Final Fantasy ei olisi Final Fantasy ilman moraalisten ongelmien parissa painivaa teinisankaria. Lennokas letti, taktiset taistelut ja ilkeästi iskevät pehmolelut viimeistelevät tutun tunnelman.
PSonen Final Fantasy Tactis jäi aikoinaan ilman Euroopan-julkaisua. Vaikka Gameboy-version nimi on lähes identtinen, Final Fantasy Tactics Advance ei ole PSone-pelin uusjulkaisu, peleissä on vain sama perusidea.
Runkona on vuoropohjainen taistelusysteemi, jossa vaaditaan taistelusta toiseen muuttuvien sääntöjen ansiosta tavallista enemmän taktikointia. Lisähöysteenä on vajaan kymmenen sankarin aktiiviporukka ja tusinafantasioiden sudenkuopat kiertävä juoni, joka on poikkeuksellisen omaperäinen ja kiinnostava.
Marche ja hänen ystävänsä asuvat St. Ivalicen pikkukaupungissa. Taikuus ja fantasia pysyvät kiltisti kaverusten ihannoimassa Final Fantasy -roolipelissä, kunnes peruskoululainen Mewt ostaa paikallisesta divarista mystisen opuksen. Seuraavana yönä voimakas loitsu muuttaa kaupungin Ivalicen fantasiamaaksi, jossa prinssi Mewtin edesmennyt äiti elää jälleen ja huithapeli-isä on Ivalicen mahtava päätuomari. Fantasia-Ivalicea hallitsee Mewt, jonka toiveita, pelkoja ja oivalluksia asukkaat noudattavat. Marche haluaa maailman entiselleen, mutta se tarkoittaa Mewtille tuskaa ja kärsimyksiä.
Marche ja muut Ivalicen asukkaat kuuluvat klaaneihin, jotka hoitavat vaihtelevia tehtäviä. Keikat ovat kärhämiä hirviöiden, roistojen ja muiden klaanien välillä. Satunnaistaisteluita ei ole lainkaan, sillä haluttu tehtävä vain valitaan kartalta. Taisteluissa kukaan ei oikeasti kuole, vaan taistelusääntöjä valvovat tuomarit vievät tyrmätyt soturit hoitoon. Tuomareiden lisäksi myös pelaaja voi muuttaa lakeja ennen yhteenottoa käytettävillä taistelulakikorteilla.
Ihmisten rinnalla Ivalicea kansoittavat nallemaiset mooglet, jänismäiset vierat, bangaa-liskot ja lerppukorvaiset nu mou -pullukat. Perusammatteja ja niiden lajisidonnaisia variaatioita on tusinoittain. Moogle-animistit ja nu mou -petomestarit tuovat kaivattua vaihtelua maagi- ja soturiammatteihin. Uraputkea ei kaiverreta marmoriin: sotilasuran voi vaihtaa taikurin hommiin ja päinvastoin.
Erikoiskyvyt opitaan aseista, panssareista ja muista varusteista. Sankareita saa muokata miellyttävän vapaasti, sillä entisen ammatin erikoiskyvyt toimivat myös uudessa duunissa. Ainoastaan aseiden suhteen ammattien rajat ovat tiukat: sotilas turvautuu miekkoihin ja bangaa-munkki huitoo metallikynsillä. Inventaarion täyttämien aseiden vertailu on turhan mutkikasta, sillä iskuvoiman muutos selviää vasta aseen vaihdon jälkeen.
Taktinen taistelu
Kahakan alussa klaanilaisten joukosta valitaan korkeintaan kuusi soturia kentälle. Viholliset mukaan lukien areenalle mahtuu tusina olentoa plus chocobolla ratsastava tuomari. Liikkumisjärjestys riippuu taistelijan nopeudesta: vikkelät vipeltäjät saavat pidemmän päälle enemmän vuoroja kuin hitaat köntykset. Vuoron aikana saa liikkua ja toimia, yleisimmät toimenpiteet ovat fyysisiä hyökkäyksiä ja loitsuja, mutta esineitä, erikoiskykyjä ja tehokkaita summon-olentoja voi myös käyttää.
Toimivien perustaktiikoiden oivaltaminen ei vaadi Einsteinin aivokoppaa. Jos mahdollista, iskut suunnataan vihollisen selkään. Jousella voi ampua vapaasti, vaikka kohde seisoisi oman jengin keskellä. Sumppuun suhahtavat vasamat läsähtävät toverin takamukseen vain ani harvoin.
Jatkuvasti muuttuvat taistelulait aiheuttavat taktisesti erittäin kiinnostavia pulmia. Esimerkiksi flanit ovat ilkeitä limaklimppejä, jotka kaatuvat ripeästi vain taikuudella. Flan Attack! -tehtäväpäivänä tuomarit iskivät pöytään lain, joka kieltää värimagian. Marchen klaanin parannus- ja hyökkäystaiat joutuivat pannaan, mutta magiassa voimakkaat flanit vain vahvistuivat.
Tuskaisen parahduksen jälkeen älysin kaivaa lakikorttipakasta aluevaikutteiset hyökkäykset kieltävän kortin ja flanit muuttuivat käytännössä vaarattomiksi. Otusten tuhoamisesta huolehti petomestari, joka kontrolloi muun muassa flaneja. Erikoiskyvyllään petomestari pakottaa höllyvän flanin iskemään aluevaikutteisella loitsulla toveriaan ja bonuksena lakia rikkonut klöntti joutuu heti taistelusta tyrmään.
Leijonanosa Final Fantasy Tactics Advancesta on sujuvaa ja ajatusta vaativaa tappelua, kahakointia ja nujakointia. Nokkelat matsit ja loputon varuste- ja kykyarsenaalin säätäminen ovat seikkailun tukipilareita. Vaikka sinänsä ovela juoni jätetään statistin asemaan, mielenkiinto säilyy viikosta toiseen etupäässä uusien kykyjen ja hämärien erikoisammattien voimalla.
91
