FIFA Street 2:lla ja virvoitusjuomamainoksilla on muutakin yhteistä kuin kikkailevat futistähdet: molemmissa kuluttajalle jää pelkän katsojan rooli.
FIFA Street 2:ssa hurjastellaan katufutiksen maailmassa. Touhussa on oma viehätyksensä, sillä useampikin brasilialainen maailmantähti on kehittänyt tekniikkansa potkimalla kapeilla kujilla mummojen sijasta nahkakuulaa. Kakkososassa temppuiluun tuo lisäväriä mahdollisuus pallon pomputteluun ja samanaikaiseen kikkailuun, muuten meno muistuttaa kovasti vuodentakaista menoa: vauhdikasta jalkapalloa parin miehen porukassa.
Meno kentällä on melkoisen roisia, eikä perinteisiä jalkapallosääntöjä tarvitse. Potkia saa kaikkea, mikä vähänkin sattuu liikahtamaan. Liukutaklaukset lasautetaan surutta vastustajan koiville, palloon ei tarvitse osua. Kaksinkamppailutilanteessa kaveria tervehditään kyynärpäällä, eikä maalivahdinalueelle pääse ilman pakollista korvapuustia.
Maaleille voi viitata kintaalla, sillä ottelut pystyy ratkaisemaan erilaisia kikkabuustereita hyödyntämällä. Vastustajat jallitetaan törkkimällä kikkatattia mihin ilmansuuntaan tahansa. Jos mukaan lisää vielä satunnaista liipaisinnappien painelua, virtuaalifutarin saa venymään melkoiseen akrobatiaan. Ellei harhauttelu maistu, näkymättömään liekaan pultattua palloa voi roiskia ilmassa pelaajalta toiselle, kunnes sopiva väylä maalintekoon avautuu.
Kikkamittarin täyttyessä riittävällä peippailulla pelaaja voi aktivoida gamebreaker-buusterin. Buusterilla vedot painuvat pallo liekehtien verkosta läpi, kunhan on muistanut harhauttaa vastustajat edestä. Tekoäly nousee gamebreakerin hetkellä uudelle tasolle: kone prässää palloa huomattavasti normaalia aggressiivisemmin ja onnistuu harhautuksissaan tehokkaammin, jahka kikkamittari hehkuu punaisena.
Tönköt animaatiot kiilaavat FIFA Street 2:n syntilistan kärkeen. Harhautuksissa on vaikea erottaa, milloin äijää ohjaa pelaaja, milloin tekoäly. Kun koneen käskyttämät pallistit sattuvat kikkailutuulelle, pelaaja siirretään kokonaan katsojaksi. Ylipitkässä animaatiossa oma ukko lysähtää persauksilleen, ja palloa pyöritellään haarojen välistä kerta toisensa jälkeen. Tätä saattaa kestää useita sekunteja, eikä pelaaja voi tehdä muuta kuin kihistä raivosta.
Uratila on kuin FIFA Street 2 pienoiskoossa: sitä samaa alusta loppuun. Tarkoituksena on luotsata luotu hahmo pihapeleistä kansainvälisille areenoille äijän taitoarvoja kartuttaen. Pelikaverit rinnalla vaihtuvat, mutta mikään muu ei muutu matkanvarrella miksikään. Ottelut ovat aina neljä vastaan neljä -pelejä, joissa voittajaksi selviytyy enemmän maaleja tai kikkapisteitä kerännyt joukkue.
Valittavana on 20 maajoukkuetta tähtipelaajineen sekä tukku vanhoja futislegendoja. Myös ikisuosikkini Tottenham-legenda Paul Gascoigne on vaihteeksi tarttunut pullon sijasta palloon. Lisää futareita ja joukkueita luodaan erilaisilla editoreilla, eikä pelin valmiisiin areenoihinkaan tarvitse tyytyä.
FIFA Street 2 ihastuttaa hetkittäin näyttävyydellään, mutta suurimman osan ajasta se on vain turhauttavan tylsää sähellystä. Kaveriporukalla peliä sietää aavistuksen pidempään, jos seura on rentoa ja virvoketarjoilu harvinaisen runsasta.
59
