Flight Commander 2 – Silmukka heikkohermoisille

Lentosimulaattoreita ja strategisia sotapelejä on harvemmin yhdistelty. Avalon Hill on päättänyt korjata asian kerralla tekemällä Flight Commander 2:n, taktisen ilmataistelupelin moderneista ja lähihistorian suihkuhävittäjistä.

Nyt siis niilläkin ilmasodasta innostuneilla, joilla refleksit eivät enää ole nanosekunnin luokkaa, näkökin jo hieman harittaa ja kädet eivät tärinältään pysy ohjaimissa on mahdollisuus loistaa hetki ilmojen ritarina. Tarjolla on joka tapauksessa hieman kiihkottomampi näkökulma kieppuvien koneiden temmellykseen.

Pahvista piisirulle

Avalon Hill on paremmin tunnettu suurena perinteisten, pelilaudalla ja paperilla pelattavien strategiapelien julkaisijana. Menneisyys näkyy tiukkana historiaan ja realismiin pureutumisena, usein kromin ja kuorrutuksen kustannuksella.

Myös Flight Commander 2 on velkaa lautapeleille, tosin hieman päinvastaisessa mielessä. Pelin tekijöiden mielestä aihe ei nopeatempoisuutensa ja arvaamattomuutensa takia millään sopinut perinteiseen formaattiin, joten lautapelien vuoropohjainen pelimekanismi ja valtava määrä nippelitietoa siirrettiin tietokoneen käsiteltäväksi. Lopputuloksena on pikkutarkka ja realistinen taktinen strategiapeli, jonka mittakaavana on yksittäiset ilmataistelut.

Modernista ilmasodasta kiinnostuneita hemmotellaan huimalla määrällä nippelitietoa. Mukana on suurin osa vähänkään merkittävistä konetyypeistä vuosilta 1950_2000, sisältäen kaikkiaan yli sata erilaista lentokonetta. Kalusto on jaettu 35 maan ilmavoimien kaluston mukaan. Porukkaan on päässyt myös piskuinen Suomen Ilmavoimat Migeillä, Drakeneilla ja Horneteilla.

Suunnitelma ja toteutus

Kun kerran strategiapelistä on kysymys, kuvakulma taisteluun on perinteisesti suoraan ylhäältä. Lentokoneet esitetään pieninä pelinappuloina taustana joko pelkkä taivas tai maasto maakohteineen. Apuruuduista näkee tutkan, kartan, koneen asennon, nopeuden ja muun olennaisen informaation, ja koneita ohjataan ruudulle sijoitetulla ohjaussauvalla. Tavallisten nousujen ja kaartojen lisäksi kierähdykset, immelmanit ja vastaavat hieman monimutkaisempia ohjaussarjoja vaativat liikkeet ovat omina komentoinaan.

Yksinkertaisimmillaan koneiden liikuttelu on todella vain nappuloiden siirtämistä kartalla, mutta hankalammilla vaikeusasteilla ohjaamiseen vaikuttavat sen hetkinen nopeus, g-voima, lennettävän koneen ominaisuudet ja asento. Tavallista vaikeammille liikkeille annetaan onnistumisprosentti, jonka mukaan määräytyy, onnistuuko lentoliike vai onko seurauksena sakkaus tai syöksykierre. Vastaavasti aseiden toiminta voi olla joko hyvin simppeliä tai sitten systeemi voi ottaa huomioon häirinnän, g-voimat, kohtauskulmat ja vastaavat onnistuneeseen laukaisuun sekä osumaan vaikuttavat tekijät.

Taistelun eteneminen jakaantuu vuoroihin, eli ensin suunnitellaan liikkeet, jonka jälkeen toimintaosuudessa seurataan, miten omat ja vihollisten koneet suorittavat käskyt. Mutkikkaammilla asetuksilla vuorot jakaantuvat vielä tavallisiin siirtoihin ja erikseen niiden koneiden siirtoihin, jotka ovat etulyöntiasemassa, esimerkiksi aivan viholliskoneen takana. Omien koneiden ohjauksen voi yksittäin hoitaa joko itse tai antaa tietokoneen ohjata, eli voidaan valita, komentaako koko laivuetta, yhtä lentuetta vai pelkästään yksittäistä konetta. Muuten hyvä systeemi, mutta joku välimuoto ihmisen ja tietokoneen ohjauksen välillä olisi ollut paikallaan. Nyt ei nimittäin voi antaa koneille vaikka käskyä suojata omaa maakohdetta ja jättää toteutusta koneen varaan. Puhtaasti tekoälyn varassa lentävät pilotit eivät nimittäin aina osaa tehdä tilanteeseen parhaiten sopivia päätöksiä.

Hanoi - Bagdad - Tukholma

Lentämään pääsee yksittäisinä taisteluina tai useamman tehtävän kampanjoina. Suurimmassa osassa aihiona on joku historiallinen kahakka ainakin kaluston osalta. Joitain vähän kevyempiäkin kahakoita on mukana, esimerkiksi harjoitustehtävä elokuvasta Top Gun.

