Viisituhatta vuotta sitten maapallolle iski äärimmäisen pahuuden hyökkäys toisesta ulottuvuudesta. Kaikki elämä olisi voinut hävitä koko maailmankaikkeudesta, mutta pahuus voitettiin _ sillä kertaa.
Nyt, jossakin hamassa tulevaisuudessa, ovi ulottuvuuksien välille on jälleen avautumassa ja niin ihmiskuntaa kuin kaikkea muutakin elämää uhkaava voima on taas päässyt valloilleen. Vain salaperäinen viides elementti, puuttuva alkuaine, voi voittaa ikiaikaisen pahan. Tehtävä kuitenkin vaatii jonkun, joka löytää puuttuvan tekijän ja selviää hengissä ratkaisun hetkiin asti.
Tämä on keskeinen idea niin Kalisto Entertainmentin Fifth Element -pelissä kuin esikuvana olleessa samannimisessa elokuvassa, joka ravisteli scififaneja teattereissa 1997 omaperäisyydellään ja vauhdillaan. Pääosissa olleet Bruce Willis ja Milla Jovovich on siirretty valkokankaalta pelikoneen ruudulle taistelemaan tiensä läpi vihollislaumojen perinteiseen mäiskintä- ja räiskintätyyliin.
Nyt doom(i)laaksoon
Fifth Element on julkaistu yhtä aikaa sekä PC- että Pleikkaripelinä ja versiot ovatkin aivan identtiset. TV-ruudulla peli näyttää kuitenkin paljon paremmalta ja pyörii paljon nopeammin kuin 3D-kiihdyttämättömän perus-PC:n monitorissa. Kovin kauniilta eivät kolmiulotteisen maailman pinnat kuitenkaan näytä ja jotenkin mieleen tulee takavuosien Doom karkeatekstuurisine pintoineen. Henki ja toimintaperiaate on myös kovin samankaltainen: vastaan tulevilla pahiksilla on aina pahat mielessä ja ainoa keino selvitä itse elossa on ottaa niiltä nirri pois saman tien.
Kovin synkeä on myös pelin maailma verrattuna elokuvan väriloistoon. Harmaa autius tai pimeät hallit ja käytävät luovat kyllä ankeaa tunnelmaa, mutta vieroittavat siitä ideasta, että tässä ollaan oikeasti kaidalla tiellä pelastamassa maailmaa hyvyyden voimien avulla. No, mitäs pienistä, pääasia että paukkuu ja rätisee. Tärkeintä on liike.
Pahiksia vastaan käydään asein tai vaihtoehtoisesti muutamin yksinkertaisin lähitaisteluliikkein, joita ei sen kummemmin tarvitse opetella. Pelin viidentoista tason ongelmat ratkeavat mättämisen lisäksi painamalla muutamaa nappia tai löytämällä kätketyt avainkortit _ ei siis hirvittävän vaikeaa ja hankalaa. Joidenkin tasoilta löytyvien teknisten laitteiden käyttämisestä on myös apua. Kartoitussysteemistä olisi kovasti apua sokkeloisissa käytävissä, mutta sellaista ei valitettavasti ole.
Peli etenee jotakuinkin elokuvan juonta seuraillen paikasta toiseen. Ensimmäiset tasot raivataan läpi New Yorkin kattojen, laboratorion ja poliisilaitoksen synkkien käytävien, myöhemmin käydään niin viemäreissä, avaruussatamassa kuin luksusluokan lomaparatiisissakin ja edetään kohti vääjäämätöntä viimeistä taistoa egyptiläisessä temppelissä.
Vuoroin vihollisissa
Erikoisuutena Fifth Elementissä on pelihahmon vaihtuminen aina tasojen välillä. Pelaaja ohjailee vuorotellen Korben Dallasia, entistä sotilasta ja nykyistä taksikuskia, sekä naispuolista Leeloota, toisesta maailmasta kotoisen olevaa täydellistä olentoa, itse viidettä elementtiä. Hahmoilla on hieman erilaiset ominaisuudet, erilainen tapa liikehtiä ja omat vahvat alueensa.
