FIFA Street 3 (PS3) – Moni kikka päältä kaunis

Nykyajan futistähdet käyttävät ulkonäkönsä tuunaamiseen yhtä paljon aikaa kuin harjoitteluun. FIFA Street 3:ssa näyttävyydestä pitävät huolen myös yli-inhimilliset kikat.

FIFA Street -sarja ei onnistunut vakuuttamaan katufutiksen ystäviä edellisen konesukupolven konsoleilla. Sukupolvenvaihdos ja kahden vuoden kehitystyö ovat kantaneet hedelmää: jalkapallokenttien vitsistä kuoriutui kelvollinen katufutailu. Painopiste on siirtynyt aavistuksen oikean jalkapallon suuntaan, joskin kikkailu loistaa edelleen pääosassa. Pelaajien ohjaaminen on aiempaa sulavampaa ja edellisiä osia riivanneet kaikennielevät animaatiot on pyyhkäisty unholaan.

Tekoälyn ohjaamat futarit osaavat lukea peliä ja hakeutuvat esimerkillisesti tyhjään tilaan, mikä tekee hienojen kuvioiden sommittelusta vaivatonta. Näyttävyys on päivän sana: äijät heittäytyvät syöksypuskuihin ja saksipotkuihin asfaltti-ihottumaa uhmaten. Kolhuja tulee myös kontaktipelissä, sillä tilanteisiin mennään nappulat edellä ja kyynärpäät roisisti ylhäällä. Futarit on jaettu neljään ryhmään, esimerkiksi hyviin syöttelijöihin ja likaisen työn tekijöihin. Käytännössä roolituksessa täytyy ottaa huomioon vain kovaan peliin pystyvät rappaajat, sillä puolustuksen lukoksi kannattaa istuttaa Gennaro Gattuson kaltainen pallonryöstäjä.

Vastustajien nöyryyttämistä varten on erillinen kikkatatti, jota veivaamalla futarit venyvät melkoiseen akrobatiaan ja huimiin harhautuksiin. Tiukoissa tilanteissa nahkakuulan voi vipata ilmaan tai juosta kirjaimellisesti pitkin seiniä. Kikkailu ja näyttävät kuviot täyttävät gamebreaker-mittarin, jonka aktivoiminen tuo vetoihin hetkellisesti lisää ruutia. Piristävästi kikkamittarin tuoma buusti ei ole yhtä tappavan tehokas kuin sarjan edellisissä versioissa.

FIFA Street 3:n suurin murheenkryyni on liian löysästi vastaan haraava tekoäly. Gamebreaker-mittarin täyttäminen ja maalipaikkoihin liiraileminen onnistuu helposti pelkästään palloa pomputtelemalla, sillä koneen ohjaamat äijät eivät tajua töniä kikkailijaa pois tilanteesta. Tekoälyttömät vastustajat prässäävät tappioasemassakin vain yhdellä pelaajalla, joten koneen hankkima buusti on helppo kuluttaa pois omalla alueella syöttelemällä ja kikkailemalla.

Kaverille kans

Yksinpelimuotoja on harmillisen vähän, sillä harjoittelun ja näytösotteluiden ohella yksinäiset voivat hakea viihdykettä vain puolivillaisesta uratilasta. Tarkoituksena on luotsata katujoukkueensa yhdeksän tason läpi voittamalla erilaisia haasteotteluita. Tavallisten aikarajoitteisten matsien lisäksi kilpaillaan muun muassa siitä, kumpi joukkue tekee enemmän gamebreaker-maaleja tai tykittää nahkakuulan useammin sisään suoraan ilmasta. Touhu muuttuu nopeasti puuduttavaksi, sillä erilaisia otteluvaihtoehtoja on vain puolenkymmentä. Erilaiset liigat ja turnaukset olisivat piristäneet lyhyeksi jäävää yksinpelielämystä.

Harjoitus- ja kaksinpeleihin on valittavana 18 maajoukkuetta, joissa kussakin palloilee kymmenen oikeaa futaria. Maajoukkueilla ei voi ottaa osaa uratilaan, jossa pelataan nykytähdistä ja elävistä futislegendoista koostetuilla sekajoukkueilla. Miekkoset muistuttavat esikuviaan niin ulkoisesti kuin pelitaidoiltaankin. Kaksimetrisen hyökkääjälaiheliini Peter Crouchin molemmat jalat mahtuisivat limsapulloon, kun taas Tottenham-legenda Paul Gascoigne on peliuransa loppuvaihettakin tuhdimmassa kunnossa.

FIFA Street 3 on parhaimmillaan kaverin kanssa pelatessa. Tekoälyä raivokkaammin prässäävää ihmispelaajaa vastaan ei voi turvautua samoihin kikkoihin, jotka purevat koneen käskyttämiin joukkueisiin. Nettipeli ei ollut vielä testaushetkellä toiminnassa, mutta yksittäisten otteluiden lisäksi verkossa voi ottaa osaa myös maajoukkueilla pelattavaan turnaukseen.

FIFA Street 3 on puutteineenkin huima parannus sarjan edellisiin osiin verrattuna. Peliseuraa on tosin haettava kaveripiiristä tai verkosta, sillä yksinäiselle tulee pelin parissa nopeasti tylsää.

74