Final Fantasy V:ssä seikkailevat pätkätyöläiset, jotka vaihtavat taajaan ammattia. Yllättäen hahmojen urasuunnittelusta muodostuu seikkailun tärkein koukku.
Tuorein kaupoista löytyvä Final Fantasy on jo supersuositun rooliseikkailusarjan kahdestoista osa. Piskuiset pikselihahmot ovat vuosikymmenten vaihtuessa muuttuneet kauniiksi ihmisennäköisiksi henkilöiksi, grafiikka komistuu kun numerot suurentuvat nimessä, mutta tärkeimmät asiat eivät ole muuksi muuttuneet. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia, pelasta maailma tuholta -juoni on polveileva ja pelikokemus reippaasti syvempi kuin rivirooliseikkailuissa.
1992 Japanissa julkaistu vitosfantasia on kestänyt aikaa erinomaisesti. Vuodet ovat rokottaneet ainoastaan grafiikkaa, sillä karkeanpönäkät ukkohahmotelmat köpöttelemässä pitkin rosoisen vihreää metsäpolkua vaativat mielikuvituskiihdyttimeltä vahvasti tukea. Sen sijaan juoni toimii, henkilöt alkavat profiloitua omiksi itsekseen, seuraavaan kylään on pakko päästä ostoksille ennen nukkumaanmenoa. Kyllä, kaikki tämä ihana koukutus on koettu aikaisemminkin.
Taistelut toimivat tutun systeemin mukaan: seurueen jäsenet käyvät vihollisten kimppuun ja naapuri kalauttaa takaisin omalla vuorollaan. Käsikähmää käydään melkein muutaman askeleen välein, mikä on tupannut ärsyttämään osaa pelaajista, mutta minusta tiheät yhteenotot kuuluvat pelikaavaan enkä koe niitä rasitteeksi. Saahan taisteluista kokemuspisteitä omieni kykyjen kehittymistä varten, ja rahaa uusiin parempiin varusteisiin, aseisiin, taikakaluihin.
Varsinkin kokemuspisteiden kiivas karttuminen miellyttää, koska vitosessa pääpaino on vahvasti hahmojen kehityksessä (joidenkin mielestä jopa juonen kustannuksella). Sankareiden ammatit määräävät käytössä olevat kyvyt. Ammattia saa vaihtaa vapaasti, ja muissa työpaikoissa opitut taidot säilyvät. Eri ammatteja on useita kymmeniä, joten seurueesta saa hyvin monipuolisen poppoon ja kykysysteemi on edelleen yksi parhaista sarjassa nähdyistä. Final Fantasy V Advance -versioon on bonuksena lisätty uusia virkoja parin ennen näkemättömän luolaston lisäksi.
Välillä tarina etenee pitkän huikaisun ilman taistelun taistelua välikkeiden turvin, joten nujakointiin ei senkään takia ehdi kyllästyä. Kylissä shoppaillaan, levätään tarvittaessa majatalossa, tutkitaan tynnyrit sun muut pakaasit esineitten löytymisen toivossa, ja ennen muuta saadaan juttutuokioista irti vinkit siitä, minne mennään seuraavaksi maailmaa pelastamaan.
On makuasia, mistä Final Fantasysta pitää eniten. FFVI ja sitä myöhemmät osat saavat yleensä eniten kehuja syvyydestään, ja grafiikan kehittyminen totta kai nostaa sen uusimman aina kauneimmaksi kaikista. Final Fantasy V Advance on joka tapauksessa upean pelin erinomainen uudelleenjulkaisu, kenties tarkoitettu myös Final Fantasyn puutteessa eläville DS:n omistajille. Eikä tämä loppujen lopuksi ole ollenkaan niin turha teko kuin aluksi haksahdin ajattelemaan.
Loistava peli on loistava, alustasta ja iästä viis.
70
