Ammattifutaajan kalenteri ei täyty yksinomaan liigaotteluista, sillä maajoukkuekeikkojen lisäksi huippujoukkueet satsaavat täysillä cup-turnauksiin. FIFA 07:ssä suosikkinsa pelirytmiin voi eläytyä myös verkossa, sillä joukkueen kauden voi toistaa reaaliajassa.

FIFA 07:n liiga- ja joukkuemäärä on henkeäsalpaava: pelattavana on lähes kolmekymmentä sarjatasoa kahdestakymmenestä maasta. Veikkausliiga on edelleen jätetty paitsioon, mutta Suomen maajoukkueen korpivaellukseen pääsee osalliseksi. Mielenkiintoisena uutuutena nettipelissä voi johdattaa suosikkijoukkueensa Englannin, Saksan, Ranskan ja Meksikon liigamestariksi. Vastustajina ovat muiden seurojen kannattajat, ja otteluohjelma noudattaa tosielämän pelikalenteria.

Toisin kuin evoluution huipulla paistatteleva kilpailijansa, FIFA uskoo lisenssien voimaan. Liigat, pelaajat ja joukkueet tunnetaan oikeilla nimillään, pelipaidat ovat aidonvärisiä ja tähtipelaajat näyttävät esikuviltaan. Arvosteluversion pelaajalistat olivat keskikesältä, mutta pelintekijät lupasivat päivittää ne myyntiversioon vastaamaan syksyn lähtötilannetta.

Kausi koostuu liigapelien ohella myös euro- ja kansallisten cupien mittelöistä. Etenkin Englannissa tämä tuo touhuun mukavasti lisäväriä, sillä sumujen saarelta on mukana kaikki neljä ammattilaistasoa. Liigapelirumban keskellä on hauska käydä hakemassa murskaava cup-voitto pikkuruisen Hartlepoolin kotistadionilta. Peribrittiläiseen tapaan cup-yllätyksiäkin sattuu, minkä luotsaamani Tottenham sai Coventryn vieraaana katkerasti kokea.

Raha ratkaisee

Managerimoodissa pelaajan täytyy pallottelun lomassa huolehtia seuran sponsorien hankinnasta ja pelaajaliikenteestä. Virkistävästi manageri pääsee liikuttelemaan oikeaa rahaa, eikä lelumaisilla tähdillä tai pisteillä tarvitse säheltää. Finanssipuolen ohella täytyy vastata myös seuran imagosta vastailemalla lehdistön kysymyksiin ja huolehtimalla pelaajien menemisistä. Managerin ratkaisut vaikuttavat paitsi johtokunnan ja fanien mielipiteisiin myös joukkueen moraaliin, jonka vaikutusta pelisuorituksiin voi vain arvailla.

Kausipelin parasta antia on pelaajien kehityksen seuraaminen, mikä on realistisempaa kuin Pro Evossa. Managerilla on tiedossa pelaajien lähitulevaisuuden kehitysennuste, johon vaikuttavat futaajan ikä ja suoritukset. Vaille peliaikaa jäävän kolmikymppisen arvot tulevat kauden lopussa ryminällä alas, ja vakiopermanenttiin kuuluvan teini-ikäisen taidot kasvavat kilpaa viiksihaituvien kanssa. Pelaajien kehitys ei ole jatkuvaa eikä se aina noudata ennustetta, joten 16-vuotiaan superjunnun kehittyminen pelimieheksi vie useamman kauden.

Taktiikkapöydällä ei pääse loistamaan. Määritellä voi ainoastaan kenttäryhmityksen, erikoistilanteiden antajat ja vastustajan hyökkääjien vartioinnin. Pelaajille ei voi antaa henkilökohtaisia ohjeita, jotka säätelisivät juoksusuuntia, puolustusvelvoitteita tai hyökkäysinnokkuutta. Yksinkertaisuus tasapäistää myös valtavan joukkuevalikoiman, sillä seurojen erilaiset pelifilosofiat ja taktiikat eivät pelitapahtumissa näy.

