Fantasiastrategia Fire Emblemissä kuolema on lopullinen, joten alakynnessä kamppailevan suosikkisankarin puolesta rukoillaan usein ja äänekkäästi. Bussin kanssamatkustajat eivät valitettavasti ymmärrä tragedian aiheuttamia purkauksia.

Gameboyn pelivalikoiman ehdotonta eliittiä ovat vuoropohjaiset Advance Wars -strategiat, jotka tehnyt Intelligent Systems jatkaa viisaasti samassa lajityypissä. Roolipelimausteilla höystetty Fire Emblem sijoittuu Eliben fantasiamaahan.

Fire Emblemin taistelukartalla taapertava ritari tarkoittaa yhtä eikä viittä ritaria, ja soturiryhmät marssivat ruutuihin jaetulla kentällä vuorotellen. Taistelut kuvataan kartan päälle läsähtävillä näteillä animaatioilla, joissa hyökkääjä tinttaa ensin ja puolustaja lyö vastaiskun. Jos puolustaja on tarpeeksi voimakas, uhkarohkea hyökkääjä joutuu viikatemiehen puhutteluun.

Sankarien vahvuuksien maksimointi on Fire Emblemin perusstrategia, joten typeryyttä hipovan aggressiiviset vastustajat helpottavat taktikointia merkittävästi. Voimakkaat lähitaistelijat tuupataan nujakan etulinjaan: ritarit ja hevosten selässä huseeraavat paladiinit teurastavat päättömänä ryntäävästä vihollislaumasta leijonanosan. Linjojen aukot paikataan ketterillä miekkamestareilla ja jykevillä barbaareilla. Turvallisesti takalinjoilta iskevät maagit ja jousimiehet lopettavat panssarinyrkkien jäljiltä kitumaan jääneet viholliset.

Kunnia vain kuolemassa

Kuolleet pysyvät kuolleina, ja siksi tehtävät ovat vaikeampia kuin ensisilmäyksellä luulisi. Persoonallisiin sankareihin kiintyy helposti ja kuka nyt kavereitaan haluaa tapattaa? Jos ei sulata ainuttakaan tappiota, Fire Emblemistä piisaa tahkottavaa pitkäksi aikaa. Tulen merkki tallentaa jokaisen siirron automaattisesti, joten ronski virran katkaisu ei pelasta ketään.

Varkaiden, taikureiden ja muiden heiveröisten erikoismiesten ja -naisten manööverit nousevat ratkaisevaan asemaan. Haavoittunutta sotilasta listimään lähtenyt jousimies toikkaroi helposti itsensä hengiltä, sillä käsirysyissä avuton jousimies jää muiden uhriksi heti seuraavalla vuorolla. Jos vihollista ei voi niistää vahvan ritarimuurin takaa, vasamien viljely kannattaa unohtaa.

Eri vauhdeilla liikkuvat sankarit aiheuttavat varomattomalle komentajalle ongelmia. Jos nopea paladiinikiila nelistää liian kauas, haavoittuva jälkijoukko jää sivustaan tai selustaan koukkaavien vastustajien uhriksi. Lopulta myös parantajista erotettujen paladiinien vieteristä loppuu veto. Pääjoukon marssi tyssää vuoristoihin ja vesistöihin, mutta wyrm-ratsastajat ja pegasus-ritarit lentävät kevyesti vaikeakulkuisenkin maaston yli.

Kivi, paperi ja sakset

Taisteluita ei ratkaista pelkällä voimalla, sillä miekka voittaa kirveen, kirves keihään ja keihäs miekan. Alakynteen jäävä ase ei ole täysin kelvoton, joten taitava miekkamies rökittää taatusti sekundaseivästäjän. Materiaalit aiheuttavat lisää päänvaivaa, sillä rauta häviää teräkselle ja teräs haltiahopealle. Tietyt erikoisaseet ja maineikkaat nimikkoaseet kääntävät säännöt ylösalaisin: esimerkiksi Lancereaver-miekalla pärjää myös keihäitä vastaan.

Koska aseet ja loitsukirjat kuluvat, arsenaalin ylläpito vaatii kuria ja järjestystä. Uusia varusteita ostetaan hauskasti taisteluareenalle pystytetyistä kaupoista, hätätilassa myös kaverilta voi lainata kättä pidempää. Paladiinit osaavat heiluttaa useimpia aseita, mutta muiden luokkien rajat ovat tiukempia.

Tarinakin Fire Emblemissä on, mutta se on väsyneen kliseinen. Läpeensä mädän pahismaagi Nergalin agentit vehkeilevät Eliben kuningaskunnissa, eivätkä ilkiön sotaisat suunnitelmat miellytä sankaripoppoota. Tarinaa raahataan eteenpäin pitkäveteisillä keskustelujaksoilla, joita piristetään komeilla pärstävärkeillä. Onneksi tarina ei vaikuta taisteluiden sujuvuuteen.

Kimppapeli vaatii jokaiselle pelaajalle oman pelin ja Gameboyn. Aneeminen moninpeli on pelkkää vuorotellen matsaamista pienellä areenalla eikä pelaajien rakkaita seikkailijaryhmiä hyödynnetä laittamalla panokseksi vaikka sankareita tai aseita.

Fire Emblem on viihdyttävä ja tasapainoinen kevytstrategia. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka sarjasta ehdittiin julkaista Japanissa seitsemän osaa, ennen kuin ensimmäinen päätyi Eurooppaan.