Kampanjoita on yhteensä viisi, tosin tehtävät syntyvät puolittain sattumanvaraisesti. Kampanjat ovat muutenkin varsin suoraviivaisia, suuria strategisia tavoitteita ei ole, kunhan pärjää ja pitää omat lentäjät hengissä. Lentäjien menestys palkitaan ylennysten ja mitaleiden myötä parantuneina taitoina.

Lentokoneet ja aseet jaetaan tehtävän tai kampanjan ajanjakson mukaan, käsiinsä voi siis saada joko huippumoderneja täsmäaseita tai vuosikymmeniä vanhaa itäromua. Aseet on jaettu eri tyyppisiin ohjuksiin, pommeihin ja elektronisiin laitteisiin. Kampanjoissa resursseja on rajallisesti, joten heti ensimmäisessä tehtävässä kaikki parhaat ohjuksensa hukannut voi joutua myöhemmin kaivelemaan vaatimattomampia leluja.

Taistelugeneraattorilla voi tehtävät rakentaa itse. Ensin valitaan molempien puolten ilmavoimat, ajanjakso ja mahdolliset maakohteet, sitten annetaan resurssit, joiden mukaan kaluston määrä ja kunto määräytyy. Rakentelin pikaisesti suomalaisten pommitusiskun ruotsalaiseen ydinvoimalaan (kaksi Mig-21bis-konetta saattohävittäjiksi ja neljä Drakenia pommittamaan), mutta siinä valitettavasti kävi kalpaten ruotsalaisten Jasseja ja Viggeneitä vastaan...

Tehtävien rakentelu sinänsä lisää pelin ikää huimasti. Mukana saisi olla myös mahdollisuus kehitellä kokonaisia kampanjoita, miksei myös maastoja ja maakohteita. Parempi tämäkin kuin ei mitään.

Kaksinpeli onnistuu joko vuorottain samalla koneella tai (sähkö)postipelinä, jälkimmäisessä vaihdellaan vuoro kerrallaan tiedostoja. Kun yksi vuoro vastaa vain muutaman sekunnin toimintaa, voivat tällaiset kaksinpelit venyä käsittämättömän pitkiksi, etenkin kun yksittäisellä vuorolla ei ehdi antamaan kuin yhden liike- ja yhden ampumakomennon per lentokone. Internetissä käydään joka tapauksessa tälläkin hetkellä Flight Commander 2 -turnajaisia. Olisin mielelläni nähnyt rinnalla myös mahdollisuuden pelata modeemin välityksellä.

Nippelifriikin unelma

Flight Commander 2 toimii Windowsissa, joten peli ei itsessään rajoita näyttötarkkuutta. Käytännössä kaikkein korkeimpiakin SVGA-resoluutioita tuetaan, rajoituksena ovat vain näytönohjain ja monitori, mikä tarkoittaa tavallista tarkempaa käyttöliittymää. Tarvittava informaatio onkin havainnollisesti esillä ja peli on muutenkin siisti. Äänet rajoittuvat satunnaiseen radiohöpinään ja digitoituihin lentokoneiden sekä räjähdysten ääniin.

Upeana bonuksena mukana tulee kattava tietokanta kaikista pelissä käytetyistä lentokoneista, aseista ja ilmavoimista. Kalusto esitellään valokuvien kera ja mahdollisimman tarkoilla spekseillä ryyditettynä. Ensimmäisellä kerralla peli tahtoikin unohtua kokonaan kun uppouduin selaamaan kymmenien koneiden esittelyitä. Mainio lisä, jota joku saattaisi hyvin kaupata erillisenä ohjelmanakin.

Flight Commander 2:ssa on yksi perustavaa laatua oleva ongelma: ilmataistelu sattuu olemaan korostetun kolmiulotteista ja harva lentäjä tekee lentoliikkeitä vain vaakatasossa (ainakaan kauan). Peli tiedostaa tuon faktan kyllä, mutta koska esitystapa on täysin pystysuoran kaksiulotteinen, tieto koneiden lentokorkeuksista annetaan vain numeroina. Tiedä sitten, onko vika pelkästään näppäimistön ja tuolin välissä, mutta minun on vaikea pelkkien numeroiden perusteella hahmottaa taistelutilanteen geometriaa. Edes pieni kuvallinen apu olisi paikallaan. Ei ole ihan sama, lentääkö tuhat metriä vihollisen ala- vai yläpuolella.

Vajaasta esitystavasta ja turhan yksiviivaisista kampanjoista huolimatta taistelut ovat jännittäviä. Harhautukset, onnistuneet lentotemput, eri konetyyppien vahvuuksien hyödyntäminen tai puutteiden hyväksikäyttö onnistuu hienosti, kunhan vaan malttaa jatkuvasti mielessään hahmottaa muuttuvaa taistelutilannetta.

Flight Commander 2 painii yksin sarjassaan. Tekijät ovat ilmoittaneet pelin olevan runkona lisätehtäville, uusille koneille ja kampanjoille sekä kokonaiselle toisen maailmansodan laajennukselle. Hyvä näin, toivottavasti jatkossa pelin runko muuttuu ulottuvuuden verran havainnollisemmaksi.

89