kattamaan menoja.

Managerin ura ei kuitenkaan katkea potkujen saamiseen, vaan töitä voi hakea uudesta joukkueesta.

Katse historiaan

FIFA 06 tuntee jalkapallon kunniakkaan historian. Pelin mukana tulee kooste hienoista maaleista vuosien varrelta, ja historiallisia joukkueita ja pelaajia voi avata täyttämällä erilaisia tavoitteita. Helpoimmat tavoitteet ovat esimerkiksi 25 maalin tekeminen millä tahansa seurajoukkueella tai kymmenen perättäisen tappiottoman ottelun pelaaminen. Menneiden muistelulla leikitellään muutenkin: taustamusiikin sijasta kaiuttimista saattaa tärähtää ikimuistoisten maalien radioselostuksia. Selostukset keskittyvät Englannin pääsarjaan.

Ulkoasunsa osalta FIFA 06 on timanttista työtä. Auringonvalossa kylpevät välinäytökset ja hidastuksien tyylikkäät pelaaja-animaatiot tekevät kokonaisuudesta televisiolähetysmäisen loistokkaan. Valittavissa olevat kamerakulmat ovat kaikki toimivia: mitä enemmän ruudulla näkyy pelaajia, sen parempi. Grafiikan yksityiskohtaisuudesta ei tosin pääse nauttimaan etäisten kuvakulmien vuoksi, mutta stadionit ovat hienoja.

Yleisön hoilotus, huokailu ja kannustus ovat tehokkaan tunnelman ydin. Selostajakaksikko kuulostaa autenttiselta, joskin välillä miehet ovat tilanteista pahasti pihalla. Lisäksi kautta pelattaessa alkaa hyvin nopeasti ärsyttää, kun ensimmäisen viidentoista kierroksen aikana miehet toitottavat aina matsin aluksi samaa "Kausi liian varhainen, jotta voi tehdä johtopäätöksiä" -litaniaa.

Mene sinä, minä katson

FIFA-sarjan heikkous etenkin kilpailija Pro Evolution Socceriin verrattuna, on aina ollut siinä, että pelaaminen ei tunnu jalkapalloilulta. Samat sanat pätevät FIFA 06:een. Jalkapalloilun sijaan pelitapahtumat ovat selvän pelimäisiä: asiat tapahtuvat kaavamaisesti ja toistuvasti ja pelaamisen luonnollinen sujuvuus puuttuu. Esimerkiksi korkeissa kaaripalloissa miehet jäpittävät paikallaan, kun edessä oleva vastustaja ottaa pallon haltuun. Puolustavaa miestä ei pysty liikuttamaan mukaan pallokamppailuun vaikka kuinka yrittäisi.

Vastaavia kömpelyyksiä tulee vastaan tasaisesti. Kun yksi pelaaja on merkannut pallon itselleen, muut pelaajat jättävät vapaana pyörivän pallon rauhaan, vaikka olisivat aivan lähellä. Miehet seisovat hassusti rivissä ja kaukaa ravaa pelaaja hakemaan pelivälinettä takaisin itselleen. Pallonriistot näyttävät aina samanlaisilta: mies juoksee takaa rinnalle, repii kraiveleista vähän aikaa, sitten hyökkääjä kompastuu jalkoihinsa ja puolustaja vie vaivatta pallon. Pilli ei soi koskaan.

Puolustuspelin toiminta on lainattu suoraan Pro Evosta: parilla napilla saa puolustajat juoksemaan automaattisesti pallon kimppuun. Koneen puolustustyöskentely on aneemista vieressä juoksemista ja seisoskelua. Puolustuslinja joko seisoskelee tai peruuttaa maalivahdin syliin vastustajan jyrätessä päälle. Jos haluaa jotain tapahtuvan, täytyy aina ottaa ohjat itselleen, jolloin homma toimii mallikkaasti.

Hyökkäyspeli ei ole koneella sen parempaa. Kärkipelaajien tekemät pystyjuoksut ja tyhjään tilaan säntäämiset ovat satunnaisia ja jäävät yleensä puuttumaan. Tai sitten syöttäjän juoksuanimaatio kestää niin kauan, että hyökkääjä ehtii paitsion puolelle ennen kuin pallo lähtee jalasta. Hyökkäyspeli perustuukin enemmän lyhyillä syötöillä sahaamiseen ja keskityksiin.

Liimapallo

Suurimman osan ajasta pallo viettää magneettisesti pelaajien jalassa. Vapaana pallo ei pyöri juuri koskaan. Koneen syöttöhassitkin ovat teennäisiä megaluokan mokauksia sivurajan ylitse. Vaparit lähtevät eräänlaisena painallustestinä, jossa voimaliukuri yritetään pysäyttää juuri oikeaan paikkaan. Aikaa ei ole paljon, mutta yrittämään ehtii parikin kertaa.

Aiemmista osista tuttuun peruspeliin on pultattu muutamia uusia ominaisuuksia, kuten pallon suojaaminen ja uudistetut harhautukset, mutta muuten meno on pysynyt entisenlaisena, sujuvan pelattavana. Pientä nipotettavaa on rutkasti, mutta pelaaminen on suurimman osan ajasta viihdyttävää. Peruskuviot, kuten keskityspaikkojen pelaaminen laitamiehille tai puolustuksen murtaminen pystysyötöillä, toimivat ja luovat hienoja tilanteita. Jokainen tolppaan kajahtanut laukaus jää mieleen kummittelemaan.

FIFA 06:n perusongelma on, että se houkuttaa enemmän videopelaamaan kuin yrittämään oikean jalkapalloilun temppuja. Kaukolaukauksia ei tee mieli ampua, kun pystysyötön jälkeinen sohaisu rangaistusalueelta uppoaa melkein aina. Liika valittaminen on silti turhaa, FIFAn herkullisen tunnelman pariin palaa aina mielellään.

Vaan kunpa taikakeijukainen laskeutuisi taivaista ja yhdistäisi FIFA-sarjan mahtavan visuaalisuuden ja huikean tunnelman Pro Evon autenttiseen pelikokemukseen. Vähäistä elämääni en enää sen jälkeen kaipaisikaan.

* * * * *

PS2-palloilu

PS2:lla voi pelata FIFA 94:ää, joka on kamalampi kuin muistinkaan, joten eteenpäin on menty. Muuten Xbox- ja PS2-versioilla ei ole sanottavaa eroa.

Tilanteissa ei ole satunnaisuutta, vaan animaatioiden varaan rakennetut tapahtumat toistuvat identtisinä otteluista toiseen. Kulma, jossa volley kimpoaa puolustajan rinnasta hölmistyneen maalivahdin ulottumattomiin, ei viihdytä kuin ensimmäiset kuusi kertaa. Viimeistään silloin huomaa, että tekoälyukot väsäävät kulmamaalin keskenään eikä pelaaja sitä voi mitenkään estää.

Innostuin Äärilää enemmän manageriosuudesta. FIFAssa matsit voi itse pelata, joten toimintaa on enemmän kuin lautapelimäisissä futismanagereissa.

Tuukka Grönholm

79