Final Fantasy X-2 (PS2) – Tyttöpoppia

Uudessa Final Fantasyssa maailmaa ei pelasta angstinen teinipoika vaan terhakka tyttötrio. Seikkailu-Yuna lähtee, hyppää kyytiin!

Tervetuloa Spiran luonnonkauniiseen maailmaan kaksi vuotta planeettaa terrorisoineen Sin-luonnonvoiman kukistumisen jälkeen. Tuhotut kaupungit on jälleenrakennettu, legendaariset sotatantereet parveilevat turisteja ja rauha on palauttanut hymyn ihmisten kasvoille.

Huimapäiset seikkailijat metsästävät planeetan historiaa tallentaneita kristallipalloja. Yksi seikkailijaryhmistä on tyttötrio Gullwings, jonka muodostavat Final Fantasy X:ssä maailman pelastanut manaajaneito Yuna, tämän pirteä apuri Rikku sekä uusi tuttavuus, vähäpuheinen rokkityttö Paine. Rauhan koitettua Yuna hylkäsi manaaja-kutsumuksensa ja villitsee massoja suosittuna pop-tähtenä.

Yksi kolmikon hallussa olevista kristallipalloista näyttää arvoituksellisen tallenteen, jossa Final Fantasy X:n lopussa takaisin kotimaailmaansa aikamatkannutta Tidusta muistuttava teinipoika on vangittuna tyrmässä. Voisiko kyseessä olla Tidus? Ja jos on, missä ja miksi häntä pidetään vankina? Siinä lähtölaukaus kolmikon seikkailulle.

Jäähyväiset historialle

Final Fantasy X-2 on rakenteeltaan avoin, tarinan sijasta pääosassa on elämää kuhiseva maailma. Seikkailu koostuu eri puolelle Spiraa sijoittuvista tehtävistä, joissa tyttötrio etsii kristallipalloja, ratkoo Tiduksen arvoitusta ja tekee erilaisia palveluksia planeetan asukkaille.

Peruskaavaltaan seikkailu noudattaa tuttuja uomia. Hahmoja kasvatetaan satunnaishirviöitä lahtaamalla, luolastoja tutkitaan aarteiden perässä, puzzleja ratkotaan ja näyttäviä juonianimaatioita tuijotetaan ilonkyyneleet silmissä. Keikkabussina on tyylikäs Celcius-ilmalaiva, jonka kyydissä maailmankartalla sinkoillaan paikasta toiseen.

Tervetulleena vapauden tuulahduksena pelaaja saa itse päättää, missä järjestyksessä tehtäviä suoritetaan ja mihin suuntaan tarina muutamassa risteyskohdassa haarautuu. Koska juonta edistävät tehtävät ilmoitetaan erikseen ja vapaaehtoisia sivuseikkailuja on valittavana jatkuvasti yllin kyllin, myös tarinassa eteenpäin kahlaamisen tahdin saa annostella itse.

Lukuisten sivupolkujen koluamista ei kannata vältellä, sillä ilman niitä hukkaa suuren osan pelin sisällöstä ja seikkailu lässähtää varsin lyhyenlännäksi elämykseksi. Sitä paitsi monissa sivuprojekteissa on tikahduttavan hauskoja ja tarinaa syventäviä toimeksiantoja.

Vapaa-aikaa voi kuluttaa minipeleillä. Jos jonkinlaisten uhkapelien lisäksi on muun muassa chocobojen kasvattamista ja pyssyillä räiskimistä. Vaikka joukkoon on livahtanut muutamia miltei pelikelvottomia viritelmiä, ahkerimmille pelaajille näprättävää riittää viikkokausiksi.

Miekka, laserpistooli ja korsetti

Tuttuna Final Fantasy -vitsauksena taistelut puhkeavat tiheään ja täysin satunnaisesti, mutta aikaisempaa yksinkertaisempi taistelusysteemi kontraa ongelman sarjan vauhdikkaimmilla yhteenotoilla. Tiukan vuoropohjaisuuden sijaan systeemi rullaa hektiseen reaaliaikaan, jossa miettimisaikaa on muutama sekunti per käsky ennen kuin vastustaja iskee.

Parhaimmillaan tappamisessa on käsiä hikoiluttava syke, mutta varsinkin vaikeammissa pomotaisteluissa vauhdin haittapuolena on häiritsevä kiire taktiikoita pohtiessa. Onneksi tempoa voi asetuksista tarvittaessa hiljentää. Silloin aika pysähtyy käskyvalikoiden selaamisen ajaksi.