Homma holtiton on

FIFA:n kontrolleja on viilattu selvästi. Syöttöpeliä on selkiytetty tekemällä ero pitkien, lyhyiden ja kaksoispainallusten välille, mikä vaikuttaa välittömästi syötön pituuteen ja luonteeseen. Keskityksiä voi kiskoa sekä matalina että korkeina joko kaukaa ennen boksia tai sitten aivan päätyrajan tuntumasta.

Suurin osa uudistuksista nojaa kikkatattiin, joka tekee pienten nyanssien hallitsemisesta turhan monimutkaista. Mikä Pro Evossa onnistuu ohjaustatin ja sprinttinapin yhdistelmällä, vaatii FIFA:ssa näiden lisäksi vielä kikkatatin hiplaamista. Kolme nappia yhden asian tekemiseksi on yksinkertaisesti liikaa. Usein tuntuu siltä, että näennäinen vaikeus kumpuaa tarpeettoman monimutkaisista kontrolleista, ei pelin monipuolisuudesta.

Keskialueella peliä rakennettaessa meno muistuttaa oikeaa jalkapalloa. Pelitempo on sopivan hidas, pelinrakentelu sujuu näppärillä seinäsyötöillä ja juoksupallojen törkkiminen puolustuksen väleihin avaa maalipaikkoja. Lisäksi hyökkääjät osaavat esimerkillisesti muutella juoksulinjoja ja hakea vapaita paikkoja. Suurimmat ongelmat ilmaantuvat silloin, kun verkon pitäisi heilua. Valtaosa laukauksista suuntautuu tähtäyksestä riippumatta päin palloja eteensä sylkeviä veskareita, ja keskityksissä nahkakuula leijailee luonnottomasti kuin liekaan pultattuna.

Puolustuksessa prässinappi on edelleen liian keskeisessä roolissa. Illuusio vapaasti pelattavissa olevasta nahkakuulasta uhkaa särkyä, kun pallon voi prässinamiskaa rämpyttämällä kirjaimellisesti ryöstää hyökkääjän jaloista. Pelaaja on joukkueensa ainoa aktiivinen jäsen, sillä oikein sijoittuneet tekoälytopparit peruuttelevat yksinäisen kärkimiehen tieltä maalivahdin syliin asti ellei hommaa ota omiin käsiinsä.

Koneen huijaamalla tekemät maalit ovat jo vuosia nostattaneet verenpainettani. Tämän vuoden versio ei tee poikkeusta: tekoäly hieroo säännöllisin väliajoin maalin vaikka väkisin. Kone teki kulmapotkuista valehtelematta yli puolet maaleistaan, kun puolustukseni ei kerta kaikkiaan pärjännyt pääpalloissa. Loput häkkinsä tekoäly survoo keskityspalloista, sillä se vie halutessaan kaikki rankkarialueen sisällä käytävät kaksinkamppailut nimiinsä.

Tunnelma katossa

Tunnelmanpuutteesta menoa ei voi syyttää. Muutoin jonninjoutava selostuskaksikko osaa alustuksissaan ottaa huomioon sarjatilanteen, joukkueiden loukkaantumishuolet ja paikallispelin erityisen luonteen. Kotiyleisö kiljuu villisti olé-huutoja syöttöjen tahdissa reilussa johtoasemassa olevan kotijoukkueen pallotellessa puolustusalueellaan.

Grafiikka on komeaa, suorastaan omaa luokkaansa, joskin animaatioiden yhdistelemisessä on edelleen pieniä ongelmia. Ulkomuodoltaan Xbox-veljeään karkeammassa PS2-versiossa esiintyi lisäksi pientä tahmaamista silloin, kun ruudulla vauhdin piti olla kovimmillaan maalinedustakohelluksissa.

FIFA 07 on kelpo futisviihdettä, vaikka se jättää pinnan alle kytemään pelisarjan tuttuja perusongelmia. Kokonaisuudelle on valmis antamaan paljon anteeksi, sillä runsas joukkuevalikoima ja peräkkäisten kausien managerointi takaavat hupia pitkäksi aikaa. Piskuisen Macclesfieldin hinaaminen Englannin divarin pohjilta Mestarien liigan voittajaksi ei käy ihan käden käänteessä.