Korben (joka ei kylläkään edes muistuta Bruce Willisiä vaikka kuinka potkisi mielikuvitustaan) voittaa vahvuudessa sen mitä ketteryydessä menettää, hallitsee aseiden käytön ja mäiskii tarvittaessa vastustajia turpaankin. Leeloo sen sijaan on varsinainen akrobaatti, joka ryömii ja loikkii lasereiden ohi paljain jaloin, etenee tarvittaessa käsiensä varassa kattoritilöistä roikkuen ja peittoaa viholliset pettämättömällä lähitaistelutaidollaan.
Juuri vaihtelu ja pelihahmojen erilaisuus tekevät Fifth Elementin pelaamisesta kiinnostavaa, olkoonkin, että Korben on hahmona hieman tylsä ja vaaka kallistuu ehdottomasti persoonallisen Leeloon puolelle. Eihän naispuolinen pelihahmo mikään ihmeellinen asia enää ole kaiken maailman laracroftien jälkeen, mutta aivan piristävä kuitenkin. Leeloon suhtautuminen ympäröivään maailmaan tuntuu luonnolliselta itsesäilytysvaistolta eikä järjettömältä tappamiselta, mikä on positiivinen asia ainakin verisiä toimintapelejä kaihtavan mielestä.
Hahmoja seurataan heidän selkänsä takaa, mikä tekee kohteiden näkemisestä joskus hankalaa, mutta toimii enimmäkseen. Tarpeen vaatiessa kamerakulma muuttuu kuvaamaan kohtauksia sivulta tai edestä, mutta ei mitenkään suunta-aistia häiritsevästi.
Toimiako vaiko eikö
Pelattavuus ei ole aivan parhaasta päästä ainakaan padiin tottumattomalle. Liekö sitten kyseessä nakkisormien kirous, vika ohjaimessa vai ohjaussysteemin yleinen holtittomuus, mutta kovin hoipertelevaista meno oli alkukankeuden jälkeenkin. Pelkkä suoraan eteneminenkin on työn ja tuskan takana ja paikallaan kääntyminen suorastaan naurettavan hankalaa. Kiitosta sen sijaan saa taistelu- ja muiden toimintojen luonteva sijoittelu eri namiskoihin.
Peli myös etenee varsin sutjakasti ja vauhdikkaasti. Välillä vähän turhankin vauhdikkaasti ainakin siinä vaiheessa, kun vartija tyhjentää energia-aseensa sisältöä vasten kasvoja ennen kuin ehtii itse ampua ainuttakaan laukausta. Mitenkään erikoisen vaikeaa ei eteneminen kuitenkaan ole. Vihollisia ei ole laumoittain ja kerran tapetut pahikset myös pysyvät kuolleina. Oma henki ei myöskään lähde heti ensimmäisestä "kuolemasta", vaan yrityksiä pelastaa maailma on kaikkiaan kymmenen.
Miinuksia tulee hölmöstä tallennussysteemistä, joka vaatii tason selvittämistä ennen kuin tallennuspaikka löytyy. Onneksi tason varrella on sentään välitallennuspisteitä, joista peli jatkuu pelaajan kuoltua ilman että tasoa tarvitsee aloittaa alusta asti.
Taustamusiikki on sopivan menevää ja tunnelmallista sekä paikan mukaan vaihtelevaa. Tapahtumien väliin sijoitetut alkuperäiset elokuvanpätkät ovat puolestaan tv-ruudulla todella upeita, olkoonkin että ne ovat vain sitomassa löyhää juonta.
The Fifth Element ei tarjoa mitään uutta ja mullistavaa toimintagenreen. Se ei taatusti tyydytä pelkkiä verta ja suolenpätkiä janoavia eikä myöskään sykähdytä alkuperäiseen elokuvaan sen omaperäisyyden ja huumorin takia ihastuneita. Kevyehkönä ja helpohkona toimintapelinä The Fifth Element kyllä ansaitsee paikkansa, jos ei muuten niin ainakin virkistävän raikkaan pääosanesittäjättärensä takia.
80