Omaperäisen kykysysteemin muodostavat ammatit, jotka avautuvat käyttöön matkan varrelta löytyvillä kykypalloilla. Kaikki hahmot pystyvät omaksumaan minkä tahansa löydetyn ammatin ja voivat vapaasti vaihtaa uraa vaikka kesken taistelun, mikä näytetään hemaisevana asunvaihtoanimaationa. Silmänruokaa riittää, sillä kullakin tytöllä on omat mielikuvitukselliset asusteensa eri ammatteja varten.

Hahmojen taistelutaidot määräytyvät suoraan lähes parinkymmenen ammatin mukaan. Esimerkiksi valkoinen maagi hallitsee parannustaiat, musta maagi on tuholoitsujen mestari, varas osaa näpistelyn ja samurai hioo miekanheilutustekniikoita.

Jotta ammatti saadaan aktivoitua, sitä edustava kykypallo on pultattava hahmon käyttämään kykykehikkoon, joita löydetään seikkailun kuluessa. Kyseessä on ikään kuin tarjotin, jolle asetettujen kykypallojen välillä uraa vaihdellaan. Myös kehikoilla on taktinen ulottuvuutensa, sillä usein ne antavat hyödyllisiä lisätaitoja.

Vaikka hahmojen kasvattaminen eri ammateissa vaatii kärsivällistä hirviönmetsästystä, systeemi toimii hyvin ja venyy kiitettävän joustaviin taistelustrategioihin. Eri ammattien kautta opittavien kykyjen monipuolisuus paikkaa myös sitä, että seikkailu kolutaan alusta loppuun samalla tyttötriolla.

Ikuisen kesän maailma

Seikkailun keveään ja valoisaan tunnelmaan virittäytyminen vaatii, että sarjasta vähintään Final Fantasy X on koettu. Kun kahden vuoden tauon jälkeen vieraillaan tutuissa paikoissa, tavataan vanhoja tuttuja ja nähdään, miten Spira on muuttunut, kasvoille puhaltaa nostalgian lämmin puhuri.

Spiran trooppinen paratiisimaailma on yhtä sädehtivän kaunis kuin ennenkin. Palmumetsät huojuvat tuulessa, pilvet kiitävät taivaalla, värit hehkuvat kesäisen kirkkaina ja taistelut ovat lumoavien erikoisefektien juhlaa. Yksityiskohtaisempaa hahmografiikkaa lukuun ottamatta ulkoasu ei ole merkittävästi muuttunut kympistä.

Ääninäyttely toimii lisäosassa jonkin verran edeltäjäänsä paremmin. Erityisesti parrasvalon varastaa ihastuttava Rikku, jonka ääni sopii täydellisesti hahmon pirteän huolettomaan teinitypy-asenteeseen. Erinomainen, hieman popahtava musiikki on iloisen vauhdikasta ja saa alkudemosta lähtien pään nyökyttelemään.

Tosikot älkööt vaivautuko

Final Fantasy X-2:n selkein ongelma on juonen yksinkertaisuus verrattuna aiempiin Final Fantasyihin. Vaikka maailmaa päästään jälleen pelastamaan, vuoristoratamaiset juonenkäänteet ja universumia syleilevä epiikka on typistetty minimiin.

Kokonaisuus tuntuu pikemminkin kokoelmalta viihdyttäviä sivupolkuja kuin suurelta seikkailulta, jossa punaisena lankana kulkisi vahva yhtenäinen tarina. Uudelleenpeluuarvoa kasvattavat onneksi useat loppuratkaisut sekä tervetullut mahdollisuus jatkaa seikkailua läpäisyn jälkeen vanhalla tallennuksella, jolloin hankitut taidot ja varusteet säilyvät muistissa.

Köykäistä juonta tilkitsevät onnistuneesti hersyvä huumori sekä pirteät päähahmot, joiden välillä kipinöi hurmaava tyttöenergia. Ryppyotsaisen teinisynkistelyn sijaan tyttökolmikon edesottamukset ovat täynnä camp-henkistä tilannekomiikkaa sekä japanilaisen siirappista pop-glamouria, josta on vaikea olla pitämättä.

Vaikka vangitsevan juonen puuttuminen hiertää arvosanaa, Final Fantasy X-2 levittää viihdettä ja hyvää mieltä hintansa edestä kaikille kymppifantasian faneille. Raikkaan tunnelmansa ja vapaan pelirakenteensa ansiosta se maistui minulle hetkittäin jopa edeltäjäänsä paremmin. Vielä kun Square Enix keksisi tehdä tällaisen lisäosan myös Final Fantasy VII:lle...

88