Nyrkkeily ei ole pelkkää aivotonta takomista. Taktiikka ja päänkäyttö ratkaisee: päällä ei lyödä nyrkkiä, vaan päinvastoin.

Sähäkkä jabi ja nopea askel taakse. Sugar Ray Robinsonin oikea suora rävähtää silmäkulmaan, joten jatkossa muistan nostaa suojauksen heti iskuni jälkeen. Kaksi koukkua jysähtää vartaloon. Rytmin muutos, muutama jabi ja uusi sukellus vaaravyöhykkeelle. Ray on timmissä kunnossa, joten saan takaisin enemmän kuin annan ja häviän erän toisensa jälkeen.

Väsymys puree molempiin seitsemännessä erässä. Iskut vaimenevat litsareiksi, pugilistit puuskuttavat palkeitaan pellolle. Puhtia piisaa vain muutamaan kunnon paukkuun erän alussa. Kehään kantautuva äänekäs selostus lisää tuskaa: kuulin saman jutun jo edellisessä matsissa ja sitä edellisessä.

Yhdeksäs erä, kaikki tai ei mitään. Pari koukkua alas, osuma molemmilla ja Robinson ähkäisee. Rayn torjunta putoaa ja lataan päätä kohti. Tuurilla niitti lasahtaa suoraan poskipäähän ja Ray kaatuu verisen läsähdyksen saattelemana kanveesiin.

Leukaperät kovilla

Nyrkkeilijät tottelevat kahdesta ensimmäisestä Fight Nightista tuttua simulaattorimaista iskusysteemiä. Liikkuminen hoidetaan vasemmalla ja lyöminen oikealla analogitatilla. Kun tattia työntää vasemmalle, vasuri puhuu ja päinvastoin. Suoralla tökkäisyllä muovataan jabit ja takakäden suorat, sivulle ja ylös suuntautuvalla koukaisulla hookit ja koukut. Liipasimien ja tattien helpoilla yhdistelmillä tehdään kaikki alalyönnit, torjunnat ja heilahdusväistöt. Harvoin kaivatut laittomuudet, asennon vaihto ja sitominen jäävät näppäinten huoleksi.

Koukkuarsenaalia täydennetään voimakkailla haymaker-heijarilyönneillä. Fight Night Round 3 laajentaa ottelun yllättävään kääntämiseen sopivia koukkupommeja superraskaisiin megaiskuihin. Voimakoukuissa tatti vedetään sivulle, taakse ja ylös. Megalyönneissä tatti vedetään sivukäännöksen jälkeen kaaressa kokonaan toiselle puolelle ja samaa rataa takaisin ylös. Jotta kaksinpelin tasapaino säilyisi, superiskun virittelyn näkee animaatioissa selvästi.

Puolustaminen hoidetaan monipuolisilla torjunnoilla ja heilahdusväistöillä. Kahden hanskan perustorjunta suojaa joko pään tai vatsan. Vastustajaa horjuttavassa erikoisblokissa pitää tietää tai arvata sekä hyökkäyksen korkeus että tulosuunta. Torjunnan tai väistön jälkeen singahtavat lyönnit lasketaan tavallista tehokkaammiksi vastaiskuiksi. Näppärät kaverit käyttävät horjutustorjuntaa kovan voimapommin tiiaamiseen. Heilahdusväistöt näyttävät muuten sulavaan liikevalikoimaan verrattuna oudon konemaisilta, sillä väistöissä ei ole tarpeeksi inertiaa ja ylävartalo seuraa melkein suoraan tatin pyöritystä.

Makoisasti viuhuvien iskujen osumat mallinnetaan tarkasti. Vartaloon tähdätty lyönti pamahtaa kaaliin, jos vastustaja heilauttaa kroppansa alas. Kun voimakas isku lävähtää perille, pää tai koko vartalo nytkähtää kipeästi. Tyrmäykset ovat edelleen överiksi vedettyä suurta draamaa, sillä kuolleen lailla kanveesiin rojahtaneet äijät nousevat monta kertaa murjottavaksi.

Hieno lyöntisysteemi korostaa taitoa ja taktiikkaa älyvapaan rämpyttämisen kustannuksella. Fight Nightissa ei opetella komboja, vaan tasaista suoritusvarmuutta paineen alla. Vaikeat lyönnit ovat aidosti vaikeita ja hermostuminen näkyy heti. Paniikissa sähläävä ottelija saa aikaan vain hötkymistä ja keveitä huitaisuja.

Kansainvälistä kurmotusta

Uramoodin vaikeustasoa saa säätää ottelukohtaisesti. En ole hanskat kourassa syntynyt virtuoosi, joten puolikypsä medium piisasi minulle mainiosti. Jos loppu tulee vastaan liian pian, korkeampi vaikeustaso ja uusi painoluokka auttavat pahimpaan nälkään. Kolmea minipeliä monipuolisempi treenaus, kunnon managerointi ja selkeä tarina jäävät vielä toivelistalle, sillä uhoaminen, korvien pureskelu ja lööpit huutavat poissaolollaan.

Mikäli uran tai kaverin vaikeustaso ei riitä, Livessä asuvat nettihirmut auttavat mielellään. Keskimääräinen tilastoni oli kolme voittoa, kolme niukkaa tappiota (vain luuserit laskevat näitä) ja neljä rökäletappiota per kymmenen matsia. Ja olen sentään ollut menossa mukana ensimmäisestä osasta lähtien.

Syytän ainakin muutamasta selkäsaunasta toimintanappien takojia. Tietyissä ohjausvaihtoehdoissa peruslyönnit menevät näppäimille, jolloin iskut lähtevät nopeasti ja satavarmasti. Nettimatseissa ei erotella ohjaussysteemejä, joten näppäinten murjojat ovat etulyöntiasemassa tatin hivelijöihin verrattuna. Yksi massan hyljeksimä peliaula on varattu pelkästään analogitateilla pelaaville. Tulkinta on nurinkurinen, sillä näppäinpelaajat pitäisi karsinoida muusta populaatiosta erilleen tai kieltää kokonaan.

Onneksi edes voimapommit tehdään aina tatilla ja jotkut eivät muuta osaakaan. Heput huitovat jatkuvasti energiaa kuluttavia jättiheijareita, joten torjunnan on syytä olla hanskassa. Jos näissä matseissa selviää vaaralliset alkuerät, homma on vastustajan väsyessä tyrmäystä vaille valmis.

Törmäsin satunnaiseen lagailuun usein, jos vastustaja pelasi toiselta mantereelta. Yhtenä iltana EA:n palvelimet heittivät minut jatkuvasti takaisin päävalikkoon ja kerran tipahdin palvelimelta ärsyttävästi johtamani matsin yhdeksännessä erässä, joten nettipelin toimivuus ei ole aivan peruslivettämisen tasoa.

Fight Night Round 3 käyttää kiitettävästi hyväkseen Xbox 360:n rahkeita. Ottelijat ja areenat ovat melkein oikean näköisiä jopa telkkariresoluutioilla. Kromi kiiltää komeasti, mutta muuten nyrkkeily tuntuu samalta kuin ennenkin.