Johan nyt on aikoihin eletty, kupo. Final Fantasy ei ole enää synonyymi rooliseikkailulle, kupo.
Tuttujen pelisarjojen sorkkiminen on riskaabelia puuhaa. Square Enix pitää miljoonat maksavat asiakkaat tyytyväisenä heittämällä oudot munat kokonaan toiseen koriin.
Crystal Chronicles -sivujuonne on vienyt Viimeistä fantasiaa toiminnallisempaan ja kokeellisempaan suuntaan. Final Fantasy Crystal Chronicles: The Crystal Bearers on jo tyylipuhdas toimintaseikkailu, sillä kokemustasoista, maailmankartasta tai vuorotellen mättämisestä ei ole enää jälkeäkään. Pesuveden mukana heitettiin pihalle myös edellisten kronikoiden viihdyttävä moninpeli.
Heroes
Kaikkea ei sentään myllätä kerralla. Kristallimaailman lainalaisuudet ovat tuttua tavaraa edellisistä kronikoista. Maagiset voimakristallit antavat neljälle humanoidilajille loputtoman energianlähteen. Kristalli tekee kantajistaan supersankareita tai -roistoja, joilla on yliluonnollisia voimia. Tarinan sankari on clavat Layle, jonka voimat muistuttavat telekinesiaa.
Layle ei käytä lainkaan aseita tai panssareita, sillä supervoimissa on asetta ja suojaa riittämiin. Sankari nappaa viholliset voimakenttään ja viskoo niitä kiviä päin tai jyrkänteiden yli. Tietyt hirviöt vastustavat telekinesiaa, mutta nekään eivät mahda mitään voiman heittämille esineille, kuten tynnyreille, tukeille ja irtolohkareille. Telekinesian lukittumiseen menee kohteesta riippuva hetki, jonka kuluessa maali on pidettävä ruudulla ja Wiimote-tähtäimen alla. Pomotaistelut hoidetaan saman peruskaavan mukaan.
Final Fantasy -kaanonia noudattavien öhkömönttien rökittäminen ja hirviöitä sylkevän miasmavirran riittävän nopea sulkeminen palkitaan ylimääräisellä kestopisteellä. Jos kurmotus kestää liian kauan, hirviöt haihtuvat takaisin virtaan, joka ainoastaan katoaa hetkeksi. Pelkkä hengissä säilyminen on helppoa, sillä hirviöt ovat suhteellisen hitaita.
Tarinavetoinen minipeli
Seikkailun käynnistyminen kestää liian pitkään. Pari kolme ensimmäistä tuntia tarina maistuu puuduttavalta putkijuoksulta hienoissa maisemissa, joissa menemisiä, tulemisia ja tekemisiä ei juuri tarvitse miettiä, kunhan köpötellään sinne minne käsketään, kun muuallekaan ei pääse. Pikkuhiljaa aukeavan hiekkalaatikkomaailman myötä touhuun tulee reilusti enemmän imua ja järkeä. Esittelyvaiheen jälkeen Layle matkustaa vapaasti paikasta toiseen jalan, chocoboilla tai junilla.
Käteistä löytyy maastossa lojuvista arkuista, mutta kyhnyä ei tarvita mihinkään erityisen tärkeään kamaan. Moogle-pehmopulleroiden puodit myyvät erikoisia pikkuesineitä, joita yhdistelemällä tehdään Laylen ominaisuuksia parantavia amuletteja ja koruja. Spesiaaliroinaa on myös arkuissa ja hirviöt pudottavat niitä, joten kaman ostaminen ei ole välttämätöntä. Suoraan moogleilta hankitut amuletit maksavat jo gilin poikineen, joten niitä kannattaa hankkia vain hätätilassa.
Jolkottelua piristetään lukuisilla minipeleillä, jotka jopa liittyvät maailmaan ja tarinaan. Dramaattiset pätkät vaihtelevat jättialuksen lentämisestä aurinkorannan pyllypuskukisan kautta koskenlaskuun ja rytmipeleihin. Minipelien laatu vaihtelee mainioista mitäänsanomattomiin, ärsytysruuvia kiristäviin floppeihin en törmännyt. Minipelejä ei ole pakko läpäistä hyvin, mutta mokaaminen vaikuttaa toisinaan tarinan yksityiskohtiin.
Synkkäsävyisen juonen kliimakseja korostetaan minipelien lisäksi animaatioilla, jotka noudattavat PSone-kaudella syntyneitä Final Fantasy -tavaramerkkejä. Välivideoita on paljon ja ne ovat pitkiä. Kiinnostavasti kaikki ei ole ihan sitä miltä näyttää, joten alun tyhjäkäynnin jälkeen tarinaa seuraa mielellään.
Final Fantasy Crystal Chronicles: The Crystal Bearers on kelpo toimintaseikkailu Final Fantasy -maailmassa (yhdessä niistä). Tosin korostan vielä kerran: Final Fantasy -nimestä huolimatta Crystal Bearers ei parhaalla tahdollakaan ole mikään rooli- tai tiimipeli. Kristallisarjan tuorein inkarnaatio on onnistunut sekoitus toimintaseikkailua ja tuttuja Final Fantasy -teemoja. Jo se riittää hyvään viihteeseen.
83
